[VOT] Vadja keele sõnaraamat

irvillää Kett. P M Lu Li J-Tsv. irvillä·ä P M irvillεä L P irvillä Lu irvilää J hirvillää Ku irevil | vn с оскалом (наречие)
M häilääʙ ain ampaad irvillää käib alati, hambad irevil
M tämä ampaad irvillää tapõttu ta on tapetud, hambad irevil
Li puikoo ku tõmpõzin poiᴢ, sis sõrmõõ panin varrii vettee i irvillää i väärillää, što vaivõttaaʙ kui tõmbasin pinnu välja, siis panin sõrme kuuma vette, ja (olin, hambad) irevil ja ise kõveras, (sest) et valutab.
Vt. ka irvellää, irvüllää