[VOT] Vadja keele sõnaraamat

äpiä Kett. K P M S Ja Lu äpiε K äpeä K-Ahl. P J äp̆piä M Kõ vdjI I Ma äp̆peä Ma äppiä Po Lu äppi Lu häpiä J häppiä Li J (Ku), g äpiää P häbitunne, häbiasi; südametunnistus | vn стыд, срам, позор; совесть
Lu tälle tuli kõva äppiä tal hakkas väga häbi
Lu silla on äppiä, meniᴅ kauniissi sul on häbi, läksid (näost) punaseks
M näd nii õli äp̆piä, etti en täätännü, kuh̆hõõ silmät panna näed nii oli häbi, et ei teadnud, kuhu silmad panna
Lu piäp panna äppi äärii, piäb mennä tuleb häbi kõrvale jätta (häbist üle saada), peab minema
P eb liene sillõõ äpiä võõraas paikkaa elää (Mäg. 101) ei ole sul häbi võõras kohas elada
M kui bõõ äp̆piätä üv̆vää rahvassa, päivä jo on kui kõrkõalla, a töö aina mak̆kaatta kuidas (ometi) pole (teil) häbi heade inimeste ees, päike on juba nii kõrgel, aga teie ikka magate?
Po ain mìez meni ìezä, daažõ rinnaa eb mentü, pìettii äppiäss alati läks mees(terahvas) ees, isegi kõrvu ei mindud, peeti häbiasjaks
Lu murjottua sõppaa on äppiä panna pääl kortsunud rõivast on häbi selga panna
Li häpegoita tätä, mitä täll eb õõ ühtä häppiätä häbista teda, miks (= kuidas) tal ei ole sugugi häbi
P med́d́e aikan kammugii äpei aźźoi ep tehtü meie ajal selliseid häbiasju ei tehtud
J ebõõ äppeet meijee marilla ei ole häbi meie Maril
J saatti suurõõ vatsakaa kõik pere häppiäsee (ta) saatis (oma) suure kõhuga kogu pere häbisse
J üvä izä lahs häppiät tüüt ep tee hea isa laps häbiväärset tööd ei tee
Lu julkia inemin, sellä eb õõ äppiätä jultunud inimene, sel ei ole südametunnistust
M ivusõd õllaaz valkõaᴅ a äpiät ebõõ juuksed on hallid, aga häbi pole.
Vt. ka äpü