[VOT] Vadja keele sõnaraamat

aŋkoa J-Tsv., pr aŋgon J, imperf aŋkozin J hanguda, hanguga tõsta | vn подавать, поднимать вилами (сено, навоз)

aroamiz-aika (K-Al.) riisumisaeg | vn пора грести сено (на сенокосе)

einä K L P M Kõ S Po Lu Li Ra J I (Kett. Len. R U Ja-Len.) ein M J-Tsv. heinä (J-Must. Ku) eine ~ eina Kr Гейна Pal₁ Эйна Tum., g einää P M Lu J
1. hein | vn сено
J ku roho lüüvvää maalõõ, siz on einä kui rohi niidetakse maha, siis on hein
I kazvi roho, roh̆hoo leimmäɢ einässiɢ kasvas rohi, rohu niitsime heinaks
Li razvakaz einä rammus hein
Lu saarniitüll oŋ kõva einä Saarniidul on (= kasvab) kõva hein
Li meilä õli kehno einä meil oli vilets hein
Lu päivüd ilmall on üvä einää kuivõttaa i ilata päikesepaistelise ilmaga on hea heina kuivatada ja koristada
Ra einää lüüvvää, arotaa, kuivõtõtaa, tehjää kuhjaa heina niidetakse, riisutakse, kuivatatakse, tehakse kuhja
Lu järvisoos tehtii einää Järvesoos tehti heina
Ra oomnikol karottõlin einii hommikul kaarutasin heinu
M piäb mennä einoo ševelittämää tuleb minna heinu kaarutama
Lu einää väänämmä heinu kaarutame
J einää arota arokaa heina riisutakse rehaga
J ein om peräkozal hein on kaares (pärast niitmist)
Lu einä on lagotõttu lainõõl hein on lahutatud kuivama (looks v. kaaretiseks)
M paamma einät saattoo paneme heinad saadu
Li meilä ep pantu einiitä aartoo vai retelii meil ei pandud heinu sarda ega kärbistele
J eined veitetti kuhjõss kotto heinad veeti kuhjast koju
Lu einää illaajaᴅ heinakoristajad
Lu mõnd bärämää einää nõssin üleeᴢ koormaa pääl mitu sületäit heinu tõstsin üles koorma peale
M anna mustalaizõlõõ tukku einää anna mustlasele tuust heinu
Li suuri tolkk einä suur tuust heinu
Lu ku einä on presattu, on einä kiippa kui hein on pressitud, (siis see) on heinapall
Lu einää koko heinahunnik
Lu einä saatto heinasaad
Lu einä kuhja heinakuhi
Lu einä sikain hämm, (väike piklik) heinakuhilas
M einää bytškaᴅ hämmud (väikesed piklikud heinakuhilad)
Lu miä väänin kazee einä lainõõ ma kaarutasin selle heinakaaretise
P M einää lainõõᴅ ~ Ra einä lahkõrõᴅ heinakaaretised
P einä perekosa heinakaar
P einää kulmoᴅ ~ J einää ruuvuᴅ ~ M einä ruhgaᴅ heinapebred
M einä rihma heinaveoköis
J tšiireltää seim murtšina de johzimm eim maalõõ kiiresti sõime hommikueine ja jooksime heinamaale
J vari einä aika kuum heinaaeg
J üväd einä päiväᴅ ilusad heinailmad (heinapäevad)
Lu einä širkka širizeʙ heinaritsikas siristab
Lu inemin ku hulkub ilm aźźaa, siis tälle jutõllaa: siä tšäüt koiriil einää süüttemäᴢ kui inimene hulgub ilmaasjata, siis öeldakse talle: sa käid koertele heinu söötmas
Lu isä oŋ koirill einää antamaᴢ (väljaspool abielu sündinu kohta öeldakse:) isa on koertele heinu andmas
2. rohi, rohttaim | vn трава
Lu mettsäᴢ kazvaʙ mokoma einä. konõ [= ko onõ] neĺĺä lehtoa, siis se lehto annab õnnõa. se on hapo einä metsas kasvab niisugune rohi. Kui on neli lehte, siis see leht toob (annab) õnne. See (rohi) on jänesekapsas
Lu piti ettsiä einä, tšen praavitti pidi otsima rohu, mis tegi terveks
J juhti ein tarn
Lu kasikaz einä kastehein.
Vt. ka irvee-einä, irvieinä, ivuzeinä, juhtieinä, jussiheinä, kasikazeinä, kasõ-einä, kultsuheinä, lehtoeinä, luhtaeinä, matšalkaa-einä, mettsäeinä, rantulieinä, razvaeinä, rooko-einä, savieinä, sooeinä, soolaeinä, taraeinä, tšülvöeinä, õźźaeinä, ätälä-einä

karottaa P Lu karotta J-Tsv., pr karotan Lu karotõn J, imperf karotin Lu J kaarutada (heina) | vn ворошить (сено)
P einäd evät kuiva ilma karottamiss heinad ei kuiva ilma kaarutamiseta
J mikä nütt on einä karottõmin, ku vihm tuõp pääle mis heina kaarutamine (see) nüüd on, kui vihm tuleb peale
J miä tšäin einä lagottõmaᴢ, a siä mee karottõma mina käisin heina laotamas, aga sina mine kaarutama

lehtoeinä Li lehthein, laialehine hein | vn крупнолистое сено

luhtaeinä Lu luht-ein J-Tsv. tarn, tarnhein (tarn heinana) | vn осока; высушенная осока, сено из осоки
J luht-ein ebõõ tulokõᴢ tarn ei ole väärtuslik (saagikas)
Lu kase on luhtaeinä, ku luhtaroho on jo kuiva see on tarnhein, kui tarn on juba kuiv

malkka M Lu Li (Ränk) malkk J-Tsv. malka J-Must., g malkaa M
1. (kuhja)malk | vn слега (жердь, укрепляющая сено в стогах)
M malkat pantii kuhjaa päälee malgad pandi kuhja peale
2. (katuse)harimalk | vn гнёт (козлы на гребне соломенной крыши) J malkõt panna katoo arjõlõ malgad pannakse katuseharjale
J tuuli viskõz malkõt katoo arjõlt mahaa tuul viskas malgad katuseharjalt maha

mettsäroho M Lu mettsroho (Lu) metsahein, -rohi | vn лесное сено, лесная трава
Lu mettsäroho on üvä roho, a se on sooroho, oŋ kehno roho metsahein on hea hein, aga see on soohein, (see) on vilets hein.
Vt. ka apo-mettsroho
Vt. ka mettsäeinä

puhaloittaa Li, pr puhaloitan: puhaloitõn Li, imperf puhaloitin (heinu) kaarutada | vn ворошить (сено)
miä vähezee puhaloitõn einiitä, siis paan kokkoo ma kaarutan veidi heinu, siis panen kokku

puissaa Kett. Ränk P M S Lu Li Ra (K-Ahl.) puissa Li J puistaa (K-Ahl.) puissaaɢ I, pr puisan K P M Lu Li Ra puisõn Lu J puissõn Li puis̆saa I, imperf puisin P M Lu Li J puis̆sii I
1. puistata, raputada | vn сы́пать, высыпа́ть, вы́сыпать, вытряхивать, вытряхнуть, вытрясать, вытрясти, трясти, потрясти
Li piäb raha kotissa puissaa lavvall tuleb raha kotist lauale puistata
M võta puisa üv̆vii pöllüd vällä plat́issa võta raputa tolm kleidist hästi välja
I jalgaᴅ puissi lumõssa raputas jalad lumest (puhtaks)
M uppoz meeᴢ, tõmmattii jõgõssa, sis puisattii, nõiz el̆loosõõ (kui) mees uppus, (siis) tõmmati jõest (välja), siis raputati, ärkas ellu
2. (vilja) rabada | vn молотить, смолотить, об- вручную
M puisattii rüttšije rabati rukist (rukkeid)
3. (heina, sõnnikut jne.) laotada | vn разбрасывать, разбросать (сено, навоз и т. д.)
M piti mennä einoi puissamaa tuli minna heinu laotama
S valua puisõttii aŋgolla sõnnikut laotati hanguga
4. hrl impers (palavikust v. külmast) vappuma panna; krampe tekitada | vn трясти, трястись, дрожать (от лихорадки, от холода); вызывать, вызвать судороги, разг. корчить
P horkka raputab inehmiiss, puisaʙ palavik raputab inimest, paneb vappuma
Ra inimin on nii kõvassi läsivä, nõizõp kõvassi puissamaa inimene on nii raskesti haige, hakkab (palavikust) kõvasti vappuma
I milla on tšülmä, minua puisap tšülmässä mul on külm, ma vappun külmast
M tätä puisaʙ tal on krambid
5. aborti teha | vn сделать аборт
Lu paĺĺo lahsii puisõtaa, tšen izze teeʙ, mõnikõs sihhe i lopuʙ tehakse palju aborte, kes ise teeb, mõni surebki sellest.
Vt. ka puisõtõlla

razvaeinä Li rammus, mahlane hein | vn питательное, сочное сено

sooeinä M soohein | vn болотное сено

ševeĺittää M, pr ševeĺitän M, imperf ševeĺitin M (heina) kaarutada | vn шевелить, ворошить, трясти (сено)
ar̆rookaa ševeĺitämmä einää rehaga kaarutame heina
välissä kõlmisõõ tuõp ševeĺittää einää vahel tuleb kolm korda heina kaarutada

taraeinä M Lu aiahein | vn садовое сено
Lu taraeinää piäb morittaa aiaheina peab (redelitel) kuivatama

tšeertää Kett. M Lu J (K-Ahl. K-Al. R-Eur. Li) tšiertää P (K) tšiertεä P tšeertä J-Tsv. tšeertääɢ I keertää Ku, pr tšeerän Kett. M Lu tšeerrän K-Ahl. tšierän P tšeeren Lu J tšeerää I, imperf tšeerin Lu J tšeerii I
1. keerata, pöörata, ümber keerata v. pöörata, ümber v. ringi ajada, keerutada, kokku v. rulli keerata; (heinu) kaarutada; (maad) künda | vn поворачивать, повернуть, переворачивать, перевернуть, крутить, вертеть, свернуть; ворошить (сено); пахать (землю)
I se vih̆haa paaʙ nav̆vaa pääl i ainõ tšeeräʙ, tšeeräʙ. vot i sis meeʙ kase napa paikalõõ see paneb viha naba peale ja aina keerab, keerab. Vaat ja siis läheb naba paigale
M vokilla on napa, tšeertääᴢ vokil on naba (= kruvi), (sellest) keeratakse
J opõin on tšeerettü teess ääree hobune on pööratud teelt kõrvale
P vaatab niku süätünnü ärtšä, tšieräp silmεä munat tõizippäi vaatab nagu vihane härg, keerab silmamunad pahupidi
J pää tšeeren õtsass väĺĺää! keeran (sul) pea otsast ära!
P tšieräp paa kummollaa i panõb lavvalõ rubĺaa d́eŋgoi (pulmakomme:) keerab (savi)poti kummuli ja paneb lauale rubla raha
J tšeer šuub murnippäi pööra kasukas pahupidi!
M jalgaakaa tšeeräb vokkia ajab jalaga vokki (= vokiratast) ringi
M tšeerettii javotšiviä tšäell käsikivi aeti käsitsi ringi
P viihkuri tšierti einoi tuulispask keerutas heinu
M einää tšeertääᴢ heinu kaarutatakse
P tšiertivät paperoskaa sammaliissa keerasid paberossi samblast
J proovva pluugakaa peŋgeri tšeertä ümper proovi mätas (raud)adraga ümber pöörata
K väitimmä valua, tuorõõ valuo tšierämm ümpärikkua, siiz üvä on vedasime sõnnikut, värske sõnniku künname sisse (keerame ümber), siis on (see) hea
J tšeerä aizat kottoo keera aisad kodu poole! (= hakka koju sõitma!)
J see tait koir tšeerti mokoma gafka küllap see koer keeras sellise julga
M tšeertää jälleᴅ jälgi (tagasi) keerata (metsa eksinu nõiasõnadega õigele teele tagasi pöörata)
M täätäjä tšeertii pahalt jällelt lehmää külatark pööras lehma vanakurja jäljelt tagasi
2. oksele ajada, südant pahaks ajada (impers.) | vn тошнить, становиться тошно, дурно
Lu päältä üvä vaattaa, a alta õhsõnõmaa tšeeräʙ vs pealt hea vaadata, aga alt ajab oksendama
■
M jumala tšeertii pääzgod ineemmiizee luissa jumal tegi pääsukesed inimese luudest
M tältä tšeerettii palkka, mitä piti maksaa tal peeti kinni palk, mida pidi makstama.
Vt. ka tšeerrä, tšeertoa

tšääntää K P M Kõ J (Kett. Pi Ke) tšεäntεä L tšääntääɢ I, pr tšäänän Kett. P M Kõ tšεänän L tšäännän K-Ahl. tšäänen Pi Ke J, imperf tšäänin K P M käänata, pöörata, keerata; (üles) kiskuda; (heinu) kaarutada; | vn поворачивать, оборачивать; выворачивать; ворошить (сено)
J koto tšättee tšäänetää rl maja kätte käänatakse (= antakse)
M nagassa tšääntääᴢ nagast keeratakse (õlu jooksma)
M tšäänä lännikko alassui keera pütt kummuli
M ležib alassui, ni päätä eb tšääntänü lamab silmili, peadki ei pööranud
L šuuba tšεänettii pahnõippäi kasukas pöörati pahupidi
M paadra on suuri tuuli, kumpa metsää puut tšäänäb juurina·a keeristorm on suur tuul, mis kisub metsapuud juurtega (maast)
M üφs on vihkoi tšääntäjä, tõizõt tappaaᴢ üks on vihkude (ümber)pööraja, teised peksavad reht
I meemmäg einää tšääntämää lähme heina kaarutama
I tšen einää lüüʙ, tšen ar̆roaʙ, tšen tšäänäʙ, tšen kok̆koo paaʙ, tšen mitä tiiʙ kes niidab heina, kes riisub, kes kaarutab, kes paneb kokku, kes mida teeb
M vatruška on ilma päällüskoorta, va serväd on vähäkkõizõõ tšäänättü kohupiimakook on ilma pealmise koorikuta, vaid servad on natuke (üles) käänatud
L tämä vohuo tšεänti tagaaᴢ ta ajas kitse tagasi
M tämä sõrmussõõ tšäänti tõisõõ tšättee ta pani (keeras) sõrmuse teise kätte
M päältä on iloza vaattaa, a alta õhsõnõmaa tšäänäʙ pealt on ilus vaadata, aga alt ajab (keerab) oksendama
L spirka tšεänäp tuizgud i tšülmäᴅ vällεäsie spiridonipäev pöörab tuisud ja külmad ära
M tšäänäp tuulõõ tõisõõ poolõõ pöörab tuule teisele poole (tuul pöördub)
■
Kõ mat̆tauttii tšüläz on starikka, kumpa tšäänäb jälleᴅ; meill õli opõn ävinnü i tämä tšäänti jälleᴅ Matautio külas on taat, kes pöörab jäljed (juhatab haldja jälgedele sattunud looma või inimese õigele teele); meil oli hobune kadunud ja ta pööras jäljed (tagasi)

tšülvöeinä Li kultuurhein, külvatud hein | vn сеяное сено
meilä eb õllu tšülvöeinää enne, tšülvöeiniitä meil ei olnud ennemalt kultuurheina

veittää K L P Ko Kõ Lu Li J-Must. J-Tsv. Вéйтта K-reg₂ Pal₂, pr veiteʙ Li veitäʙ L Lu, imperf veitti L Lu
1. vedada (metsa, palke, heina jm.) | vn возить, везти (лес, брёвна, сено и пр.)
K veittääss mettsää veetakse metsa
Lu talvõl mettsää leikattii i veitettii jõgõõ ääree talvel lõigati metsa ja veeti jõe äärde
P siz veitettii tševääll kapusaa maalõ siis veeti (sõnnik) kevadel kapsamaale
Lu ku irsii nõizõd veittämää, siz on ühs pakko lait́jool, tõin takatšelkoll kui palke hakkad vedama, siis on üks palgipakk reel, teine palgikelgul
Lu meri-nattaa veitetää sarkoillõõ meremuda veetakse põldudele
2. vedada, lohistada | vn волочить, тянуть
L var-nikkõa veitäb maata müö veab käterätikut mööda põrandat
3. vedada, tirida, tõmmata; (joont) tõmmata | vn возить, везти, тянуть; провести (черту)
L veitti tämεä tanttsimaa vedas ta tantsima
Lu seilid veittäväᴅ purjed võtavad tuult (= veavad laeva edasi)
Lu eessä saab veittää, tõmmõtõ eest saab vedada, tõmmata
J sie veitä sitä sa vea, tõmba seda
J kaze kripsuu veitid vähäize kossa selle joone tõmbasid (sa) natuke viltu
J saha veitep kossaa saag veab viltu
4. vedada, tõmbuda (värvi muutuse kohta) | vn менять цвет
J musassi, sinizessi veiteʙ (värv) veab mustaks, siniseks
Ku veit́t́si musass tõmbus mustaks
■
J õmiz juttuikaa veited va minua dosadaa oma juttudega teed mulle vaid meelepaha
J inimin eläb nii, kui õnni veiteʙ inimene elab nii, kuidas õnn veab
Lu šuutka veittää nalja teha
Li truba üvässi veiteʙ korsten tõmbab hästi
J kats ku veiten pleetill seltšää, siiz ed nõiz irnuma vaat kui tõmban (~ äigan) piitsaga (mööda) selga, siis (sa) ei hirnu (= ei naera) enam
Lu tšäüʙ, jalkoja peräz veitäʙ käib, veab jalgu järele
Lu tšen ep kestä paikal, kehnoss entä veitäʙ, se on guĺaššoi kes ei püsi paigal, peab end halvasti üleval, see on laaberdaja.
Vt. ka veitellä, vetää, väitellä, väittää

väittää Kett. K L P M Kõ S Po Lu Li väittääɢ I Вэ́йтте Ii-reg₁, pr väitän K Lu, imperf väitin M Lu väitii I
1. vedada (heina, palke jm.) | vn возить (сено, брёвна, товар и пр.)
M väitämmä einät kot̆too veame heinad koju
P vihkoi väitettii veeti (vilja)vihke
M kui meheᴅ väittääz metsässä irsiä, siis piäb õlla kelkka kui mehed veavad metsast palke, siis peab olema (taga) palgikelk
I alkoja väitii soikkolaasõõ vedasin puid Soikkolasse
M väitin kattilalõõ piimää vedasin Kattilale piima
Lu venneekaa väitimmä narvass laafkaa tavaraa paadiga vedasime Narvast kauplusse kaupa
M väitäb ühtee-kok̆koo veab ühtekokku
2. vedada, viia | vn водить, вести
K P kui noorikkõa kaivolõõ väittääss (Kett. 778) (pulmakomme:) kui mõrsjat kaevule viiakse
K P tšülä väitäp tšüüneliisee, valta vettä valkamaa (Kett. 777) küla veab pisaraisse, vald (silma)vett valama
■
Lu tämä minnua väitti nenässä ta vedas mind ninapidi (= ta pettis mind)
Lu täll väitti sõrmõt kokkaa tal vedas sõrmed konksu
P väitäp suonii (jalg) veab krampi.
Vt. ka veittää, veitellä, vetää, väitellä

vääntää M Lu J (K Li Ra) vääntä J-Tsv., pr väännän K väänän Lu Li Ra J väänen Lu J vääntään Ra, imperf väänin Lu J
1. väänata, (maha) murda | vn крутить, скрутить, гнуть, согнуть, ломать, сломать
Lu elä tee nii raŋkkaa tüütä, väänäd enelt kaglaa ära tee nii ränka tööd, väänad endal kaela
Lu mettsäz õli tuuli vääntenüt suurõõ puu maalõ juurijõõkaa metsas oli tuul suure puu juurtega maha murdnud
M kummall murti jalgaa, kummalla pää väänti kellel murdis jala, kellel väänas pea (otsast)
Lu võtõtaa vittsa, koivu vai pajuvittsa, väänetää, neissä teh́h́ää koliᴅ võetakse vits, kase- või pajuvits, väänatakse, nendest tehakse vitssidemed
2. (ära, tagasi, ümber, välja jne.) pöörata, keerata, ringi ajada (masinat), kallutada | vn поворачивать(ся), -вернуть(ся), пере-, вы-, от-, с-
J väänin pää miä päivää poolõõ rl pöörasin pea päeva (~ päikese) poole
Lu miε väänän õpõzõõ takaaᴢ ma pööran hobuse tagasi
Lu jõka päivä piäb vääntää kala tšüllelt tšüllele (lõhe soolamisest:) iga päev peab kala küljelt küljele pöörama
Lu väänä tširjaa lehto pööra raamatulehte
J tšiutto on väänettü murnippäi särk on pahupidi pööratud
Lu meri-haltiaz väänäb laivaa ümper merehaldjas kallutab laeva ümber
Lu lampotškaa piäʙ vääntää vällä elektripirn tuleb välja keerata
Lu kassin on nii lusti paikka, piεp kattsoa, eb või vääntää silmiε ääree siin on nii ilus koht, peab vaatama, ei saa silmi kõrvale pöörata
Lu miä jo väänin tunniᴅ ma keerasin juba kella üles
Lu mašinaa väänti õpõnõ masinat ajas ringi hobune
J dolo tehtii kotonn, karrass õli väännettü krapp (lehmakell) tehti kodus, plekist oli painutatud
3. kaarutada | vn ворошить (сено)
Lu einää väänämmä heinu kaarutame
Lu miä väänin kazee einä lainõõ rl ma pöörasin selle loo (= laiali laotatud heina) ümber
4. tõlkida | vn переводить, перевести
Lu vana meez väänti ühess tšeeless tõisõõ tšeelee jutuu vanamees tõlkis jutu ühest keelest teise
■
M miä tään, täm kazõza aźźaza kõikkinaa ebõ·õ väärä, tätä turhaa vääntääᴢ ma tean, ta ei ole selles asjas üldse süüdi, teda süüdistatakse ilmaasjata.
Vt. ka väänellä

ätälä-einä Lu ädalhein | vn отавное сено