[VOT] Vadja keele sõnaraamat

eläjä Len. L P M Kõ Lu Li J (R-Eur. Ja-Len.) eläje Li eläjõ J-Tsv., g eläjää Lu J
1. elanik, inimene; (elus)olend | vn житель, человек; (живое) существо
Li se on meijjee tšülää eläjä see on meie küla elanik
L tuvvass nuori eläjä taluo tuuakse noor inimene (= minia) tallu
Lu õli eläjiitä ühesää tšümmed entšiä oli elanikke üheksakümmend hinge
Lu müü kõik õõmma rannaa eläjäᴅ meie kõik oleme randlased (rannaelanikud)
Li meille tuli uuz eläjä meile tuli uus elanik (= üüriline)
Kõ õli võtõttu, što siäl om mikäleb eläjä, riigaa pappi arvati, et seal on mingi olend, rehehaldjas
2. loom | vn животное; зверь
Ja koira i katti on samõt [= samõit] tõsisat [= tõsizõᴅ?] eläjät (Len. 242) koer ja kass on kõige ustavamad loomad
Lu mettsä eläjäᴅ metsloomad.
Vt. ka esi-eläjä, meezeläjä, mettseläjä, naizeläjä, rannaa-eläjä, suvi-eläjä
Vt. ka elakko, elokaᴢ, elokka, elänikka, elänikko

golupka Ra golupk J-Tsv., g golupkaa J = goluba.
Vt. ka metts-golupka

haltialain J, g haltialaizõõ J = haltiain
domovikko on taloo haltialain {d.} on majahaldjas.
Vt. ka kalmoo-haltialain, mettshaltialain, vesihaltialain

mets- Vt. metts-

sorsa K P S Ja-Len. Lu Li J-Must. (M Ku) sors Ra J-Tsv. soorsa K-Ahl. M Kõ Li Со́рза K-reg₂ Ii-reg₁ Сорза Pal₂, g sorzaa Lu Li Ra J soorzaa M Li part; metspart | vn утка; дикая утка
J anõ ja sors õlla vesi linnuᴅ hani ja part on veelinnud
Lu Li sorsa krääkiʙ part prääksub
Li soorsõja ebõ·llu eestä (kodu)parte ennemalt (külas) polnud
Li gagarõd nämäd õllaa sorzaa porodaa kaurid, nemad on pardi tõugu
Li isäin sorsa isapart
Li emäin sorsa emapart
Lu koto sorsa kodupart
Lu meri sorsa meripart
J metts-sors metspart
J häülüb niku sorzaa poik veess tõmmõttu kk taarub nagu veest (välja) tõmmatud pardipoeg
Lu sorzaa kukko i sorzaa kanaᴅ isapart ja emapardid.
Vt. ka kanasorsa, koto-sorsa, kukkosorsa, kulikkasorsa, metts-sorsa, pilik-soorsa, rantasorsa
Vt. ka soorzaᴢ, sora²