[VOT] Vadja keele sõnaraamat

d́eda P M I d́eeda M d́eedõ ~ d́eed J d́ieda K, g d́edaa P d́ed̆daa M
1. vanaisa | vn дед, дедушка
P kuolii d́eda, tälle õli ühesätšümmett vuotta suri vanaisa, ta oli üheksakümneaastane
M siell õli minuu d́ed̆daa, äd́d́ää velli, kutsutti karpassi seal oli minu vanaisa vend, kutsuti Karpaks
2. taat, vanamees | vn дед, старик
P eliväd d́eda da baba kahõõ tšezzie elasid taat ja eit kahekesi
I vanapaᴅ, nee õlivaᴅ vanad d́edad da babaᴅ vanemad (inimesed), need olid vanad taadid ja eided.
Vt. ka takad́eda

d́eeduška L P Lu d́eeduškõ J deeduška J deeduškᴀ Ku, g d́eeduškaa Lu
1. vanaisa | vn дедушка, дед
L kast minuu d́eeduška pajatti seda rääkis minu vanaisa
2. taat | vn дед, дедушка, старик
J meill õli siäll üφs vana deeduška meil oli (seal) üks vanataat

kaukaa-äd́d́ä J kaugemal elav vanaisa või äi | vn далеко живущие дед, свёкор или тесть

õmaa-äd́d́ä J vanaisa või äi (kellega elati koos) | vn дед или свёкор, тесть (с которым жили вместе)

äd́d́ä Kett. K L P M Kõ Po J I (R-Reg.) äd́d́ε Kõ äd́d́e ~ äd́d́õ ~ äd́d́ J äd́ä K-Ahl. äd́jä Kett. K P I (R-Eur. Kõ-Len.) äijjä Lu (Li) äjjä Lu Li J (Len.) äijä Lu Li J Ku (Ra) äije J Эдде Tum., g äd́d́ää P M I äd́d́ä ~ äd́d́ää J äd́jää Kett. äijää ~ äjjää Lu
1. äi | vn свёкор
I äd́d́ä õli meh̆hee isä äi oli mehe isa
L nuorikka õssi äd́d́älie kaunii tšiutuo pruut ostis äiale punase särgi
J miä tulin äd́d́elee ämmelee jalkaa kummõrtaazin ma tulin, äiale, ämmale kummardasin maani
P esimeizess ämmää ja äd́d́ää tšiutot peze esimesena pese äia ja ämma särgid
J tšüzüt tšättä äd́d́ältä, äd́d́ä seltšimii tšeertiiʙ rl palud kätt (= sirutad käe teretamiseks) äialt, äi pöörab selja
Po minuu äd́d́ä juttõli minuu mehelee: sinuu nain, tämmää piεp tšävvä ühtä siltapuuta mǜö, tämä on tùotu minu äi ütles minu mehele: sinu naine, tema peab käima üht põrandalauda pidi, ta on toodud (perekonda)
K äd́jä nõõp sinua oitamaa (Kett. 778) äi hakkab sind hoidma (= sinust hoolima)
2. vanaisa, ätt, vanataat | vn дед, дедушка; старик
K izää isä õli äd́jä isaisa oli vanaisa
J elettii isä emä äije i poikõin elasid (elati) isa, ema, vanaisa ja poisike
K miä viel juttõõn kui millõõ d́iedä pajatti, siiz viel juoltii äd́d́ä ma räägin veel, kuidas (= mida) vanaisa mulle pajatas – siis öeldi (= kutsuti vanaisa) veel {ä.}
M siell õli minuu d́ed̆daa, äd́d́ää velli seal oli minu vanaisa vend
Lu taka äijjä on äijää isä vanavanaisa on vanaisa isa
J vana äd́d́õ vanavanaisa
J nät kui elettii äd́d́ed enne näed, kuidas ätid vanasti elasid
J müü kassõn elimm jo mõnõõ põlvõõ taattojõõ taatõᴅ i äjjoi äjjäᴅ siin on elanud (me elasime siin) juba mitme (sugu)põlve isade isad ja vanaisade vanaisad.
Vt. ka kaukaa-äd́d́ä, takaäd́d́ä, õmaa-äd́d́ä