SOOME-EESTI SUURSÕNARAAMAT

SUOMI–VIRO-SUURSANAKIRJA

1 (A-Q) — 2 (R-Ö)

Eesti Keele Instituut

Kotimaisten kielten tutkimuskeskus

Eesti Keele Sihtasutus

Tallinn–Helsinki

Sisällysluettelo Sisukord

Alkusanat

Sanakirjan käyttäjälle

Hakusana

Hakusanan taivutustiedot

Merkitys

Vironkieliset vastineet

Vastineiden taivutustiedot

Suomen ja viron rektiot

Esimerkistö ja fraseologia

Viittaukset

Viron kielen ääntämisestä

Viron aakkoset

Lyhenteet ja erikoismerkit / Lühendid ja märgid

Suomenkieliset lyhenteet / Soomekeelsed lühendid

Vironkieliset lyhenteet / Eestikeelsed lühendid

Erikoismerkit / Märgid

Lähteet / Allikad

Päälähteet / Põhiallikad

Yleiskielen sanakirjat / Üldkeele sõnaraamatud

Erikoisalojen sanakirjat / Erialasõnastikud

Hakuteokset / Teatmeteosed

Verkkoaineistot ja tietokannat / Andmekogud Internetis

Paikannimiä / Kohanimed

A. Suomen muoto-oppia / Soome morfoloogia

A1. Yleiskatsaus suomen taivutukseen / Soome vormistiku ülevaade

A2. Suomen astevaihtelu / Soome astmevaheldus

A3. Suomen taivutustyypit / Soome muuttüübid

A4. Suomen pronominien taivutus / Soome asesõnade käänamine

B. Viron muoto-oppia / Eesti morfoloogia

B1. Yleiskatsaus viron taivutukseen / Eesti vormistiku ülevaade

B2. Viron vartalonmuutokset / Eesti tüvemuutused

B3. Viron taivutustyypit / Eesti muuttüübid

B4. Viron pronominien taivutus / Eesti asesõnade käänamine

Viron vastineiden taivutussanasto / Eesti vastete morfoloogiasõnastik

Käyttäjälle / Kasutajale

Taivutussanastossa käytettävät erikoismerkit ja lyhenteet /

Morfoloogiasõnastikus kasutatud märgid ja lühendid

Taivutussanasto / Morfoloogiasõnastik

Toimetaja / Päätoimittaja
Valdek Pall

Toimetuse sekretär / Toimitussihteeri
Margit Langemets

Koostajad / Toimittajat
Anu Haak, Paul Kokla,
Külli Kuusk, Helga Laanpere

Soome keele ekspert / Suomen kielen asiantuntija
Maija Länsimäki

Grammatika ekspert-koostaja / Kieliopin asiantuntija
Ülle Viks

Kohanimede ekspert / Paikannimien asiantuntija
Peeter Päll

Arvutispetsialistid / ATK-asiantuntijat
Indrek Hein
Margit Langemets

Kujundaja / Graafinen suunnittelu
Jüri Kaarma

Küljendaja / Taitto
Sirje Ratso

Toimetuskolleegium / Toimitusneuvosto
Raimo Jussila, Maija Länsimäki (sihteeri), Pirkko Nuolijärvi,
Ritva Paananen (Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, Helsinki);
Urmas Sutrop, Ülle Viks, Asta Õim (Eesti Keele Instituut, Tallinn)

Trükk / Kirjapaino
AS Pakett trükikoda

© Eesti Keele Instituut, Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2003

ISBN 951–9475–95–8 (koko teos)

ISBN 951–9475–97–4 (ensimmäinen osa)

ISBN 951–9475–98–2 (toinen osa)

ISSN 0355–5437 (Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 124)

ISBN 9985–79–001–4 (kogu teos)

ISBN 9985–79–002–2 (esimene osa)

ISBN 9985–79–003–0 (teine osa)

Eessõna

Kahe naaberrahva ja sugulasrahva pikaajalised lähedased suhted ning üha tihenev läbikäimine viimastel aastatel on sünnitanud ilmse vajaduse uute ja senistest põhjalikumate sõnaraamatute järele. Varasematest soome-eesti sõnaraamatutest mainitagu siinkohal kahte: Julius Mägiste “Soome-eesti sõnaraamat“ (1931) ja Kalju Pihel, Arno Pikamäe “Soome-eesti sõnaraamat“ (1965). J. Mägiste sõnaraamat oli oma aja kohta üsna ulatuslik ja teerajajana esinduslik. K. Piheli ja A. Pikamäe sõnaraamatust ilmus 1969. aastal uus versioon, mille on täiendanud ja toimetanud Paul Alvre.

Käesolev “Soome-eesti suursõnaraamat“ on eelmistest suurem ja põhjalikum, sisaldades tänapäevast sõnavara ja väljendeid. Sõnaraamatus on üle 90 000 märksõna, rohkelt kontekstinäiteid koos tõlgetega; grammatiline info on nii soome märksõnadel kui ka nende eesti vastetel. Sissejuhatusest ja lisadest võib leida soome tüübitabelid, eesti morfoloogiasõnastiku, asesõnade paradigmad ja valiku kohanimesid.

Sõnaraamatu adressaadiks on üldjuhul need kasutajad, kelle emakeeles on märksõnad: soomlased. Kuid juba kujunenud tavasid, erinevate sõnaraamatute olemasolu või puudumist arvesse võttes oleme oma sõnaraamatu tegemisel mõelnud ka nendele kasutajatele, kelle emakeeles on vasted ja illustreeriva osa tõlked: eestlastele.

“Soome-eesti suursõnaraamat“ on sündinud Kotimaisten kielten tutkimuskeskuse (KKTK, Helsingi) ja Eesti Keele Instituudi (EKI, Tallinn) ühistööna. 1998. aasta algul sõlmisid mainitud uurimisasutused sõnaraamatu koostamise, rahastamise ja väljaandmise lepingu, põhiliseks rahastajaks KKTK vahendusel oli Soome Haridusministeerium. KKTK loovutas töörühma kasutusse soome-rootsi sõnaraamatu (“Suuri suomi-ruotsi-sanakirja“, 1997) arvutiversiooni, mis ongi olnud käesoleva sõnastiku koostamise põhialus. Soome-rootsi sõnaraamat omakorda on koostatud “Suomen kielen perussanakirja“ (I−III, 1990–1994) põhjal.

Arvestades lähte- ja sihtkeele iseloomu ja struktuurilist lähedust on “Soome-eesti suursõnaraamat“ saanud mõnevõrra teistsuguse kuju: on muudetud märksõnade valikut, lisatud kasutusmärgendeid, kohandatud näiteid jne. Üldiselt on soome keele ainese esitamist lähendatud “Suomen kielen perussanakirja“ laadile. Kõige suuremad uuendused on grammatilise informatsiooni osas, sest siin on silmas peetud võimalust olla abiks nii soome kui ka eesti keeles kirjutajale või kõnelejale. Soome märksõna grammatilist kirjeldust on täiendatud, eriti liitsõna osas. Eesti vastete muutmisandmete esitamiseks on koostatud eraldi lisana morfoloogiasõnastik.

Sõnaraamatu käsikirja on koostanud Anu Haak (hurskaasti–höytäle, I, J, K, U, vaa’ankieli–väistövelvollisuus), Paul Kokla (A, B, L, T, X, Y), Külli Kuusk (C, D, eboniitti–erikoistaa, N, O, P, raa’asti–riksi, väite–väärävärikuvaus, Z, Ä, Ö) ja Helga Laanpere (erikoistapaus–exlibris, F, G, ha–hurrikaani, M, rillipäinen–rööri, S). Soomekeelse osa on toimetanud Maija Länsimäki. Kohanimede loendi koostas Peeter Päll. Grammatika esitamise probleemidega nii sõnaartiklites kui lisaosades tegeles Ülle Viks. Sõnaraamatu elektroonilise külje eest vastutas Margit Langemets, programmid koostas Indrek Hein.

Abi on saadud paljude erialade spetsialistidelt: Yrjö Honkanen (sõjandus), Sven Ise (sõjandus), Vilju Lilleleht (ornitoloogia), Heido Ots (autondus), Väino Puura (geoloogia), Sulev Savisaar (botaanika), Tarmo Tiisler (sport), Jaan Viidalepp (entomoloogia).

KKTK-st on ”Perussanakirjaga” seotud soome keele küsimusi aidanud lahendada ”Perussanakirja” toimetuse liikmed Marja Lehtinen, Eija-Riitta Grönros, Riitta Eronen ja Minna Haapanen. Soome keele küsimustes on abi andnud ka Eino Koponen ja Heikki Hurtta, kes peale selle tõlkisid soome keelde eessõna ja grammatikaosad. Käsikirja korrektuuri aitas lugeda Satu Tanner. Kohanimede loendi vaatas soome keele osas üle Pirjo Mikkonen.

Neile kõigile koostajate poolt südamlik tänu.

Samuti tänavad koostajad Soome poole toimetuskolleegiumi liikmeid sisuliste nõuannete ja mitmekülgse sõbraliku abi eest.

Valdek Pall
peatoimetaja

Alkusanat

Kahden naapuri- ja sukulaiskansan pitkäaikaiset läheiset suhteet ja viime vuosina yhä tiivistyneet yhteydet ovat luoneet ilmeisen tarpeen uusien ja aiemmin ilmestyneitä perusteellisempien sanakirjojen laatimiseksi. Aiemmista suomalais-virolaisista sanakirjoista mainittakoon tässä kaksi: Julius Mägisten Soome-eesti sõnaraamat (1931) sekä Kalju Pihelin ja Arno Pikamäen Soome-eesti sõnaraamat (Suomalais-eestiläinen sanakirja, 1965). Mägisten sanakirja oli omana aikanaan hyvin laaja ja tienraivaajana merkittävä. Pihelin ja Pikamäen sanakirjasta ilmestyi vuonna 1969 uusi laitos, jonka oli täydentänyt ja toimittanut Paul Alvre.

Tämä Suomi–viro-suursanakirja on edeltäjiään huomattavasti laajempi ja perus­teellisempi, ja mukana on runsaasti ajantasaista sanastoa ja ilmaisuja. Hakusanoja on yli 90 000, ja käyttöesimerkkejä ja niiden käännöksiä on sana-artikkeleissa runsaasti. Taivutustiedot on merkitty suomenkielisiin haku­sanoihin, vironkielisten vastineitten taivutustiedot esitetään erillisessä taivutussanastossa. Liitteissä on esitetty suomen ja viron muoto-opin yleiskatsaukset, pronominien taivutus, vironkielisten vastineiden taivutussanasto ja valikoima paikannimiä.

Sanakirjojen kohderyhmänä ovat yleensä ne, joiden äidinkielenä on haku­sanojen kieli, tässä tapauksessa siis suomalaiset. Tätä sanakirjaa laatiessamme olem­me kuitenkin – vakiintuneet tavat, jo tarjolla olevat erilaiset sanakirjat ja mah­dollisen sanakirjojen puutteen huomioon ottaen – pyrkineet ajattelemaan myös niitä, joiden äidinkieltä sana-artikkeleissa esitetyt vastineet ja esimerkistön käännökset ovat, siis virolaisia.

Suomi–viro-suursanakirja on syntynyt Kotimaisten kielten tutkimus­keskuksen (Kotus, Helsinki) ja Eesti Keele Instituutin (EKI, Tallinna) yhteistyönä. Vuoden 1998 alussa nämä tutkimuskeskukset solmivat sopimuksen sanakirjan laatimisesta, rahoittamisesta ja julkaisemisesta. Päärahoittajana oli Kotuksen kautta Suomen opetus­ministeriö. Kotus luovutti sanakirjaa laativan työryhmän käyttöön suo­malais-ruotsalaisen sanakirjan (Suuri suomi–ruotsi-sanakirja, 1997) tieto­kone­muotoisen käsikirjoituksen, ja tämä käsikirjoitus on ollut sanakirjan laatimisen pohjana. Suomalais-ruotsalainen sanakirja puolestaan on laadittu Suomen kielen perus­sanakirjan (I–III, 1990–1994) pohjalta.

Lähde- ja kohdekielen luonteen ja rakenteen läheisyyden takia on Suomi–viro-sanakirjasta tullut osin erilainen kuin pohjateoksestaan: hakusanavalikoimaa on muutettu, käyttöalatarkenteita lisätty, esimerkistöä muokattu jne. Yleisesti on suomenkielisen aineksen esitystapaa pyritty lähentämään Suomen kielen perussanakirjan esitystapaan. Suurimmat ovat muutokset taivutustietojen esit­tämisessä, sillä sanakirjassa on pyritty olemaan avuksi niin suomen- kuin viron­kielisenkin tekstin kirjoittajalle tai puhujalle. Suomenkielisten hakusanojen taivu­tuksen kuvausta on täydennetty, etenkin yhdyssanojen osalta. Vironkielisten vasti­neiden taivutustietojen esittämiseksi on koostettu liitteenä oleva taivu­tussanasto.

Sanakirjan käsikirjoituksen ovat laatineet Anu Haak (hurskaasti–höytäle, I, J, K, U, vaa’ankieli–väistövelvollisuus), Paul Kokla (A, B, L, T, X, Y), Külli Kuusk (C, D, eboniitti–erikoistaa, N, O, P, raa’asti–riksi, väite–väärävärikuvaus, Z, Ä, Ö) ja Helga Laanpere (erikoistapaus–exlibris, F, G, ha–hurrikaani, M, rillipäinen–rööri, S). Suomen kielen osuuden on tarkistanut Maija Länsimäki. Paikannimiluettelon on koonnut Peeter Päll. Taivutustietojen esittämisen ongelmiin on sekä sana-artikkelien että liitteiden osalta paneutunut Ülle Viks. Sanakirjan elektronisesta toteutuksesta on vastannut Margit Langemets. Tarvittavat ohjelmat on suunnitellut ja laatinut Indrek Hein.

Apuansa ovat antaneet monet erikoisalojen asiantuntijat: Yrjö Honkanen (soti­las­ala), Sven Ise (sotilasala), Vilju Lilleleht (ornitologia), Heido Ots (autoala), Toomas Paul (uskonto), Väino Puura (geologia), Sulev Savisaar (kasvitiede), Tarmo Tiisler (urheilu) ja Jaan Viidalepp (hyönteistiede).

Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksesta on Perussanakirjaan liittyviin suomen kielen kysymyksiin saatu apua sen toimituksen jäseniltä Marja Lehtiseltä, Eija-Riitta Grönrosilta, Riitta Eroselta ja Minna Haapaselta. Suomen kielen kysy­myksissä ovat auttaneet myös Heikki Hurtta ja Eino Koponen, jotka ovat lisäksi suomen­taneet alkusanat ja johdanto-osan. Satu Tanner on osallistunut käsikirjoi­tuksen tarkis­tus­lukuun. Pirjo Mikkonen on tarkistanut paikannimiluettelon suomen kielen kannalta.

Sanakirjan toimitus esittää kaikille sydämelliset kiitokset.

Toimitus kiittää myös kaikkia toimitusneuvoston suomalaisjäseniä sisältöä koskevista neuvoista ja monipuolisesta ystävällisestä avusta.

Valdek Pall
päätoimittaja

Sõnaraamatu kasutajale

Märksõna

1) Põhiartikli märksõna on soomekeelne liht- või liitsõna poolpaksus kirjas: alku, aloittaa, alas. Liitsõna komponentide piir on tähistatud väikese keskpunktiga (·): iki·onnellinen, ajan·viete, liike·maa·ilma. Liitsõna osi eristab ka ortograafiline sidekriips (-): aamu-uutiset, elo·kuva-arkisto, T-paita.

Oma artikli on saanud ainult liitsõnades esinevad järelkomponendid (-hakuinen, -kulmio, -luokkaisuus, -mitta·kaavainen) ja esikomponendid (muinais-, online-, ulko-). Märksõnadena on esitatud ka mõningaid sõnaühendeid (alun perin, ennen kuin) ja piltlikke paarissõnu (kipin kapin, nipin napin).

Homonüümsed märksõnad esitatakse omaette sõnaartiklis, neid eristab number sõna ees: 1 nakki5*A (ruok.) viiner, 2 nakki5*A (hiirenloukku) hiire·lõks, 3 nakki5*A (korttipeli) kolm·leht, 4 nakki5*A (slg.) saak; asi.

Vormiviite märksõna on harilikus kirjas, nt altaan → allas (vt Viited p4).

2) Noomenite märksõnad on tavaliselt ainsuse nimetavas: ikkuna, lapsellinen; mitmuslikud sõnad on mitmuse nimetavas koos sellele osutava märgendiga sõna järel: alkeet mon., housut mon., sakset mon., suitset mon. Kui mõnda ainsuses esitatud märksõna kasutatakse sagedamini mitmuses, siis pannakse vastav kasutusinfo sulgudesse: erinäinen (tav. mon.), poliisi·voima (usein mon.). Verbi märksõnavorm on soome keeles I infinitiiv (ehk da-infinitiiv): lisätä, kirjoittaa, ajatella. Vaegtegusõna puhul (märgend vaill.) võib märksõna olla ainsuse kolmandas pöördes: erkanee (vaill.), kuti (vaill.), lienee (vaill.).

3) Märksõna fakultatiivne osa on nurksulgudes ja võib ka ära jääda: entäpä[s] = entäpä ja entäpäs, äitiys·[päivä·]raha = äitiys·päivä·raha ja äitiys·raha, petkel[e], vajav[ais]uus, juusto[n]·pala. Ümarsulud ja looksulud märksõnas eraldavad possessiivsufikseid (vt Märksõna grammatika p 5).

4) Märksõnad on järjestatud alfabeetiliselt, mitmesõnaliste märksõnade puhul sõnavahet ei arvestata. Tähestikjärjestuses kõrvuti paiknevad sünonüümid võivad moodustada ühise sõnaartikli. Märksõnad on sel juhul eraldatud komadega: edeltä·käsin, edeltä·päin; feta, feta·juusto; fossiilistua, fossiloitua; halli·kilpailu, halli·kisa. Märksõna järel olev soomekeelne info käib ainult talle vahetult eelneva märksõna kohta: elon·retki, elon·taival (kuv. ylät.); telkka (ark.), telkkari (ark.), telkku (ark.).

Sanakirjan käyttäjälle

Hakusana

1. Pääartikkelin hakusanana on puolilihavalla painettu suomenkielinen yhdistä­mätön tai yhdyssana: alku, aloittaa, alas. Yhdyssanan yhdysosien raja on merkitty pienellä rivinkeskisellä pisteellä (·): iki·onnellinen, ajan·viete, liike·maa·ilma. Yhdyssanan osia voi erottaa myös ortografinen yhdysmerkki (-): aamu-uutiset, elo·kuva-arkisto, T-paita.

Oman artikkelinsa ovat saaneet myös ainoastaan yhdyssanojen perusosina (-hakuinen, -kulmio, -luokkaisuus, -mitta·kaavainen) tai määriteosina (muinais-, online-, ulko-) esiintyvät sanat. Hakusanoina on lisäksi eräitä sanaliittoja (alun perin, ennen kuin) ja deskriptiivisiä sanapareja (kipin kapin, nipin napin).

Homonyymiset hakusanat esitetään omina artikkeleinaan, ja niitä erottaa sanan edessä oleva numero: 1 nakki5*A (ruok.) viiner, 2 nakki5*A (hiirenloukku) hiire·lõks, 3 nakki5*A (korttipeli) kolm·leht, 4 nakki5*A (slg.) saak; asi.

Viittaus taivutusmuodosta hakusanamuotoon on painettu tavallisella kirjain­lajilla, esim. altaan → allas (ks. Viittaukset, kohta 4).

2. Nominihakusanat ovat tavallisesti yksikön nominatiivissa: ikkuna, lapsellinen. Monikolliset sanat ovat kuitenkin monikon nominatiivissa, ja haku­sanan jäljessä on monikollisuuden osoittava lyhenne: alkeet mon., housut mon., sakset mon., suitset mon. Jos jotakin yksiköllisenä esitettyä hakusanaa käytetään yleisimmin monikollisena, on tieto siitä esitetty sulkeissa: erinäinen (tav. mon.), poliisi·voima (usein mon.). Verbihakusanojen muotona on suomen kielessä I infinitiivi (viron da-infinitiivi): lisätä, kirjoittaa, ajatella. Vaillinaisesti taipuvan verbin (merkintä vaill.) hakusana voi olla yksikön kolmannessa persoonassa: erkanee (vaill.), lienee (vaill.).

3. Hakasulkeihin on merkitty sellainen hakusanan osa, joka voi jäädä poiskin: entäpä[s] = entäpä ja entäpäs, äitiys·[päivä·]raha = äitiys·päivä·raha ja äitiys·raha, petkel[e], vajav[ais]uus, juusto[n]·pala. Hakusanan kaari- ja aaltosulkeet erottavat omistusliitteitä (ks. Hakusanan taivutustiedot, kohta 5).

4. Hakusanat ovat aakkosjärjestyksessä; hakusanoina olevien sanaliittojen sananväliä ei aakkostuksessa oteta huomioon. Aakkosjärjestyksessä peräkkäiset synonyymit voivat muodostaa yhteisen sana-artikkelin. Tällöin hakusanat on erotettu toisistaan pilkulla: edeltä·käsin, edeltä·päin; feta, feta·juusto; fossiilistua, fossiloitua; halli·kilpailu, halli·kisa. Hakusanan jäljessä oleva suomenkielinen täydenne liittyy tällaisissa tapauksissa aina lähinnä edeltävään hakusanaan: elon·retki, elon·taival (kuv. ylät.); telkka (ark.), telkkari (ark.), telkku (ark.).

Märksõna grammatika

1) Soome märksõnade muutmise kohta saab kasutaja põhjalikumaid andmeid sõnaraamatu grammatikaosast: vormistiku ülevaatest, muuttüüpide tabelitest ja astmevaheldusreeglitest (vt 2. osa: A. Suomen muoto-oppia / Soome morfoloogia).

2) Sõnaartiklis on igal muutuval sõnal (noomenil ja verbil) märksõna järel tüübinumber, mis juhatab sobiva tüüpsõna juurde muuttüüpide tabelis (vt 2. osa: A1. Yleiskatsaus suomen taivutusmuotoihin / Soome vormistiku ülevaade). Astmevahelduslikel sõnadel on tüübinumbri taga tärni (*) järel suurtäht (kaappi5*B), mis juhatab vajaliku astmevaheldusreegli juurde astmevahelduse tabelis (vt 2. osa: A2. Suomen astevaihtelu / Soome astmevaheldus).

Koma tüübinumbrite vahel näitab, et sõna saab muutuda kahtmoodi: kaihi5,7 = kaihi5 (kaihin, kaihia) või kaihi7 (kaihen, kaihea). Ümarsulgudes on ebatavalisem muutumisviis: alpi7*E,(5) = alpi7*E (alven, alpea) või harva alpi5 (alpin, alpia). Nurksulgudes olev tüübinumber või astmevahelduskood võib ära jääda, st sõna võib olla muutuv või muutumatu: largo[1], või võib muutuda astmevaheldusega või ilma astmevahelduseta: nahka9[*D] = nahka9*D (nahan) või nahka9 (nahkan).

3) Soome liitsõnal muutub tavaliselt ainult põhisõna, nt iso·äiti5*F (gen: iso·äidin), isän·maa18, puna·tulkku1*A, alle·viivata73. Küllalt palju on soome keeles aga selliseid liitsõnu, millel käändub ka esikomponent (tavaliselt adjektiiv). Nende taha on pandud kaks liitsõnapiiriga (keskpunktiga) eristatud tüübinumbrit, millest esimene näitab esikomponendi muuttüüpi, nt uusi·kuu27·18 = uusi27 · kuu18 (gen: uuden·kuun). Teise komponendi muutumatust tähistab kriipsuke tüübinumbris: neljäs·toista45·- = neljäs45 · toista (gen: neljännen·toista). Mõnel arvsõnal võib olla ka kolm tüübinumbrit: kaksi·kymmentä·kuusi31·32·27 (gen: kahden·kymmenen·kuuden).

Koma tüübinumbrite vahel lahutab ka siin erinevaid muutmisvõimalusi, nt iso·lokki5*A, 1·5*A = iso·lokki5*A (gen: iso·lokin) või iso·lokki1·5*A (gen: ison·lokin).

4) Soome sõnade muutmisel kehtib vokaalharmoonia reegel: kui sõna tüves esinevad täpitähed, siis on ka muutelõpud “täpilised”, vastasel juhul on kasutusel samad tähed ilma täppideta (ä–a, ö–o, y–u): ranta–rannasta, räntä–rännästä. Sõnaartiklis on vokaalharmoonia märgitud ainult kriitilistel juhtudel, kus üldreegli teadmisest ei piisa või kus sageli eksitakse: adverbi5 (vok.s. A): adverbista, filee20 (vok.s. Ä): fileestä, alkydi5 (vok.s. Ä t. A): alkydistä t. alkydista.

5) Soome possessiivsufiksite kasutus on esitatud märksõnas erinevate sulgude abil (vt ka 2. osa: A1.3. Omistusliitteet / Possessiivsufiksid). Ühepoolse alustava ümarsulu järel on possessiivsufiks, mis varieerub isikuti, nt aika(nsa = aikani, aikasi, aikansa, aikamme, aikanne, aikansa; samuti entisellä(än, piloilla(an jne. Kahepoolsed ümarsulud tähendavad, et isikuti varieeruv posessiivsufiks on fakultatiivne ja võib ka ära jääda: menehdyksissä(än) = menehdyksissä, menehdyksissäni, menehdyksissään jne.

Looksulgudes on possessiivsufiks, mis isikuti ei varieeru ja on tavaliselt ka fakultatiivne, nt meneillä{än} = meneillään, meneillä; supulle{en} = supulleen ja supulle.

6) Kui märksõna muutmine ei lange täielikult kokku tüüpsõna muutmisega või kui tahetakse tähelepanu juhtida rasketele vormidele, on mõni muutevorm (vahel koos soomekeelse kommentaariga) esitatud märksõna järel sulgudes: veli7 (veljen, veljeä, veljet, veljien, veljiä); sake8 (saken, sakea, sakessa); liemi25 (yks.partit.: lientä, mon.gen.: liemien t. lienten); salvata73*E (salpaan, salpasin, salvannut, salvattu); lobata73 (taivutus astevaihtelun tapaan: lobbaan, lobataan, lobattu).

Kõigile ebareeglipärastele asesõnadele on tüübinumbriks pandud 0 ning sulgudes lisatud olulisemad muutevormid ja kommentaarid: sinä0 (sinun, sinua; vastaava mon. pron.: te). Nulltüübi asesõnade täielikud paradigmad on toodud muutmistabelite lõpus (vt 2. osa: A4. Suomen pronominien taivutus / Soome asesõnade käänamine).

7) Grammatilist informatsiooni märksõna kohta (kursiivkiri sulgudes) esitatakse vajaduse korral mõnel muulgi juhul: ruumiin·voima10 (tav. mon.); hyvä10 (komp.: parempi; superl.: paras); ei (en, et, ei, emme, ette, eivät); eka9 (myös taipum.); kuitenkaan (kielt. yhteyksissä), ainakin (kielt. yhteyksissä: ainakaan); täytyä52*F (vain yks. 3. p. muotoja), korkenee72 (vaill.).

Hakusanan taivutustiedot

1. Suomenkielisten hakusanojen taivutuksesta käyttäjä saa tarkempia tietoja sanakirjan kielioppiosasta: taivutusmuotojen yleiskatsauksesta, taivutustyyppi­taulukoista ja astevaihtelusäännöistä (ks. 2. osa: A. Suomen muoto-oppia / Soome morfoloogia).

2. Kaikkien taipuvien sanojen (nominien ja verbien) hakusanan oikeaan ylä­kulmaan on merkitty taivutustyypin numero, joka viittaa vastaavaan mallisanaan taivutustyyppitaulukossa (ks. 2. osa: A3). Astevaihtelullisten sanojen taivu­tustyyppinumeron jäljessä on tähti (*) ja suuraakkonen (kaappi5*B), joka viittaa kulloiseenkin astevaihtelusääntöön astevaihtelutaulukossa (ks. 2. osa: A2).

Kaksi pilkulla toisistaan erotettua numeroa ilmaisevat, että sanaa voi taivuttaa kahdella lailla: kaihi5,7 = kaihi5 (kaihin, kaihia) tai kaihi7 (kaihen, kaihea). Kaarisulkeissa on rinnakkaisista taivutustyypeistä harvinaisempi: alpi7*E,(5) = alpi7*E (alven, alpea) tai harvoin alpi5 (alpin, alpia). Hakasulkeissa on sellainen taivutustyyppinumero tai astevaihtelukoodi, joka voi jäädä pois. Tällöin sana voi olla joko taipuva tai taipumaton, kuten largo[1], tai taipua joko astevaihtelullisena tai astevaihteluttomana: nahka9[*D] = nahka9*D (nahan) tai nahka9 (nahkan).

3. Suomen yhdyssanoissa taipuu yleensä vain perusosa, esim. iso·äiti5*F (gen.: iso·äidin), iso·isä10, puna·tulkku1*A, keino·hedelmöittää53*C. Jonkin verran on suo­messa kuitenkin myös sellaisia yhdyssanoja, joiden määriteosakin taipuu. Tällaisten tavallisesti adjektiivialkuisten sanojen yhteydessä on kaksi yhdyssana­merkillä (rivinkeskisellä pisteellä) toisistaan erotettua taivutus­tyyppinumeroa, joista ensimmäinen ilmaisee määriteosan taivutustyypin, esim. uusi·kuu27·18 = uusi27 · kuu18 (gen.: uuden·kuun). Perusosan taipumattomuutta ilmaisee taivutus­tyyppi­numeron yhteydessä oleva viiva: neljäs·toista45·- = neljäs45 · toista (gen.: nel­jän­nen·toista). Joissakin lukusanoissa voi olla kolmekin taivutus­tyyppi­nume­roa: kaksi·kymmentä·kuusi31·32·27 (gen.: kahden·kymmenen·kuuden).

Pilkku taivutustyyppinumeroiden välissä merkitsee tässäkin yhteydessä taivutustyyppien vaihtoehtoisuutta, esim. iso·lokki5*A, 1·5*A = iso·lokki5*A (gen.: iso·lokin) tai iso·lokki1·5*A (gen.: ison·lokin).

4. Suomen sanojen taivutusta koskee vokaalisointusääntö: jos vartalossa on vain etuvokaaleja, niin myös päätteet ovat etuvokaalisia, muussa tapauksessa takavokaalisia: ranta, rannasta, vrt. räntä, rännästä. Sana-artikkeleissa vokaali­sointu on merkitty vain niissä tapauksissa, joissa vokaalisointusääntö ei yksiselit­teisesti ohjaa oikean päätteen valintaan: adverbi5 (vok.s. A) = adverbista, filee20 (vok.s. Ä) = fileestä, alkydi5 (vok.s. Ä t. A) = alkydistä t. alkydista.

5. Suomen omistusliitteet (possessiivisuffiksit) on hakusanoissa esitetty erilaisin sulkein (ks. myös 2. osa: A1.3). Tois­puolinen sulje osoittaa, että sanaan kuuluu aina persoonittain vaihteleva omistusliite, esim. aika(nsa = aikani, aikasi, aikansa, aikamme, aikanne, aikansa; sa­moin entisellä(än, piloilla(an jne. Molemminpuoliset kaarisulkeet ilmaisevat, että persoonittain vaihteleva omistusliite voi jäädä pois: menehdyksissä(än) = menehdyksissä, menehdyksissäni, menehdyksissään jne.

Aaltosulkeissa on sellainen omistusliite, joka ei vaihtele persoonittain ja joka on yleensä jätettävissä poiskin, esim. meneillä{än} = meneillään, meneillä; supul­le{en} = supulleen, supulle.

6. Ellei hakusanan taivutus täysin vastaa taivutustyyppitaulukon mallisanan taivutusta tai jos on tarpeen kiinnittää huomiota vaikeihin muotoihin, on joitakin muotoja (ja mahdollisesti niiden suomenkielisiä kommentteja) esitetty sulkeissa hakusanan jäljessä: veli7 (veljen, veljeä, veljet, veljien, veljiä); sake8 (saken, sakea, sakessa); liemi25 (yks. partit.: lientä, mon. gen.: liemien t. lienten); salvata73*E (salpaan, salpasin, salvannut, salvattu); lobata73 (taivutus astevaihtelun tapaan: lobbaan, lobataan, lobattu).

Kaikkien epäsäännöllisesti taipuvien pronominien taivutustyyppinumerona on 0, ja sulkeissa on mainittu tärkeimmät taivutusmuodot ja taivutusta koskevat huomautukset: sinä0 (sinun, sinua; vastaava mon. pron.: te). Tyyppiin 0 kuuluvien pronominien täydellinen taivutus on esitetty taivutustyyppitaulukoiden lopussa (ks. 2. osa: A4).

7. Hakusanaa koskevia taivutustietoja (kursiivitekstinä sulkeissa) esitetään tarpeen mukaan muissakin tapauksissa: ruumiin·voima10 (tav. mon.); hyvä10 (komp.: parempi; superl.: paras); ei (en, et, ei, emme, ette, eivät); eka9 (myös taipum.); kuitenkaan (kielt. yhteyksissä), ainakin (kielt. yhteyksissä: ainakaan); täytyä52*F (vain yks. 3. p. muotoja), korkenee72 (vaill.).

Tähendus

1) Mitmetähenduslike märksõnade eri tähendusi eristatakse araabia numbritega: nelonen 1 neljas, neli (number); (koul.) ks. nelkku 2 (sisaruksista) nelikud 3 (soutuveneestä) perämiehetön ~ tüürimeheta neljamehepaat 4 (ark. nelisylinterinen moottori) neljasilindriline mootor.

2) Väiksemad tähenduserisused, mis seostuvad erinevate eesti vastetega, on esile toodud soomekeelsete tähendusvihjete abil (kursiivkiri sulgudes): hanke (suunnitelma) plaan; (projekti) projekt; (yritys) üritus, ettevõte, ettevõtmine; (aikomus) kavatsus; latkia (eläimestä) lakkuda; (ihmisestä) limpsida; (ryypiskellä) lakkuda, trimbata, timmida.

3) Märksõnade tähendust ja kasutussfääri võivad täpsustada ka soomekeelsed lühendid, mis osutavad sellele, et sõna või väljend eristub üldkeelest oma stiili poolest (nt ark., leik., ylät.) või on mingi valdkonna termin (nt korttip., ruok., teletekn.). Lühendid asuvad vastava sõna või tähendusnumbri järel: lemmitty (vars. ylät.); svengata (ark.); sähköinen 1 elektriline, elektriseeritud .. 2 (kuv.) (jännittynyt) elektriline, elektriseeritud, pinev, pinevil; (kiihkeä) intensiivne; pingeline .. 3 (fys. tekn.) elektriline, elektri-, elektrooniline .. .

Merkitys

1. Monimerkityksisten hakusanojen eri merkitykset erotetaan toisistaan arabia­lai­sin numeroin: nelonen 1 neljas, neli (number); (koul.) ks. nelkku 2 (sisaruksista) nelikud 3 (soutuveneestä) perämiehetön ~ tüürimeheta neljamehepaat 4 (ark. nelisylinterinen moottori) neljasilindriline mootor.

2. Sellaiset pienemmät merkityserot, jotka kuitenkin virossa ilmaistaan eri vastinein, on tuotu esiin suomenkielisin merkitysvihjein (sulkeissa oleva kursiiviteksti): hanke (suunnitelma) plaan; (projekti) projekt; (yritys) üritus, ettevõte, ettevõtmine; (aikomus) kavatsus; latkia (eläimestä) lakkuda; (ihmisestä) limpsida; (ryypiskellä) lakkuda, trimbata, timmida.

3. Hakusanojen merkitystä ja käyttöalaa voivat tarkentaa myös hakusanan jäljessä tai merkitysryhmän alussa olevat suomenkieliset tarkenteet, jotka ilmai­se­vat, että sana tai ilmaus poikkeaa tyyliltään normaalista yleiskielestä (esim. ark., leik., ylät.) tai että se on jonkin erikoisalan termi (esim. korttip., ruok., tele­tekn.): lem­mitty (vars. ylät.); svengata (ark.); sähköinen 1 elektriline, elektriseeritud - - 2 (kuv.) (jännittynyt) elektriline, elektriseeritud, pinev, pinevil; (kiihkeä) intensiiv­ne; pingeline - - 3 (fys. tekn.) elektriline, elektri-, elektrooniline - -.

Eesti vasted

1) Tõlkevasted antakse nii märksõnadele, nende kasutust iseloomustavatele kontekstinäidetele kui püsiühenditele. Vasted on harilikus kirjas, liitsõnalised vasted võivad sisaldada liitsõna piirimärke (väike keskpunkt või ortograafiline sidekriips): alempi 1 allpool olev, all·olev, all·poolne, alumine; aamu-uutiset mon. hommiku-uudised, hommikused uudised. Verbivasted on soome keele järgi da-infinitiivi vormis: oheta 1 hõreneda, õheneda, õhukeseks muutuda.

2) Vastete omavahelist suhet on püütud iseloomustada kirjavahemärkidega: lähedasemate vahel on koma, kaugemaid eraldab semikoolon (huvittaa 1 lõbustada, lõbu pakkuda; nalja teha, meelt lahutada). Semikoolon on ka ühe näite või püsiühendi eri tõlgete vahel (pitää paikkansa paika pidada; tõele vastata; ala laputtaa! lase jalga!; hakka astuma!).

3) Kui pole leitud sobivat eesti vastet, asendab seda entsüklopeediline seletus (ülakomade vahel): ilta·linja ‘õppeasutuse õhtune osakond’; lato·meri (kuv.) ‘paljude küünidega laiade põldude kohta Soome Pohjanmaal’.

4) Ainult kindlates ühendites esineval märksõnal võivad vasted puududa. Märksõnale järgneb siis kohe soome väljend ja selle eesti vaste resp. tõlge: haja·reisin seisoa ~ harkisjalu (jalad harkis) seista; hullun·mylly elämä oli yhtä ~ä elu oli üks suur virrvarr (segadus, kaos); kreikkalais-roomalainen ~ paini kreeka-rooma maadlus; klassikaline maadlus.

5) Eesti vastetes ja näitematerjalis on kasutatud sulge. Ümarsulgudes ( ) antakse paralleeltarvitus, s.t ümarsulgudes sõnadega võib asendada eelnevat sõna: reikäiset sukat aukudega (auklikud) sokid (sukad); rippu suolaa näputäis (natuke, pisut) soola. Nurksulgudes [ ] on fakultatiivne sõnaosa, sõna või sõnaühend, mis võib ka ära jääda: lehmä·vasikka lehm[ik]·vasikas; lojahdus [p]latsatus; risti .. ei ristin sielua[kaan] mitte üht [elavat] hinge; hajota 1 (mennä rikki) rikki (katki, korrast ära) minna, [ära] laguneda.

6) Eesti vastete tähendust ja kasutussfääri võivad täpsustada eestikeelsed stiili- (nt slg, kõnek jm), eriala- (nt sõj) ja grammatikamärgendid (nt tav pl), aga ka muud sõna kasutamisala iseloomustavad kommentaarid: anniskella müüa (pakkuda) alkohoolseid jooke (kohapeal tarvitamiseks); isku·lyönti ründe·löök (võrkpallis); rabak (tennises); pilata kihva keerata (kõnek); hieroglyfi .. hieroglüüf, varese·jalg (tav pl).

Vironkieliset vastineet

1. Käännösvastineet annetaan hakusanoista, niiden käyttöä kuvaavista esimer­keistä ja kiteymistä. Vastineet on painettu normaalikirjaimin. Yhdys­sana­vasti­neissa voi olla myös yhdysosien rajaa osoittava merkki (rivinkeskinen piste tai oikein­kir­joitukseen kuuluva yhdysmerkki): alempi 1 allpool olev, all·olev, all·poolne, alumine; aamu-uutiset mon. hommiku-uudised, hommikused uudised. Verbi­vas­tineet ovat suomen kielen mukaisesti I infinitiivissä (viron da-infinitiivi): oheta 1 hõre­neda, õheneda, õhukeseks muutuda.

2. Vastineiden keskinäinen suhde ilmaistaan välimerkein: keskenään läheisten merkitysten välissä on pilkku, etäisempien välissä puolipiste (huvittaa 1 lõbustada, lõbu pakkuda; nalja teha, meelt lahutada). Puolipistettä käytetään myös esi­merkin tai kiteymän eri käännösten välillä: pitää paikkansa paika pidada; tõele vastata; ala laputtaa! lase jalga!; hakka astuma!.

3. Ellei sopivaa vironkielistä käännösvastinetta ole, sellaisen korvaa ensyklo­pe­dinen selite (puolilainausmerkeissä): ilta·linja ’õppeasutuse õhtune osakond’; lato·meri (kuv.) ’paljude küünidega laiade põldude kohta Soome Pohjanmaal’.

4. Jos hakusana esiintyy vain vakiintuneissa kaksi- t. useampisanaisissa ilmauk­sissa, se voi jäädä myös ilman käännösvastineita. Silloin heti hakusanan jäl­jessä on suomenkielinen ilmaus ja sen vironkielinen vastine tai käännös: haja·rei­sin seisoa ~ harkisjalu (jalad harkis) seista; hullun·mylly elämä oli yhtä ~ä elu oli üks suur virrvarr (segadus, kaos); kreikkalais-roomalainen ~ paini kreeka-rooma maadlus; klassikaline maadlus.

5. Vironkielisissä vastineissa ja esimerkistössä on käytetty sulkeita. Kaari­sul­keis­sa ( ) esitetään vaihtoehtoinen ilmaus; kaarisulkeissa olevat sanat voivat siis kor­vata edellään olevan sanan: reikäiset sukat aukudega (auklikud) sokid ­(sukad); rippu suolaa näputäis (natuke, pisut) soola. Hakasulkeissa [ ] ovat sellaiset sanan osat, sanat tai sanaliitot, jotka voivat jäädä pois: lehmä·vasikka lehm[ik]·vasi­kas; lojahdus [p]latsatus; risti - - ei ristin sielua[kaan] mitte üht [elavat] hinge; hajota 1 (mennä rikki) rikki (katki, korrast ära) minna, [ära] laguneda.

6. Vironkielisten vastineiden merkitystä ja käyttöalaa täsmentävät erilaiset vironkieliset tarkenteet: ne voivat kuvata tyylilajia (esim. slg, kõnek), erikoisalaa (esim. sõj) tai kieliopillisia seikkoja (esim. tav pl) mutta myös muunlaista sanan käyttöalaa: anniskella müüa (pakkuda) alkohoolseid jooke (kohapeal tarvitamiseks); isku·lyönti ründe·löök (võrkpallis); rabak (tennises); pilata kihva keerata (kõnek); hieroglyfi - - hieroglüüf, varese·jalg (tav pl).

Vaste morfoloogia

1) Sõnaartiklis vastete järel on grammatilist infot minimaalselt, vastete muutmisandmete esitamiseks on koostatud eraldi lisana morfoloogiasõnastik (vt 2. osa: Vironkielisten vastineiden taivutussanasto / Eesti vastete morfoloogiasõnastik). Eesti sõnade muutmise kohta saab kasutaja põhjalikuma ülevaate sõnaraamatu grammatikaosast (vt B1. Yleiskatsaus viron taivutukseen / Eesti vormistiku ülevaade).

2) Sõnade valikul morfoloogiasõnastikku on arvesse võetud ainult ühesõnalised vasted, nii liht- kui liitsõnad (päev, püha·päev, ajutine, teha, nii·kaua, hommiku-uudised jne). Kõrvale on jäetud mitmesõnalised väljendid (lendav taldrik, pärismaalaste suguharu, end ohvriks tuua, liiter vett jts) ning ühend- ja väljendverbid (alla kirjutada, kätte maksta).

3) Põhisõnastiku artiklis võib grammatilist infot leida ainult nendel sõnadel, mis kuuluvad morfoloogia­sõnastikku. Märgitud on liitsõnapiir(id) ja homonüümieristus. Liitsõnakomponentide piir (nt laste·tuba) on vajalik selleks, et hõlbustada liitsõna leidmist morfoloogiasõnastikus, kust tuleb üles otsida liitsõna viimane komponent (nt tuba), mille artiklis on näidatud ka liitsõna algusosa (nt laste·).

4) Homonüümsete vastete järel on põhisõnastiku sõnaartiklis tavaliselt antud üks muutevormidest, mis aitab morfoloogiasõnastikus leida mitme võimaliku hulgast üles sobiv märksõna, nt ehe <eheda> ja ehe <ehte>, kaevata <kaebama> ja kaevata <kaevama>, agar <agari> ja agar. Mõnikord eristab homonüüme grammatiline märgend, nt jõud <pl> ja jõud <jõu>, siin <adv> ja siin <siini>, nõtke <subst> ja nõtke <adj>, või <-> ja või <subst>.

Vastineiden taivutustiedot

1. Sana-artikkeleissa vastineiden jäljessä taivutustietoja on mahdollisimman niu­kasti, koska vastineiden taivutustietojen järjestelmällinen esitys on liitteenä ole­vas­sa taivutussanastossa (ks. 2. osa: Vironkielisten vastineiden taivutussanasto / Eesti vastete morfoloogiasõnastik). Viron sanojen taivutuksesta käyttäjä saa perus­teel­­lisimman kuvan sanakirjan taivutustieto-osasta (ks. 2. osa: B. Viron muoto-oppia / Eesti morfoloogia).

2. Valittaessa sanoja taivutussanastoon on huomioon otettu vain yksisanaiset vastineet, sekä yhdistämättömät että yhdyssanat (päev, püha·päev, ajutine, teha, nii·kaua, hommiku-uudised jne.). Pois on jätetty sanaliitot (lendav taldrik, päris­maa­­laste suguharu, end ohvriks tuua, liiter vett yms.) samoin kuin ns. yhdys- ja ilmaisu­­verbit, jotka ovat verbin ja siihen liittyvän partikkelin tai nominin muo­dos­tamia leksikaalisia kokonaisuuksia (alla kirjutada, kätte maksta).

3. Sana-artikkeleissa on kieliopillista tietoa vain niistä sanoista, jotka sisältyvät taivutussanastoon. Osoitettu on yhdyssanan osien raja(t) ja homonyymit. Yhdys­sanojen rajojen osoittaminen (esim. laste·tuba) on tarpeen, jotta sana löytyy ­tai­vutus­sanastosta, josta tulee etsiä yhdyssanan viimeinen osa (esim. tuba); sen yhteydessä mainitaan myös yhdyssanan alkuosa (esim. laste·).

4. Homonyymisten vastineiden jäljessä sana-artikkelissa on tavallisesti yksi taivutusmuoto, jonka avulla taivutussanastosta on löydettävissä usean mahdol­lisen joukosta sopiva hakusana, esim. ehe ‹eheda› ja ehe ‹ehte›, kaevata ‹kaebama› ja kaevata ‹kaevama›, agar ‹agari› ja agar ‹agara›. Joskus homonyymeja erottaa toisistaan kieliopillinen täydenne, esim. jõud pl ja jõud ‹jõu›, nõtke subst ja nõtke adj, siin - ja siin ‹siini›; taipumattoman sanan ”muo­toa” edustaa viiva, esim. või ‹-› ja või ‹või›.

Soome ja eesti rektsioon

1) Rektsiooni näidatakse üldjuhul siis, kui soome sõna ja selle eesti vaste(d) nõuavad erinevas vormis laiendeid. Rektsioon on antud vaste järel looksulgudes – soome rektsioon enamasti lühenditega, eesti rektsioon enamasti asesõnadega: hauskuttaa lõbustada, meelt lahutada {jkta jllak kellegi meelt millegagi}; osallistua osaleda {jhk kuskil, milleski}, osa võtta {jhk millestki}; torailu sõnelemine {jstak millegi üle, millegi pärast}.

2) Kui rektsioon käib üksnes eesti vaste kohta, on ta vaste ees looksulgudes, nt alle·kirjoittaa {millelegi} alla kirjutada, {midagi} allkirjastada; alainen .. {kellelegi} alluv, {kellegi} alluvuses olev (ka sõj).

Suomen ja viron rektiot

1. Rektio mainitaan yleensä silloin, kun suomen sana ja sen vironkielinen vastine vaativat erimuotoiset määritteet. Rektio on vastineen jäljessä aaltosulkeissa – suomen rektio on useimmiten ilmaistu lyhentein, viron taas pronomineina: hauskuttaa lõbustada, meelt lahutada {jkta jllak kellegi meelt millegagi}; osallistua osaleda {jhk kuskil, milleski}, osa võtta {jhk millestki}; torailu sõnelemine {jstak millegi üle, millegi pärast}.

2. Jos rektiotieto koskee vain vironkielistä vastinetta, se on vastineen edellä aalto­sulkeissa, esim. alle·kirjoittaa {millelegi} alla kirjutada, {midagi} allkirjastada; alainen - - {kellelegi} alluv, {kellegi} alluvuses olev (ka sõj).

Näited ja väljendid

1) Eesti vastetele järgnevad rombi () järel soome sõna kasutusnäited koos eestikeelse tõlkega. Näited iseloomustavad märksõna grammatilisi ning leksikaalseid seoseid. Soome näited on poolpaksus kursiivkirjas, eesti tõlked harilikus püstkirjas.

2) Rikkalikum näitematerjal võib olla rühmitatud tähenduse alusel näiteplokkidesse. Ploki algul on romb () ning selle järel sulgudes soomekeelne stiili- või erialamärgend, tähendusvihje või kommentaar: seisov|a10 seisev .. (fys.) ~a aaltoliike .. (urh.) ~a lähtö .. (ark.) ~a jalalta ..; vyö19 .. (erik. judossa, karatessa ym.) mustan vyön judoka (kuv.) juosta kieli vyön alla .. .

3) Näidete lühendamiseks kasutatakse tildet (~), mis asendab näidetes ja soomekeelsetes kommentaarides märksõna kas tervikuna või kuni püstkriipsuni. Sõnavormid, mida sel moel ei saa lühendada, kirjutatakse täies ulatuses välja: anta|a56*J .. anna kirja tänne! ..; ~a neuvoja (= antaa) ..; ~isitko suolaa! (= antaisitko)..; pelto antoi runsaan sadon ..; suuntaa ~va ohje (= antava) ..; annas kun isä auttaa .. Samamoodi on tildet kasutatud ka soomekeelsetes kommentaarides: merino2 1 (~lammas) meriino, meriino lammas 2 (~villa) meriino, meriino vill (meriino lamba vill); (~lanka) meriino, (meriino lamba villast tehtud lõng); täpärä10 .. 3 (~llä, ~ltä, ~lle) olipa ~llä ettei lasi pudonnut klaas oleks äärepealt kukkunud.

Esimerkistö ja fraseologia

1. Vastineiden jäljessä ovat vinoneliöllä () erotettuina suomen sanan käyttö­esimerkit ja niiden käännös. Esimerkit havainnollistavat hakusanan kieliopillisia ja sanastollisia ulottuvuuksia. Suomenkieliset esimerkit on painettu puolilihavana kursiivitekstinä, niiden käännökset normaalein pystykirjaimin.

2. Laajempi esimerkkiaineisto voi olla ryhmiteltynä merkityskokonai­suuksiksi. Ryhmän alussa on vinoneliö (), ja sitä seuraa sulkeissa suomenkielinen käyttö­alatarkenne, merkitysvihje tai kommentti: seisov|a10 seisev - - (fys.) ~a aaltoliike - - (urh.) ~a lähtö - - (ark.) ~a jalalta - -; vyö19 - - (erik. judossa, karatessa ym.) mustan vyön judoka (kuv.) juosta kieli vyön alla - -.

3. Tilan säästämiseksi käytetään aaltoviivaa (~), joka esimerkeissä ja suomen­kielisissä kommenteissa korvaa hakusanan joko kokonaisuudessaan tai pystyviivaa edeltävältä osin. Sellaiset sananmuodot, joita ei voi tällä tapaa lyhentää, ovat tekstissä kokonaisina: anta|a56*J - - anna kirja tänne! - -; ~a neuvoja (= antaa) - -; ~isitko suolaa! (= antaisitko) - -; pelto antoi runsaan sadon - -; suuntaa ~va ohje (= antava) - -; annas kun isä auttaa - -. Suomenkielisissä kommenteissa aaltoviivaa käytetään samojen periaatteiden mukaan: merino2 1 (~lammas) merii­no, meriino lammas 2 (~villa) meriino, meriino vill (meriino lamba vill); (~lanka) meriino, (meriino lamba villast tehtud lõng); täpärä10 - - 3 (~llä, ~ltä, ~lle) olipa ~llä, ettei lasi pudonnut klaas oleks äärepealt kukkunud.

Viited

1) Viide ks. järgneb märksõnale või tema ühele tähendusele ning suunab kasutaja:

  1. tähestikus lähedal asuva või eelistatavama või üldisema sünonüümi juurde: raatsia ks. raskia; espanjan kieli ks. espanja; muutoin ks. muuten 1, 2 ja 3; kohtsillään (ark.), kohtsiltään (ark.) ks. 2 kohta 1, 2; kähinä 1 kähin 2 ks. kahina 2;
  2. sekundaarse adverbi juurest sõnaartiklisse, kus on esitatud tema vasted ja kasutusnäited: lujemmin ks. lujasti; liikkeellä ks. liike 1 c; pahemmin ks. pahasti.

2) Viite ks. myös abil osutatakse:

  1. tuletise juurest tuletusaluse artiklile, kus on antud üksikasjalikum tähenduste esitus ja rühmitus: tarjoaja pakkuja ks. myös tarjota; ylpistyä uhkeks minna, uhkeks muutuda ks. myös ylpeä;
  2. muutuva sõna juurest tema leksikaliseerunud muutevormile, mis on saanud omaette sõnaartikli: harha ks. myös harhaan, harhassa; haltioitua ks. myös haltioitunut; ilta ks. myös illemmalla.
  3. lähedase tähendusega sõnade puhul ühelt sünonüümilt teisele: asti ks. myös saakka, lähtien 1 (paikasta) .. ; lettu pannkook ks. myös ohukainen.

3) Viidet tuletusalusele noolsulu (<) abil kasutatakse juhul, kui eesti keeles ei ole soome tuletisele päris adekvaatset vastet, kuid sõna sisu avaneb tuletusaluse kaudu. Märksõnale järgneb siis kas a) pelk tuletusalus – eriti sagedane on selline tarvitus olnud soome frekventatiivsete, refleksiivsete ja kuratiivsete verbide ning us-, ys-, nti-, nto-, ntö-lõpuliste noomenite puhul, aga ka mõningate muude regulaartuletiste puhul: ratsastella (frekv.) < ratsastaa; taiturointi < taituroida; ynähdys < ynähtää; või b) tuletusalus koos võimaliku vastega: elollisuus < elollinen orgaanilisus; hyväksyttää < hyväksyä vastuvõtmiseks esitada; vastu võtma sundida; supistaja < supistaa kokkusuruja; kahandaja, ahendaja; koondaja.

4) Vormiviidet muutevormilt algvormile noole (→) abil kasutatakse juhul, kui mõni sõnavorm erineb oma algvormist sel määral, et neid on raske omavahel seostada: öiden → ; ikeen → ies; uhkaan → uhata; kenen → kuka, ken.

Viittaukset

1. Viittaus ks. seuraa hakusanaa tai sen jotakin merkitysryhmää ja johdattaa käyt­täjän:

  1. a) aakkosjärjestyksessä läheiseen, suositeltavaan tai yleisempään syno­nyymiin: raatsia ks. raskia; espanjan kieli ks. espanja; muutoin ks. muuten 1, 2 ja 3; kohtsillään (ark.), kohtsiltään (ark.) ks. 2 kohta 1, 2; kähinä 1 kähin 2 ks. kahina 2;
  2. b) sekundaarisesta adverbista sellaiseen sana-artikkeliin, jossa on esitetty adverbin vastineet ja käyttöesimerkit: lujemmin ks. lujasti; liikkeellä ks. liike 1 c; pahemmin ks. pahasti.

2. Viittauksen ks. myös avulla viitataan

  1. a) johdok­sesta kantasanan artikkeliin, jossa on tarkempi merkitysten esitys ja ryhmitys: tarjoaja pakkuja ks. myös tarjota; ylpistyä uhkeks minna, uhkeks muutuda ks. myös ylpeä;
  2. b) sellaiseen leksikaalistuneeseen taivutusmuotoon, josta on oma sana-artikkelinsa: harha ks. myös harhaan, harhassa; haltioitua ks. myös haltioitunut; ilta ks. myös illemmalla.
  3. c) merkitykseltään läheisten sanojen kyseessä ollen yhdestä synonyymista toiseen: asti ks. myös saakka, lähtien 1 (paikasta) - -; lettu pannkook ks. myös ohukainen.

3. Kulman (<) avulla viitataan kantasanaan niissä tapauksissa, joissa suomen johdoksella ei virossa ole täysin tarkkaa vastinetta, mutta sanan merkitys selviää kantasanasta. Hakusanan jäljessä on silloin joko a) pelkkä kantasana – erityisen usein suomen frekventatiivi-, refleksiivi- ja kuratiiviverbien sekä us-, ys-, nti-, nto-, ntö-loppuisten mutta myös joidenkin muiden säännöllisten johdosten yhteydessä: ratsastella (frekv.) < ratsastaa; taiturointi < taituroida; ynähdys < ynähtää, tai b) kantasana sekä mahdollinen vastine: elollisuus < elollinen orgaanilisus; hyväksyttää < hyväksyä vastuvõtmiseks esitada; vastu võtma sundida; supistaja < supistaa kokkusuruja; kahandaja, ahendaja; koondaja.

4. Nuolen () avulla viitataan taivutusmuodosta perusmuotoon sellaisissa tapauksissa, joissa jokin taivutusmuoto poikkeaa perusmuodosta siinä määrin, että niiden yhteyttä voi olla vaikea huomata: öiden ; ikeen ies; uhkaan uhata; kenen kuka, ken.

Soome keele hääldamine

Soome k, p, t häälduvad sõna sees peaaegu samuti nagu eesti g, b, d: lukea [lugea] ‘lugeda’, velka [velga] ‘võlg’, hanki [hangi] ‘hang’, rikas [rigas] ‘rikas’, kampa [kamba] ‘kamm’, vapaa [vabaa] ‘vaba, pitää [pidää] ‘pidada’, keltainen [keldainen] ‘kollane’, ranta [randa] ‘rand’. Sõna algul, lõpul h ning s-i kõrval, samuti ka silbi lõpul häälduvad k, p, t tugevalt nagu eesti k, p, t: nyt [nüt] ‘nüüd’, kätkyt [kätküt] ‘kätki, häll’, lapset [lapset] ‘lapsed’, keuhkot [keuhkot] ‘kopsud’, miesten [miesten] ‘meeste’.

Soome kk, pp, tt häälduvad nagu eesti kk, pp, tt.

Soome keele g, b (esinevad ainult võõrsõnades) ja d on helilised.

Soome ng hääldub pika ninahäälikuna. Sellist häälikut kuuleme eesti ng hääldamise algusosas, enne g-ni jõudmist. Soome ng puhul hääldamegi ainult seda algusosa (foneetiliselt märgitakse vastavat häälikut ŋ-iga), kuid pikalt: hangen [haŋŋen] ‘hange’, kangas [kaŋŋas] ‘kangas’.

Soome h sõna algul hääldub intensiivselt: hanhi ‘hani’, hyvä ‘hea’.

Soome keele l ei ole nii hele kui eesti l. ta on midagi eesti l-i ja vene л-i vahepealset, õige lähedane ehk inglise l-ile.

Soome s on täiesti helitu. Võrreldes eesti s-iga on soome s-i hääldamisel keel tõmbunud pisut tahapoole. Seega on soome s “kahisevam” ning meenutab pisut š-d, kuid huuled ei tohi olla ümardatud nagu š hääldamisel.

Palatalisatsioon soome keeles puudub: otti (mitte ot´ti) ‘võttis’, onni (mitte on´ni) ‘õnn’, valmis (mitte val´mis) ‘valmis’. (Viimases sõnas hääldub lm umbes nagu eesti lm sõnas kulm.)

Vokaalidest y=ü; yy hääldub pika üü-na (mitte üi): syy ‘põhjus; süü’, myyjä ‘müüja’. Soome pikki vokaale hääldatakse peaaegu niisama pikalt kui eesti ülipikki (III välte) vokaale. Eriti hoolikalt tuleb pikad vokaalid välja hääldada järgsilpides. Sõltub ju järgsilbi vokaali pikkusest sageli sõna tähendus, nt hyvä päivä ‘hea päev’, hyvää päivää ‘tere päevast’.

Rõhk on soome keeles alati esimesel silbil, ka siis, kui järgsilpides esineb pikki vokaale, nt hyppäämään. Ka võõrsõnades on rõhk esimesel silbil, nt banaani.

Soome keeles on häälikuil kaks väldet: lühike ja pikk. Pikk välde vastab eesti keele III vältele. Eesti keele teisele vältele vastavat väldet soome keeles ei ole. Tuleb silmas pidada, et soome keele pikka väldet ei hääldataks eesti keele II välte moodi: sõnas posti ‘post, postiside’, hääldub st umbes nagu eesti st sõnas kustuma.

Viron kielen ääntämisestä

Viron b, d, g ovat soinnittomia klusiileja. Ne kuulostavat miltei samanlaisilta kuin suomen p, t, k, mutta ne äännetään hyvin löyhästi ja heikolla ilmanpaineella: tuba [tuba] ’huone, kamari’, teeb [teeb] ’tekee’, idu [idu] ’itu’, riid [riid] ’riita’, agu [agu] ’aamunkoi’, roog [roog] ’ruoka’. Myös vierasperäisissä sanoissa viro­lainen ään­tää b:n, d:n, g:n tavallisesti soinnittomina: baar [baar] ’baari’, daam [daam] ’daami’, gaas [gaaz] ’kaasu’.

Viron ng ei tarkoita suomen äng-äännettä [4]; se on konsonanttiyhtymä n+g (4+g): sängis [sä4gis, ei: sä44is], mängib [mä4gib, ei: mä44ib].

Viron kielen s äännetään etisemmin ja kapeammalla kielen kourulla kuin suomen s. Vokaalien välissä se ääntyy suhteellisen heikkona, mutta ei soinnil­lisena.

Viron l kuulostaa heleämmältä kuin suomen l. Sitä äännettäessä kielen etuosa on korkeammalla sekä kielen kärki etisemmässä asennossa kuin suomen l:ää äännettäessä.

Vokaaleista õ on suomalaiselle vieras. Sitä äännettäessä kielen asento on sama kuin u:n ja huulten asento sama kuin e:n äännössä.

Viron ü on suomen y. Pitkän üü:n sijasta virossa äännetään usein diftongi üi, var­sinkin seuraavissa tapauksissa: a) kun üü:tä seuraa vokaali; tällöin kuuluu diftongin jälkikomponentin ja vokaalin välissä siirtymä-äänne j: süüa [süija] ’syödä’, lüüa [lüija] ’lyödä’; b) kun üü:tä seuraa j:llä alkava tavu: müüja [müija] ’myyjä’. Muissa tapauksissa suositaan pitkän vokaalin ääntämistä: küün [küün] ’heinälato’, üür [üür] ’vuokra’.

Vokaalisointu viron kirjakielestä puuttuu. Etuvokaalit ä, ö ja ü voivat esiintyä vain ensi tavussa. Vierassanoissa ne voivat esiintyä myös jälkitavuissa: eksportöör, pastöriseerima, debüüt, ridikül, gobelään jne. Myös õ ja o puuttuvat viron omien sanojen jälkitavuista. (Poikkeuksellisesti o esiintyy etunimien jälkitavuissa, kuten Riho, Ülo, ja eräissä myöhäisissä lainoissa, kuten soolo, kino.) Sellaisissa tapauksissa kuin häda ’hätä’, püha ’pyhä’, küsimus ’kysymys’ on jälkitavuissa äännettävä huolellisesti takavokaali.

Tottumusta vaativat myös viron ensi tavussa tavattavat suomen (yleis)kielestä puuttuvat diftongit, kuten õi (õige ’oikea’), õu (õun ’omena’), äu (näuguda ’naukua’), ae (laev ’laiva’), oe (poeg ’poika’), õe (nõel ’neula’), äe (käed ’kädet’), öe (öelda ’sanoa’), ao (taoline ’kaltainen’), eo (teos ’teos’), õo (lõoke ’leivo’), oa (noa ’veitsen’), õa (lõa ’liean’), öa (söandan ’uskallan’).

Konsonantit d, t, n, l, s ääntyvät virossa tietyissä tapauksissa liudentuneina. Niitä äännettäessä kielen etuselkä kohoaa lähemmäs suulakea, jolloin tämän ja kielen laitojen kosketuspinta laajenee. Näin konsonantti saa i:n vivahteen. Tuntuu siltä kuin samanaikaisesti äännettäisiin asianomainen konsonantti ja i tai j.

Viron kielessä on sekä vokaalistossa että konsonantistossa kolme kestoastetta: lyhyt (1. kestoaste), keskipitkä (2. kestoaste) ja ylipitkä (3. kestoaste). Viron lyhyt kestoaste vastaa suomen lyhyttä vokaalia tai konsonanttia, ylipitkä suunnilleen suomen pitkää vokaalia tai geminaattaa. Suomalaisille vieras on viron keskipitkä kestoaste (2. kestoaste), josta puuttuu venytteinen komponentti, esim. genetiivi­muodoissa tooli [tooli] ’tuolin’ (3. kestoaste tooli [t'ooli] ’tuolia’), laulu [laulu] ’laulun’ (3. kestoaste: laulu [l'aulu] ’laulua’), luku [lugu] ’lukon’ (3. kestoaste: lukku [l'ukku] ’lukkoa’), villa [villa] ’villan’ (3. kestoaste: villa [v'illa] ’villaa’), vända [vända] ’veivin’ (3. kestoaste: vänta [v'änta] ’veiviä’).

Omaperäisissä ja kieleen täysin kotoistuneissa sanoissa paino on virossa yleensä ensimmäisellä tavulla kuten suomessakin, mutta on myös sellaisia sanoja, jois­sa paino on jälkitavuilla, esim. ait`äh!, sõbr`anna, kahet`eistkümnes. Vie­rassanojen paino on usein jälkitavuilla, esim. hot`ell, filatel`ist, matem`aatika, eks­peri­ment`eerida jne. Osa vierassanoista on jo siinä määrin kotoistunut, että pai­no on siirtynyt sanan alkuun, esim. m`armelaad, m`onument, tr`ansport ym.

Soome tähestik

Nurksulgudes on antud nende tähtede nimed, mida loetakse teisiti kui eesti keeles.

A, a
B, b
C, c [see]
D, d
E, e
F, f [äf, äffä]
G, g
H, h [hoo]
I, i
J, j [jii]
K, k [koo]
L, l [äl, ällä]
M, m [äm, ämmä]
N, n [än, ännä]
O, o
P, p
Q, q
R, r [är, ärrä]
S, s [äs, ässä]
Š, š [äš, äššä, suhu-äs, suhu-ässä]
T, t
U, u
V, v
W, w [kaksois-vee]
X, x [äks, äksä]
Y, y [yy]
Z, z [(t)set, (t)seta]
Ž, ž [suhu-(t)set, suhu-(t)seta]
Å, å [ruotsalainen oo]
Ä, ä
Ö, ö

Viron aakkoset

Kaarisulkeisiin merkityt kirjaimet esiintyvät ainoastaan vierasperäisissä nimissä ja vieraista kielistä sellaisinaan lainatuissa sanoissa. Hakasulkeissa on mainittu kirjaimen nimi, jos se poikkeaa suomalaisesta käytöstä.

A, a
B, b
(C, c) [tsee]
D, d
E, e
F, f [eff]
G, g
H, h [haa]
I, i
J, j [jott]
K, k [kaa]
L, l [ell]
M, m [emm]
N, n [enn]
O, o
P, p
(Q, q)
R, r [err]
S, s [ess]
Š, š [šaa]
Z, z [zee]
, ž [žee]
T, t
U, u
V, v
(W, w) [kaksisvee, topeltvee]
Õ, õ
Ä, ä
Ö, ö
Ü, ü [yy]
(X, x) [iks]
(Y, y) [ypsilon]

Alkusanat

Sanakirjan käyttäjälle

Sanakirjan käyttäjälle

Sanakirjan käyttäjälle

Sanakirjan käyttäjälle

Sanakirjan käyttäjälle

Sanakirjan käyttäjälle

Sanakirjan käyttäjälle

Sanakirjan käyttäjälle

Sanakirjan käyttäjälle

Paikannimiä / Kohanimed

Paikannimiluettelo on laadittu Suuren suomi–ruotsi-sanakirjan (1997) hakusana­luettelon pohjalta. Pois on kuitenkin jätetty sellaiset paikannimet, joiden virolainen vastine ei eroa suomenkielisestä. Siten mukana ei ole sellaisia paikannimiä kuin Por­voo tai Tampere, koska niistä käytetään virossa suomenkielistä nimeä. Myös sel­­laisista Suomen ulkopuolisista paikannimistä, joiden nimiasut ovat suomessa ja virossa samanlaiset, on mukaan otettu vain muutamia. Ne (esim. Baskimaa, Ga­li­lea, Rooma) sisältyvät luetteloon siltä varalta, että sanakirjan käyttäjä ei ole var­ma, ovatko suomenkieliset ja vironkieliset asut yhtäläiset. Luetteloon on lisätty sellaisia Viron ja sen lähialueiden paikannimiä, joissa suomi ja viro ovat eri kan­nalla. Vironkieliset vastineet on esitetty ensi sijassa nykykäytäntöä silmällä pitäen. Esi­merkiksi Suomen Neuvostoliitolle sodan jälkeen 1944 luovuttamien alueiden paikan­nimistä on esitetty nykyiset venäläiset nimet, mutta historiasta puhuttaessa on aiheellista käyttää vastaavia suomenkielisiä nimiä (Lessogorskin sijasta Jääski jne.).

Kohanimevalimik on koostatud soome-rootsi sõnaraamatu (“Suuri suomi–ruotsi-sanakirja”, 1997) märksõnaloendi põhjal. Välja on jäetud need kohanimed, mille eesti vaste ei erine soomekeelsest. Nii puuduvad valimikus Porvoo, Tampere ja paljud muud Soome kohanimed, sest neil juhtudel kasutatakse eesti tekstis soomekeelseid nimesid. Ka Soome-välistest kohtadest on soome ja eesti tavas kattuvatest nimedest loendisse võetud vaid üksikud, peamiselt selleks, et sõnaraamatu kasutaja kahtlusi hajutada, nt Baskimaa, Galilea, Kreeta, Rooma. Valimikku on lisatud kohanimesid Eestist ja lähialadelt, mille puhul soome ja eesti nimekasutus erineb. Eesti vasted on antud eeskätt tänapäeva konteksti silmas pidades. Näiteks on Soome Venemaale 1944. a loovutatud alade kohanimedele antud nüüdsed vene vasted, ent ajaloost rääkides on kindlasti loomulik kasutada vastavaid soomekeelseid nimesid (Lessogorski asemel Jääski jne).

A.
Suomen muoto-oppia / Soome morfoloogia

A1.
Yleiskatsaus suomen taivutukseen / Soome vormistiku ülevaade

A1.1. Nominintaivutus / Käänamisparadigma

Kategoria / Kategooria Lyhenne / Tunnukset (päätteet) / Kysymys /

Lühend Tunnused Küsimus

Luku / Arv:

yksikkö / singular yks.

monikko / pluural mon. i j t

Sija / Kääne:

nominatiivi / nominatiiv nom. – kuka/mikä

genetiivi / genitiiv gen. n kenen/minkä

partitiivi / partitiiv partit. a/ä ta/tä ketä/mitä

essiivi / essiiv ess. na/nä kenenä/minä

translatiivi / translatiiv transl. ksi keneksi/miksi

inessiivi / inessiiv iness. ssa/ssä kenessä/missä

elatiivi / elatiiv elat. sta/stä kenestä/mistä

illatiivi / illatiiv ill. hVn Vn* kehen/keneen/mihin

adessiivi / adesiiv adess. lla/llä kenellä/millä/missä

ablatiivi / ablatiiv abl. lta/ltä keneltä/miltä/mistä allatiivi / allatiiv all. lle kenelle/mille/mihin

abessiivi / abessiiv abess. tta/ttä ketä/mitä ilman

komitatiivi / komitatiiv komit. ine kenen/minkä kanssa instruktiivi / instruktiiv instr. n

Esimerkit / Näited

Sija / Kääne Yksikkö / Singular Monikko / Pluural

nom. jalka rikas jalat rikkaat

gen. jalan rikkaan jalkojen/jalkain a) rikkaiden/rikkaitten

b) rikasten

partit. jalkaa rikasta jalkoja rikkaita

ess. jalkana rikkaana jalkoina rikkaina

transl. jalaksi rikkaaksi jaloiksi rikkaiksi

iness. jalassa rikkaassa jaloissa rikkaissa

elat. jalasta rikkaasta jaloista rikkaista

ill. jalkaan rikkaaseen jalkoihin rikkaisiin /rikkaihin

adess. jalalla rikkaalla jaloilla rikkailla

abl. jalalta rikkaalta jaloilta rikkailta

all. jalalle rikkaalle jaloille rikkaille

abess. jalatta rikkaatta jaloitta rikkaitta

komit. – rikkaine jalkoine(ni rikkaine

instr. (jalan) – (jaloin) rikkain

Keskeiset erot viroon nähden:

1) sijoista käytössä ovat akkusatiivi ja instruktiivi; terminatiivi ja aditiivi (ns. lyhyt illa­tiivi) puuttuvat;

2) illatiivi ja essiivi ovat vahva-asteiset;

3) komitatiivi esiintyy vain monikossa.

Põhilised erinevused eesti keelest:

1) käänetest on kasutusel akusatiiv ja instruktiiv, puuduvad terminatiiv ja aditiiv (nn lühike illatiiv);

2) illatiiv ja essiiv on tugevas astmes;

3) komitatiivil on ainult mitmusevorm.

A1.2. Yhdyssanat / Liitsõnad

1. Suomen yhdyssanoista taipuu enim­mäk­seen vain perusosa, ja määriteosa(t) jää(vät) tai­pumatta, esim. iso·äiti : iso·­äidin : iso·­äidil­le. Enemmän kuin viros­sa on kui­ten­kin sellai­­sia tavallisesti adjek­tiivialkuisia yhdys­sanoja, joiden mää­riteosakin taipuu, esim. uusi·vuosi : uuden·vuoden : uutta·vuotta : uusia·­vuo­­sia. Tällaisissa tapauksissa sana-­artik­­kelissa on jokaisella taipuvalla osal­la oma taivutus­tyyppinumeronsa, esim. nuori·­pari26·5 (= nuori26·pari5). Jos mää­rite­osa voi joko taipua perusosan mu­kaan tai jäädä taipu­­mattomaksi, haku­sanan jäljessä on molem­mat mah­dolli­suudet pilkulla ero­tet­tuina, esim.

1. Soome liitsõnadel muutub enamasti ainult põhisõna, täiendsõna(d) jäävad muutumatuks, nt iso·äiti : iso·äidin : iso·äidille. Kuid rohkem kui eesti keeles on liitsõnu, millel käändub ka esikomponent (mis tavaliselt on adjektiiv), nt uusi·vuosi : uuden·vuoden : uutta·­vuot­ta : uusia·vuosia. Sõnaartiklis antakse sel juhul märksõna iga muutuva komponendi jaoks oma tüübinumber, nt nuori·­pari26·5 (= nuori26·pari5). Kui täiend­sõna võib käänduda või mitte, siis näidatakse komaga eraldatult mõlemad võimalused, nt

iso·lokki5*A, 1·5*A = iso·lokki5*A (gen.: iso·lokin) / iso·lokki1·5*A (gen.: ison·lokin)

2. Yhdyslukusanoista taipuvat sekä alku- että jälkikomponentit kaikissa sijois­sa.

• Peruslukujen kymmeniä, satoja ja tu­han­sia ilmaisevat osat poikkeavat vas­taa­vista yhdis­tä­mättömistä sanoista vain yksikön nomina­tiiviltaan, jossa käytetään partitiivi­muotoa. Muilta osin ne taipuvat kuin vastaavat yhdis­tä­­mättömät sanat. Poikkeuk­sena on toista, joka on taipumaton. Esimer­kit:

2. Liitarvsõnadel käänduvad nii esi- kui järelkomponendid kõigis käänetes.

• Põhiarvsõnade kümnelisi, sajalisi ja tuhandelisi märkivad komponendid erinevad vastavatest lihtsõnadest ainult ainsuse nimetavas, kus esineb osastavavorm. Edasi käänduvad nad nagu vastavad lihtsõnad. Erandiks on toista, mis jääb muutumatuks. Näiteks:

viisi·toista27·-, viisi·kymmentä27·32, viisi·sataa27·9*F, viisi·tuhatta27·46

Sija / Kääne Esimerkit / Näited

yks. nom. viisi·toista viisi·kymmentä viisi·sataa viisi·tuhatta

yks. gen. viiden·toista viiden·kymmenen viiden·sadan viiden·tuhannen

yks. partit. viittä·toista viittä·kymmentä viittä·sataa viittä·tuhatta

yks. ill. viiteen·toista viiteen·kymmeneen viiteen·sataan viiteen·tuhanteen

mon. nom. viidet·toista viidet·kymmenet viidet·sadat viidet·tuhannet mon. gen. viisien·toista viisien·kymmenien viisien·satojen viisien·tuhansien

/(viitten·toista) /(viitten·kymmenten) /(viitten·satain) /(viitten·tuhanten)

mon. partit. viisiä·toista viisiä·kymmeniä viisiä·satoja viisiä·tuhansia

mon. ill. viisiin·toista viisiin·kymmeniin viisiin·satoihin viisiin·tuhansiin

• Sama koskee kolmiosaisia lukusanoja, esim.

• Sama kehtib ka kolmeosaliste arvsõnade kohta, nt

kaksi·kümmentä·kuusi31·32·27 (kahden·kymmenen·kuuden, kahta·kymmen­tä·­kuutta, kahteen·kymmeneen·kuuteen - -)

• Järjestyslukujen kaikki osat taipuvat tai­vu­tus­tyyppinsä mukaisesti, esim.

• Järgarvsõnadel käänduvad kõik osad vastavalt oma muuttüübile, nt

kahdes·kymmenes·ensimmäinen45·45·38 (kahdennen·kymmenen­nen·ensim­mäi­sen, kahdetta·kymmenettä·ensimmäistä, kahdenteen·kym­menen­teen·ensimmäiseen - -)

• Poikkeuksena on taas toista, joka on taipu­ma­ton, esim.

• Erandiks on taas toista, mis jääb muutumatuks, nt

yhdes·toista45·- (yhdennen·toista, yhdettä·toista, yhdenteen·toista - -)

A1.3. Omistusliitteet / Possessiivsufiksid

Suomen kielessä käytetään omistajaa ilmai­se­via omistusliitteitä (possessiivi­suffikseja).

Soome keeles kasutatakse omastusliiteid (pos­­sessiivsufikseid), mis väljendavad omaniku isikut.

Yksikkö / Singular Monikko / Pluural

1. persoona / 1. pööre ni mme

2. persoona / 2. pööre si nne

3. persoona / 3. pööre nsa/nsä/Vn* nsa/nsä/Vn*

Omistusliitteelliset yksikön ja monikon nominatiivi ovat samanlaiset, esim. poikani ’yksi poikani, monet poikani’, poikanne ’yksi poikanne, useat poikanne’. Nominatiivissa ja yksikön genetiivissä omistusliitteet liittyvät vah­va-asteiseen vartaloon: yks. nom., yks. gen. poikani, jalkani, rakkaani. Muissa sijois­sa omistusliite liittyy sijapäätteeseen: yks. partit. jalkaani, yks. iness. jalassani jne.

Suomen omistusliitteiden käyttö on haku­sa­noissa merkitty erilaisin sulkein seuraavasti:

( omistusliite vaihtelee persoonittain:

Possessiivses deklinatsioonis on ainsuse ja mit­muse nominatiiv sarnased, nt poikani ’minu poeg, minu pojad’, poikanne ’teie poeg, teie pojad’. Possessiivsufiksid liituvad ainsuse nominatiivis ja genitiivis tugevaastmelisele tüvele: sg nom, sg gen poikani, jalkani, rakkaani. Muis käändeis liitub possessiivsufiks käändelõpule: sg part jalkaani, sg in jalassani jne.

Soome possessiivsufiksite kasutus on ­esitatud märksõnas erinevate sulgude abil järgmiselt:

( possessiivsufiks varieerub isikuti:

aika(nsa = aikani, aikasi, aikansa, aikamme, aikanne, aikansa

entisellä(än = entiselläni, entiselläsi, entisellään - -

( ) omistusliite vaihtelee persoonittain ja se voi­daan jättää myös pois:

( ) possessiivsufiks varieerub isikuti ja on fa­kul­tatiivne:

menehdyksissä(än) = menehdyksissä; menehdyksissäni, menehdyksissäsi - -

{ } omistusliite ei vaihtele persoonittain ja se voidaan jättää myös pois:

{ } possessiivsufiks ei varieeru isikuti ja on fa­kultatiivne:

meneillä{än} = meneillään, meneillä

supulle{en} = supulleen, supulle

{( omistusliite ei vaihtele persoonittain tai vaih­­telee persoonittain:

{( possessiivsufiks ei varieeru või varieerub isikuti:

irralle{(en = irralleen; irralleni, irrallesi - -

{( )} omistusliite ei vaihtele persoonittain tai vaihtelee persoonittain ja se voidaan jättää myös pois:

{( )} possessiivsufiks ei varieeru või varieerub isikuti ja on fakultatiivne:

hajalla{(an)} = hajallaan, hajalla; hajallani, hajallasi - -

A1.4. Vertailuasteet / Võrdlusastmed

1. Komparatiivin tunnus on yksikön nomina­tiivissa mpi, joka liittyy adjektiivin vokaali­vartaloon (jollainen esiintyy mm. yks. gene­tiivissä). Kaksitavuisissa a-, ä-varta­loissa var­talon vokaali muuttuu e:ksi.

1. Komparatiivi (keskvõrde) tunnus on ainsuse nominatiivis mpi, mis liitub adjektii­vi vo­kaaltüvele (esineb nt ainsuse genitiivis). Kahe­silbilistel a-, ä-tüvelistel adjektiividel asendub lühike a, ä komparatiivis vokaa­liga e.

outo : yks. gen. oudon komp. oudompi

märkä : yks. gen. märän komp. märempi

• Muissa yksikön taivutusmuodoissa tunnus on vahva-asteisena mpa/mpä ja heikko­astei­sena mma/mmä, monikkovartaloisissa muo­dois­sa vastaavasti mpi ja mmi.

• Käänamisel on komparatiivi tunnuse ainsuse tugev tüvi mpa/mpä ja nõrk mma/mmä, mitmuse vormides vastavalt mpi ja mmi.

yks. nom. oudompi, yks. gen. oudomman, yks. partit. oudompaa,
mon. partit.
oudompia, mon. iness. oudommissa

yks. nom. märempi, yks. gen. märemmän, yks. partit. märempää,
mon. partit.
märempiä, mon. iness. märemmissä

2. Superlatiivin tunnus on in, joka liittyy kom­­paratiivin tapaan vokaalivartaloon. Lyhyet vartalon loppuvokaalit o, ö, u, y muo­dos­­tavat tunnuksen kanssa diftongin (oudoin), a, ä, e ja i taas katoavat tunnuksen edeltä (suurin, laiskin), pitkät vokaalit aa, ää, ee lyhenevät ja muodostavat diftongin (rakkain), pitkä ii korvautuu ei-diftongilla (kaunein).

2. Superlatiivi (ülivõrde) tunnus on in, mis liitub samuti vokaaltüvele nagu komparatiivgi. Lühikesed tüve lõpuvokaalid o, ö, u, y moo­dustavad tunnusega diftongi (oudoin), a, ä, e ja i kaovad tunnuse ees (suurin, laiskin), pikad vokaalid aa, ää, ee lühenevad ning moodustavad diftongi (rakkain), pikk ii asendub diftongiga ei (kaunein).

outo : yks. gen. oudon superl. oudoin

suuri : yks. gen. suuren superl. suurin

rakas : yks. gen. rakkaan superl. rakkain

kaunis : yks. gen. kauniin superl. kaunein

• Yksikön vahva-asteisessa vokaalivartalossa tunnus on impa/impä, heikko imma/immä, monikkovartalo vastaavasti impi ja immi; yksi­kön partitiivissa on käytössä konso­nantti­­vartalon tunnus in (suurinta).

• Käänamisel lõpeb tugev vokaaltüvi ainsuses tunnusega impa/impä ja nõrk imma/immä, mitmuse tüvi vastavalt impi ja immi; ainsuse partitiivis on konsonanttüve tunnuseks in (suurinta).

yks. nom. oudoin, yks. gen. oudoimman, yks. partit. oudointa, yks. partit. oudoimpia, mon. iness. oudoimmissa

yks. nom. rakkain, yks. gen. rakkaimman, yks. partit. rakkainta,
mon. part
rakkaimpia, mon. iness. rakkaimmissa

3. Eri vartalosta muodostetaan seuraavat vertailuasteet:

3. Eri tüvedest moodustatakse järgmised võrdlusastmed:

hyvä ’hea’: komp. parempi, superl. parhain/paras

paljon ’palju’: komp. enempi, superl. enin

pitkä ’pikk’: komp. pitempi/pidempi, superl. pisin

moni, usea ’mitu’: komp. useampi, superl. usein

4. Joissakin tapauksissa vertailuasteita voi muodostaa myös (paikallissijaisista) subs­tantii­veista sekä adverbeista, esim.

4. Mõnikord kompareeruvad ka substantiivid (tavaliselt kohakäändeis) ja ka adverbid, nt

talvemmalla ’enam talve pool’, rannempana ’enam ranna pool’, tännempänä ’enam siinpool’, tuonnempana ’enam sealpool’

A1.5. Verbintaivutus / Pööramisparadigma

Finiittimuodot / Pöördelised ehk finiitsed vormid:

Kategoriat / Kategooriad Lyhenne / Lühend Tunnukset / Tunnused

Tapaluokka eli modus / Kõneviis:

indikatiivi / kindel ehk indikatiiv ind.

konditionaali / tingiv ehk konditsionaal kond. isi

imperatiivi / käskiv ehk imperatiiv imperat. x ka/kä ko/kö

potentiaali / potentsiaal pot. ne

Aikaluokka eli tempus / Aeg:

preesens / olevik ehk preesens prees.

imperfekti / lihtminevik ehk imperfekt imperf. i

perfekti / perf. olla (prees.) +

täisminevik ehk perfekt nut/nyt (t)tu/(t)ty

pluskvamperfekti / pluskv. olla (imperf.) +

enneminevik ehk pluskvamperfekt nut/nyt (t)tu/(t)ty

Pääluokka / Tegumood:

aktiivi / isikuline ehk personaal akt.

passiivi (impersonaali) / pass. (t)ta/(t)tä

umbisikuline ehk impersonaal

Persoona / Isik:

yksikön 1. persoona / ainsuse 1. pööre yks. 1. n

yksikön 2. persoona / ainsuse 2. pööre yks. 2. t

yksikön 3. persoona / ainsuse 3. pööre yks. 3. V*

monikon 1. persoona / mitmuse 1. pööre mon. 1. mme

monikon 2. persoona / mitmuse 2. pööre mon. 2. tte

monikon 3. persoona / mitmuse 3. pööre mon. 3. vat/vät

Myönteisyys/kielteisyys / Kõnelaad:

myöntömuoto (affirmatiivi) / aff./myönt.

jaatav kõne ehk afirmatiiv

kieltomuoto (negatiivi) / neg./kielt. {en, et, ei, emme, ette,

eitav kõne ehk negatiiv eivät} + ...

{älä, älköön,

älkäämme, älkää,

älkööt} + ...

Nominaalimuodot / Käändelised ehk infiniitsed vormid:

Kategoriat / Lyhenne / Tunnukset /

Kategooriad Lühend Tunnused

Infinitiivit / Infinitiivid:

I infinitiivi / I infinitiiv I inf. a/ä da/dä ta/tä

akse(ni/äkse(ni

dakse(ni/däkse(ni

takse(ni/täkse(ni

II infinitiivi / II infinitiiv II inf. e de te

III infinitiivi / III infinitiiv III inf. ma/mä

IV infinitiivi / IV infinitiiv IV inf. minen mis

V infinitiivi / V infinitiiv V inf. maisilla/mäisillä +

omistusliite

Partisiipit / Partitsiibid ehk kesksõnad:

I partisiippi / I partitsiip I partis. akt. va/vä

pass. ttava/ttävä tava/tävä

II partisiippi / II partitsiip II partis. akt. nut/nyt nee

pass. ttu/tty tu/ty

Esimerkit / Näited

1) Finiittimuodot / Finiitsed ehk pöördelised vormid

Aktiivi / Aktiiv (isikuline tegumood ehk personaal)

Myöntömuodot / Jaatav kõne Kieltomuodot / Eitav kõne

Indikatiivi / Indikatiiv (kindel kõneviis)

ind. prees. / ind pres:

yks. 1. (minä) otan en ota

yks. 2. (sinä) otat et ota

yks. 3. (hän) ottaa ei ota

mon. 1. (me) otamme emme ota

mon. 2. (te) otatte ette ota

mon. 3. (he) ottavat eivät ota

ind. imperf. / ind impf:

yks. 1. (minä) otin en ottanut

yks. 2. (sinä) otit et ottanut

yks. 3. (hän) otti ei ottanut

mon. 1. (me) otimme emme ottaneet

mon. 2. (te) otitte ette ottaneet

mon. 3. (he) ottivat eivät ottaneet

ind. perf. / ind pf:

yks. 1. (minä) olen ottanut en ole ottanut

yks. 2. (sinä) olet ottanut et ole ottanut

yks. 3. (hän) on ottanut ei ole ottanut

mon. 1. (me) olemme ottaneet emme ole ottaneet

mon. 2. (te) olette ottaneet ette ole ottaneet

mon. 3. (he) ovat ottaneet eivät ole ottaneet

ind. pluskv. / ind ppf:

yks. 1. (minä) olin ottanut en ollut ottanut

yks. 2. (sinä) olit ottanut et ollut ottanut

yks. 3. (hän) oli ottanut ei ollut ottanut

mon. 1. (me) olimme ottaneet emme olleet ottaneet

mon. 2. (te) olitte ottaneet ette olleet ottaneet

mon. 3. (he) olivat ottaneet eivät olleet ottaneet

Konditionaali / Konditsionaal (tingiv kõneviis)

kond. prees. / knd pres:

yks. 1. (minä) ottaisin en ottaisi

yks. 2. (sinä) ottaisit et ottaisi

yks. 3. (hän) ottaisi ei ottaisi

mon. 1. (me) ottaisimme emme ottaisi

mon. 2. (te) ottaisitte ette ottaisi

mon. 3. (he) ottaisivat eivät ottaisi

kond. perf. / knd pf:

yks. 1. (minä) olisin ottanut en olisi ottanut

yks. 2. (sinä) olisit ottanut et olisi ottanut

yks. 3. (hän) olisi ottanut ei olisi ottanut

mon. 1. (me) olisimme ottaneet emme olisi ottaneet

mon. 2. (te) olisitte ottaneet ette olisi ottaneet

mon. 3. (he) olisivat ottaneet eivät olisi ottaneet

Imperatiivi / Imperatiiv (käskiv kõneviis)

imperat. prees. / imp pres:

yks. 2. (sinä) ota älä ota

yks. 3. (hän) ottakoon älköön ottako

mon. 1. (me) ottakaamme* älkäämme ottako*

mon. 2. (te) ottakaa älkää ottako

mon. 3. (he) ottakoot älkööt ottako

imperat. perf. / imp pf:

yks. 3. (hän) olkoon ottanut älköön olko ottanut

mon. 3. (he) olkoot ottaneet älkööt olko ottaneet

Potentiaali / Potentsiaal (kahtlev kõneviis)

pot. prees. / pot pres:

yks. 1. (minä) ottanen en ottane

yks. 2. (sinä) ottanet et ottane

yks. 3. (hän) ottanee ei ottane

mon. 1. (me) ottanemme emme ottane

mon. 2. (te) ottanette ette ottane

mon. 3. (he) ottanevat eivät ottane

pot. perf. / pot pf:

yks. 1. (minä) lienen ottanut en liene ottanut

yks. 2. (sinä) lienet ottanut et liene ottanut

yks. 3. (hän) lienee ottanut ei liene ottanut

mon. 1. (me) lienemme ottaneet emme liene ottaneet

mon. 2. (te) lienette ottaneet ette liene ottaneet

mon. 3. (he) lienevät ottaneet eivät liene ottaneet

Passiivi / Passiiv (umbisikuline tegumood ehk impersonaal)

Myöntömuodot / Jaatav kõne Kieltomuodot / Eitav kõne

Indikatiivi / Indikatiiv (kindel kõneviis)

ind. prees. otetaan ei oteta

ind. imperf. otettiin ei otettu

ind. perf. on otettu ei ole otettu

ind. pluskv. oli otettu ei ollut otettu

Konditionaali / Konditsionaal (tingiv kõneviis)

kond. prees. otettaisiin ei otettaisi

kond. perf. olisi otettu ei olisi otettu

Imperatiivi / Imperatiiv (käskiv kõneviis)

imperat. prees. otettakoon älköön otettako

imperat. perf. olkoon otettu älköön olko otettu

Potentiaali / Potentsiaal (kahtlev kõneviis)

pot. prees. otettaneen ei otettane

pot. perf. lienee otettu ei liene otettu

2) Nominaalimuodot / Infiniitsed ehk käändelised vormid

Infinitiivit / Infinitiivid

I inf. lyhyempi / lühem ottaa

pitempi / pikem ottaakseni, ottaaksesi - -

II inf. akt. iness. ottaessa

instr. ottaen

II inf. pass. iness. otettaessa

III inf. akt. ill. ottamaan

iness. ottamassa

elat. ottamasta

adess. ottamalla

abess. ottamatta

instr. ottaman

III inf. pass. instr. otettaman

IV inf. nom. ottaminen

partit. ottamista

V inf. ottamaisillani

Partisiipit / Partitsiibid

I partis. akt. ottava

I partis. pass. otettava

II partis. akt. ottanut

II partis. pass. otettu

Tärkeimmät erot viroon nähden:

1) moduksista käytössä on potentiaali, epä­suo­­ra tapaluokka (modus obliquus) taas puut­tuu;

2) infinitiivejä on viisi;

3) kieltoverbi taipuu kaikissa persoonissa;
4) viron impersoonaalia vastaa suomen passiivi;

5) viron partisiipin preesensiä vastaa suomen I partisiippi, passiivin perfektiä II partisiippi.

Nominaalimuotojen taivutus

Aktiivin ja passiivin I partisiipit taipuvat tyy­pin 10 mukaan:

Põhilised erinevused eesti keelest:

1) kõneviisidest on kasutusel potentsiaal, puudub kaudne kõneviis;

2) on 5 infinitiivi;

3) eitusverb muutub kõigis pööretes;

4) eesti umbisikulisele tegumoele (impersonaal) vastab soome passiiv;

5) eesti oleviku partitsiibile vastab I partitsiip, mineviku partitsiibile vastab II partitsiip.

Infiniitvormide käänamine

Oleviku partitsiibid käänduvad nagu tüüp 10:

ottava : ottavan : ottavaa : ottavien : ottavia - -

otet­tava : otet­ta­van : otettavaa - -

Aktiivin II partisiippi taipuu tyypin 47 ja pas­siivin II partisiippi tyypin 1*C mukaan:

Mineviku aktiivi partitsiip käändub nagu tüüp 47 ja passiivi partitsiip nagu tüüp 1*C:

ottanut : ottaneen : ottanutta - -

otettu : otetun : otettua - -

Kaikki partisiipit voivat komparoitua ja ver­tailu­muotoina myös taipua (tyyppi 16, ks. myös kohtaa A1.4.Vertailuasteet):

osuva – osuvampi : osuvamman

tunnettu – tunnetumpi : tunnetumman

Kõik partitsiibid võivad kompareeruda ja käänduvad ka võrdevormidena (tüüp 16, vt ka A1.4.Võrdlusastmed):

A1.6. Liitepartikkelit / Liidepartiklid

han/hän tuo ilmaukseen vetoavan t. lieven­tävän sävyn:

muistathan ’mäletad ju’; enhän minä niin sanonut ’ega mina ju nii öelnud’

ka/ liittyy kieltoverbiin kopulatiivisen konjunktion tehtävässä tai merkitystä tehos­tavana:

en syö enkä juo ’ma ei söö ega joo’

kin-liitepartikkelin merkitys on ’myös; jopa, edes’; usein tehtävänä on kuitenkin vain tehostaminen tai edellä sanottuun viittaa­minen. Kielteisisissä yhteyksissä käytössä on kaan/kään. – Virossa liitepartikkeleita on vain yksi (ki/gi). Sen vastineena suomessa on siis myöntölauseessa kin, kieltolauseessa kaan/kään:

sitä minäkin ajattelen ’seda minagi mõtlen’; et lähtenytkään mukaan ’sa ei läinudki kaasa’

ko/ ilmaisee kysymystä:

kotiinko lähdet? ’kas koju lähed?’; lähdetkö jo kotiin? ’kas lähed juba koju?’; joko lähdet kotiin? ’kas lähed juba koju?’

pa/ on merkitykseltään tähdentävä:

tuskinpa hän huomaa ’vaevalt ta küll märkab’; sinäpä sen teit ’sina ju tegid seda’

s-liitepartikkelin tehtävänä on kysymysten ja käskyjen pehmentäminen. s liittyy prono­mineihin, eräisiin adverbeihin ja konjunk­tiohin ja verbien imperatiivimuotoihin sekä liitepartikkeleihin ko/ ja pa/:

mistäs on puhe? ’millest siis jutt on?’; tulepas tänne! ’tule ometi siia!’; enkös minä jo sanonut! ’kas ma siis juba ei öelnud!’

A2. Suomen astevaihtelu /
Soome astmevaheldus

Astevaihtelutaulukko on peräisin Suomen kielen perussanakirjasta (I–III, 1990–1994). Tau­lu­kosta näkyvät suomen keskeisten aste­vaihtelusta johtuvien vartalonmuutosten sään­­nöt ja esimerkit eri vaihtelutyypeistä. Vaih­te­lukaavat osoitetaan ensimmäisessä sarak­keessa olevien suuraakkosten avulla. Sana-artikkeleissa sanan astevaihtelu­kaa­vaan viit­taa­vat tähti (*) ja taivutustyyppi­nume­­roa seuraava suuraakkonen: kaappi5*B, verra­ta73*K.

Astmevahelduse tabel on üle võetud “Suo­men kielen perussanakirja’st“ (I–III, 1990–1994). Tabelis on soome keele põhilised astmevahelduslikud tüvemuutused: reegel ja näited. Reegli tähiseks on suurtäht esimeses veerus. Sõnaartiklis osutab vajalikule reeglile tärn (*) ja suurtäht tüübinumbri järel: kaap­pi5*B, verrata73*K.

Normaali (heikkenevä) astevaihtelu / Käänteinen (vahveneva) astevaihtelu /

Nõrgenev astmevaheldus Tugevnev astmevaheldus

A kk : k takki : takin k : kk hake : hakkeen

liikkua : liikun pakata : pakkaan

B pp : p kaappi : kaapin p : pp opas : oppaan

hyppiä : hypin napata : nappaan

C tt : t tyttö : tytön t : tt kate : katteen

saattaa : saatan mitata : mittaan

D k : – reikä : reiän – : k aie : aikeen

hakea : haen maata : makaan

E p : v sopu : sovun v : p taive : taipeen

viipyä : viivyn levätä : lepään

F t : d satu : sadun d : t keidas : keitaan

pitää : pidän kohdata : kohtaan

G nk : ng aurinko : auringon ng : nk rengas : renkaan

tunkea : tungen hangata : hankaan

H mp : mm kumpi : kumman mm : mp lumme : lumpeen

empiä : emmin kammata : kampaan

I lt : ll ilta : illan ll : lt sivellin : siveltimen

yltää : yllän vallata : valtaan

J nt : nn hento : hennon nn : nt vanne : vanteen

myöntää : myönnän rynnätä : ryntään

K rt : rr virta : virran rr : rt porras : portaan

kertoa : kerron verrata : vertaan

L k : j arki : arjen j : k hylje : hylkeen

särkeä : särjen rohjeta : rohkenen

M k : v suku : suvun

A3. Suomen taivutustyypit /
Soome muuttüübid

Taivutustyypistö on pääpiirtein sama kuin Suo­­men kielen perussanakirjassa (I-III, 1990–1994), mutta virolaista käyttäjää varten on tehty seuraavat muutokset:

1) taulukoihin on lisätty astevaihtelullisia mal­lisanoja, jotta heikon ja vahvan asteen käyttö eri taivutusmuodoissa havainnollis­tuisi;

2) nominien taivutustaulukoihin on lisät­ty monikon nominatiivi;

3) yhdyssanojen taivutukseen liittyvistä tai­vutustyypeistä 50 ja 51 on luovuttu; niiden asemesta jokaisella taipuvalla yhdys­sanan osal­la on oma taivutus­tyyppi­nume­ronsa;

4) epäsäännöllisesti taipuvat pronominit ovat saaneet uuden taivutustyyppinumeron 0.

Taulukoissa mallisanojen taivutus on esitetty teemamuotojen avulla. Muut taivutus­muo­dot ovat muodostettavissa näiden muotojen poh­jal­ta. Harvinaiset (ylätyyliset, vanhen­tu­neet) muo­dot esitetään sulkeissä. Rinnak­kais­muo­dot erot­taa toisis­taan vinoviiva (/). Yhtä taivu­tus­­tyyppiä havain­nollistamassa voi olla kak­si­­kin malli­sanaa, jos on tarpeen esittää rin­nak­kais­muo­tojen käyttösuhteita (esim. 6, 49) tai jos samaan tyyppiin kuuluu niin aste­vaih­telul­lisia kuin aste­vaihte­luttomiakin sanoja (aste­vaih­telua osoittaa tähti *), esim. 1 valo, 1* tyttö; 53 muistaa, 53* kiittää. Muotoaines (formatiivi) on kursivoitu.

Kasutusel on sama muuttüübistik mis “Suo­men kielen perussanakirja’s“ (I–III, 1990–1994), kuid eestlasest kasutaja huvides on tehtud mõned muudatused:

1) lisatud on astmevahelduslikke tüüpsõnu, et näidata tugeva ja nõrga astme kasutamist erinevates muutevormides;

2) noomeni tabelitesse on lisatud mitmuse nimetava vorm;

3) loobutud on tüüpidest 50 ja 51 (liitsõnade käänamine), selle asemel antakse igale käänduvale liitsõnakomponendile oma tüübinumber;

4) lisatud on tüübinumber 0 ebaregulaarsete pronoomenite jaoks.

Tabelites esitatakse tüüpsõnade muutmine põhivormides. Muud vormid saab moodustada põhivormide eeskujul. Harvaesinevad (vananenud, kõrgstiili) vormid antakse sulgudes. Paralleelvormide vahel on kaldkriips (/) . Ühe tüübinumbriga võib olla ka kaks tüüpsõna, kui on vaja näidata paralleelvormide prioriteete (nt tüübid 6, 49) või kui samas tüübis on nii astmevahelduseta kui astmevahelduslikke sõnu (astmevaheldusele osutab tärn *), nt 1 valo, 1* tyttö; 53 muistaa, 53* kiittää. Formatiivid on kaldkirjas.

A3.1. Nominit / Noomenid

Nominien teemamuodot ovat yksikön ja mo­nikon nominatiivi, genetiivi, partitiivi ja illa­tiivi. Kunkin tyypin ensimmäisellä rivillä ovat yksikkö-, toisella rivillä monikko­muo­dot.

Noomeni põhivormid on: ainsuse ja mitmuse nominatiiv, genitiiv, partitiiv ja illatiiv. Iga tüübi esimeses reas on ainsusevormid, teises reas samad käänded mitmuses.

T-nro / yks. nom. yks. gen. yks. partit. yks. ill.
T-nr*
mon. nom. mon. gen. mon. partit. mon. ill.

0 Ks. kohtaa suomen pronominien taivutus / Vt Soome asesõnade käänamine

1 valo valon valoa valoon
valot valojen valoja valoihin

1* tyttö tytön tyttöä tyttöön
tytöt tyttöjen tyttö tyttöihin

2 palvelu palvelun palvelua palveluun
palvelut palvelujen palveluja palveluihin
/palvelu
iden /palveluita
/palvelu
itten

3 valtio valtion valtiota valtioon
valtiot valtioiden valtioita valtioihin
/valtio
itten

4* laatikko laatikon laatikkoa laatikkoon
laatikot laatikkojen laatikkoja laatikkoihin
/laatiko
iden /laatikoita /laatikoihin
/laatiko
itten

5 risti ristin ristiä ristiin
ristit ristien riste risteihin

5* lakki lakin lakkia lakkiin
lakit lakkien lakkeja lakkeihin

6 paperi paperin paperia paperiin
paperit papereiden papereita papereihin
/papere
itten /papereja
/paperi
en

6 banaani banaanin banaania banaaniin
banaanit banaanien banaaneja banaaneihin
/banaane
iden /banaaneita
/banaane
itten

7 ovi oven ovea oveen
ovet ovien ovia oviin

7* joki joen jokea jokeen
joet jokien jokia jokiin

8 nalle nallen nallea nalleen
nallet nallejen nalleja nalleihin
/(nalle
in)

8* jeppe jepen jeppeä jeppeen
jepet jeppejen/(jeppein) jeppe jeppeihin

9 kala kalan kalaa kalaan
kalat kalojen/(kalain) kaloja kaloihin

9* tapa tavan tapaa tapaan
tavat tapojen/(tapain) tapoja tapoihin

10 koira koiran koiraa koiraan
koirat koirien/(koirain) koiria koiriin

10* kohta kohdan kohtaa kohtaan
kohdat kohtien/(kohtain) kohtia kohtiin

11 omena omenan omenaa omenaan
omenat omenien omenia omeniin
/omeno
iden /omenoita /omenoihin
/omeno
itten /(omenoja)
/(omeno
jen)
/(omena
in)

12 kulkija kulkijan kulkijaa kulkijaan
kulkija
t kulkijoiden kulkijoita kulkijoihin
/kulkijo
itten
/(kulkija
in)

13 katiska katiskan katiskaa katiskaan
katiskat katiskoiden katiskoita katiskoihin
/katisko
itten /katiskoja
/katisko
jen
/(katiska
in)

14* solakka solakan solakkaa solakkaan
solakat solakoiden solakoita solakkoihin
/solako
itten /solakkoja /solakoihin
/solakko
jen
/(solakka
in)

15 korkea korkean korkeaa korkeaan
/korkeata
korkeat korkeiden korkeita korkeisiin
/korke
itten /korkeihin
/(korkea
in)

16* vanhempi vanhemman vanhempaa vanhempaan
vanhemmat vanhempien vanhempia vanhempiin
/(vanhempa
in)

17 vapaa vapaan vapaata vapaaseen
vapaat vapaiden/vapaitten vapaita vapaisiin/(vapaihin)

18 maa maan maata maahan
maat maiden/maitten maita maihin

19 suo suon suota suohon
suot soiden/soitten soita soihin

20 filee fileen filee fileehen/fileeseen
filee
t fileiden/fileitten fileitä fileihin/fileisiin

21 rosé rosén roséta roséhen
rosét roséiden roséita roséihin

22 parfait parfait’n parfait’ta parfait’hen
parfait’t parfait’iden parfait’ita parfait’ihin

23 tiili tiilen tiil tiileen
tiilet tiilien tiil tiiliin

24 uni unen unta uneen
unet unien/unten unia uniin

25 toimi toimen tointa/toimea toimeen
toimet toimien/tointen toimia toimiin

26 pieni pienen pien pieneen
pienet pienten/pienien pien pieniin

27 käsi käden kät käteen
kädet käsien/(kätten) käs käsiin

28 kynsi kynnen kynt kynteen
kynnet kynsien/(kyntten) kyns kynsiin

29 lapsi lapsen lasta lapseen
lapset lasten/lapsien lapsia lapsiin

30 veitsi veitsen veis veitseen
veitset veitsien/(veisten) veits veitsiin

31 kaksi kahden kahta kahteen
kahdet kaksien kaksia kaksiin

32 sisar sisaren sisarta sisareen
sisaret sisarien/sisarten sisaria sisariin

32* kaunotar kaunottaren kaunotarta kaunottareen
kaunottaret kaunottarien kaunottaria kaunottariin
/kaunotar
ten

33 kytkin kytkimen kytkin kytkimeen
kytkimet kytkimien kytkim kytkimiin
/kytkin
ten

33* johdin johtimen johdinta johtimeen
johtimet johtimien johtimia johtimiin
/johdin
ten

34 alaston alastoman alastonta alastomaan
alastomat alastomien alastomia alastomiin
/(alaston
ten)

34* onneton onnettoman onnetonta onnettomaan
onnettomat onnettomien onnettomia onnettomiin
/(onneton
ten)

35* lämmin lämpimän lämmin lämpimään
lämpimät lämpimien lämpim lämpimiin
/(lämpimä
in)

36 sisin sisimmän sisin sisimpään
sisimmät sisimpien sisimp sisimpiin
/sisin
ten
/(sisimpä
in)

37 vasen vasemman vasenta vasempaan
/(vasempa
a)
vasemmat vasempien vasempia vasempiin
/vasen
ten
/(vasempa
in)

38 nainen naisen naista naiseen
naiset naisten/naisien naisia naisiin

39 vastaus vastauksen vastausta vastaukseen
vastaukset vastausten vastauksia vastauksiin
/vastauks
ien

40 kalleus kalleuden kalleutta kalleuteen
kalleudet kalleuksien kalleuksia kalleuksiin

41 vieras vieraan vierasta vieraaseen
vieraat vieraiden vieraita vieraisiin
/viera
itten /(vieraihin)

41* kangas kankaan kangasta kankaaseen
kankaat kankaiden kankaita kankaisiin
/kanka
itten /(kankaihin)

42 mies miehen mies mieheen
miehet miesten/miehien mieh miehiin

43 ohut ohuen ohutta ohueen
ohuet ohuiden/ohuitten ohuita ohuisiin/ohuihin

43* immyt impyen immyt impyeen
impyet impyiden impyitä impyisiin
/impy
itten /impyihin

44 kevät kevään kevät kevääseen
keväät keväiden keväitä keväisiin
/kevä
itten /(keväihin)

45 kahdeksas kahdeksannen kahdeksatta kahdeksanteen
kahdeksannet kahdeksansien kahdeksansia kahdeksansiin

46 tuhat tuhannen tuhatta tuhanteen
tuhannet tuhansien tuhansia tuhansiin
/(tuhan
ten)

47 kuollut kuolleen kuollutta kuolleeseen
kuolleet kuolleiden kuolleita kuolleisiin
/kuolle
itten /kuolleihin

48 hame hameen hametta hameeseen
hameet hameiden hameita hameisiin
/hame
itten /hameihin

48* liike liikkeen liiket liikkeeseen
liikkeet liikkeiden liikkeitä liikkeisiin
/liikke
itten /liikkeihin

49 askel askelen askelta (askeleen)
askelet askelien/askelten askelia askeliin

49 askele askeleen askeletta askeleeseen
askeleet askeleiden askeleita askeleisiin
/askele
itten /askeleihin

49* piennar pientaren piennarta (pientareen)
pientaret pientarien pientaria pientariin
/piennar
ten

49* pientare pientareen pientaretta pientareeseen
pientareet pientareiden pientareita pientareisiin
/pientare
itten /pientareihin

A3.2. Verbit / Verbid

Koodi / Verbien teemamuodot /

Lühikood Verbi põhivormid

A I infinitiivi / I infinitiiv

N aktiivin indikatiivin preesensin yksikön 1. persoona / aktiivi indikatiivi preesensi ainsuse 1. pööre

I aktiivin indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoona / aktiivi indikatiivi imperfekti ainsuse 3. pööre

ISI konditionaalin yksikön 3. persoona / konditsionaali ainsuse 3. pööre

KOON imperatiivin yksikön 3. persoona / imperatiivi ainsuse 3. pööre

NUT II partisiippi / II partitsiip

TTIIN passiivin indikatiivin imperfekti / passiivi indikatiivi imperfekt

T-nro / A N I ISI
T-nr
KOON NUT TTIIN

52 sanoa sanon sanoi sanoisi
sanokoon sanonut sanottiin

52* nukkua nukun nukkui nukkuisi
nukkukoon nukkunut nukuttiin

53 muistaa muistan muisti muistaisi
muistakoon muistanut muistettiin

53* aiheuttaa aiheutan aiheutti aiheuttaisi
aiheuttakoon aiheuttanut aiheutettiin

54 lypsää lypsän lypsi lypsäisi
lypsäköön lypsänyt lypsettiin

54* huutaa huudan huusi huutaisi
huutakoon huutanut huudettiin

55* soutaa soudan souti/sousi soutaisi
soutakoon soutanut soudettiin

56 kaivaa kaivan kaivoi kaivaisi
kaivakoon kaivanut kaivettiin

56* vaihtaa vaihdan vaihtoi vaihtaisi
vaihtakoon vaihtanut vaihdettiin

57* saartaa saarran saartoi/saarsi saartaisi
saartakoon saartanut saarrettiin

58 laskea lasken laski laskisi
laskekoon laskenut laskettiin

58* kulkea kuljen kulki kulkisi
kulkekoon kulkenut kuljettiin

59* tuntea tunnen tunsi tuntisi
tuntekoon tuntenut tunnettiin

60* lähteä lähden lähti/(läksi) lähtisi
lähteköön lähtenyt lähdettiin

61 sallia sallin salli sallisi
sallikoon sallinut sallittiin

61* ehtiä ehdin ehti ehtisi
ehtiköön ehtinyt ehdittiin

62 voida voin voi voisi
voikoon voinut voitiin

63 saada saan sai saisi
saakoon saanut saatiin

64 juoda juon joi joisi
juokoon juonut juotiin

65 käy käyn kävi kävisi
käyköön käynyt käytiin

66 rohkaista rohkaisen rohkaisi rohkaisisi
rohkaiskoon rohkaissut rohkaistiin

67 tulla tulen tuli tulisi
tulkoon tullut tultiin

67* käsitel käsittelen käsitteli käsittelisi
käsitelköön käsitellyt käsiteltiin

68 tupakoida tupakoin tupakoi tupakoisi
/(tupakoitse
n) /(tupakoitsi) /(tupakoitsisi)
tupakoikoon tupakoinut tupakoitiin

69 valita valitsen valitsi valitsisi
valitkoon valinnut valittiin

70 juosta juoksen juoksi juoksisi
juoskoon juossut juostiin

71 näh näen näki näkisi
nähköön nähnyt nähtiin

72 vanheta vanhenen vanheni vanhenisi
vanhetkoon vanhennut vanhettiin

72* vaieta vaikenen vaikeni vaikenisi
vaietkoon vaiennut vaiettin

73 salata salaan salasi salaisi
salatkoon salannut salattiin

73* tavata tapaan tapasi tapaisi
tavatkoon tavannut tavattiin

74 katketa katkean katkesi katkeaisi/(katkeisi)
katketkoon katkennut katkettiin

74* koota kokoan kokosi kokoaisi/(kokoisi)
kootkoon koonnut koottiin

75 selvitä selviän selvisi selviäisi
selvitköön selvinnyt selvittiin

75* lämmitä lämpiän lämpisi lämpiäisi
lämmitköön lämminnyt lämmittiin

76* taitaa taidan taisi taitaisi
taitakoon taitanut/tainnut taidettiin

Vaillinaisesti taipuvia verbejä: Vaegpöördelised verbid:

77 kumajaa (yks. 3. p.) kumaji kumajaisi

78 kaikaa (yks. 3. p.) kaikaisi

A4. Suomen pronominien taivutus / Soome asesõnade käänamine

Seuraavassa esitetään epäsäännöllisesti tai­puvat pronominit, joita ei voi taivuttaa malli­sanojen mukaan. Sana-artikkeleissa näiden pronominien taivutustyyppinumerona on 0. Toisin kuin taivutustyyppitaulukossa tässä ovat mukana kaikki taivutusmuodot.

Sulkeissa olevat persoonapronominien ly­hyet muodot ovat sävyltään arkisia tai ylätyy­lisiä.

Alljärgnevalt esitatakse ebareeglipärased asesõnad, mida ei saa käänata tüüpsõnade järgi. Sõnaartiklis on neile kõigile pandud tüübinumbriks 0. Erinevalt tüübitabelitest näidatakse siin kõik muutevormid.

Sulgudes toodud asesõnade lühikujud on kas kõnekeelsed või kuuluvad kõrgstiili.

A4.1. Persoonapronominit / Isikulised asesõnad

Yksikkö / Singular

nom. minä/(ma/mä) sinä/(sa/sä) hän

gen. minun/(mun) sinun/(sun) hänen

akk. minut sinut hänet

partit. minua/(mua) sinua/(sua) häntä

ess. minuna sinuna hänenä

transl. minuksi sinuksi häneksi

iness. minussa/(mussa) sinussa/(sussa) hänessä

elat. minusta/(musta) sinusta/(susta) hänestä

ill. minuun sinuun häneen

adess. minulla/(mulla) sinulla/(sulla) hänellä/(hällä)

abl. minulta/(multa) sinulta/(sulta) häneltä

all. minulle/(mulle) sinulle/(sulle) hänelle/(hälle)

abess. (minutta) (sinutta) (hänettä)

komit. – – –

instr. – – –

Monikko / Pluural

nom. me te he

gen. meidän teidän heidän

akk. meidät teidät heidät

partit. meitä teitä heitä

ess. meinä teinä heinä

transl. meiksi teiksi heiksi

iness. meissä teissä heissä

elat. meistä teistä heistä

ill. meihin teihin heihin

adess. meillä teillä heillä

abl. meiltä teiltä heiltä

all. meille teille heille

abess. (meittä) (teittä) (heittä)

komit. – – –

instr. – – –

A4.2. Demonstratiivipronominit / Näitavad asesõnad

Yksikkö / Singular Monikko / Pluural

nom. tämä tuo se nämä nuo ne

gen. tämän tuon sen näiden noiden niiden
/näitten /noitten /niitten

akk. – – – – – –

partit. tätä tuota sitä näitä noita niitä

ess. tänä tuona sinä näinä noina niinä

transl. täksi tuoksi siksi näiksi noiksi niiksi

iness. tässä tuossa siinä näissä noissa niissä

elat. tästä tuosta siitä näistä noista niistä

ill. tähän tuohon siihen näihin noihin niihin adess. tällä tuolla sillä näillä noilla niillä

abl. tältä tuolta siltä näiltä noilta niiltä

all. tälle tuolle sille näille noille niille

abess. – – – (näittä) (noitta) (niittä)

komit. – – – näine noine niine

instr. – – – – – –

A4.3. Interrogatiivipronominit / Küsivad asesõnad

Osa lyhyistä muodoista on arkisia tai harvi­naisia. / Osa lühivorme on kõnekeelsed või harva­esinevad.

Yksikkö / Singular Monikko / Pluural

nom. kuka/(ken) mikä ketkä/(kutka) mitkä

gen. kenen minkä keiden/(keidenkä) minkä
/keitten/(keittenkä)

akk. kenet minkä/mikä ketkä/kutka mitkä

partit. ketä mitä keitä mitä

ess. kenenä minä keinä minä

transl. keneksi/(keksi) miksi keiksi miksi

iness. kenessä/(kessä) missä keissä missä

elat. kenestä/(kestä) mistä keistä mistä

ill. keneen/kehen mihin keihin mihin

/(kehenkä) /(keihinkä)

adess. kenellä/(kellä) millä keillä millä

abl. keneltä/(keltä) miltä keiltä miltä

all. kenelle/(kelle) mille keille mille

/(kellekä) /(keillekä)

abess. (kenettä) – (keittä) –

komit. – – (keine) (mine)

instr. – – –

A4.4. Relatiivipronomini / Siduv asesõna

ka-loppuiset muodot ovat sävyltään arkisia. / ka-lõpulised vormid on stiililt kõnekeelsed.

Yksikkö / Singular Monikko / Pluural

nom. joka jotka

gen. jonka joiden/(joidenka/joitten/(joittenka)

akk. – –

partit. jota joita

ess. jona joina

transl. joksi joiksi/(joiksika)

iness. jossa joissa

elat. josta joista

ill. johon joihin/(joihinka)

adess. jolla joilla

abl. jolta joilta

all. jolle/(jolleka) joille/(joilleka)

abess. – joitta

komit. – joine

instr. – –

A4.5. Indefiniittipronominit / Umbmäärased asesõnad

Yksikkö / Singular Monikko / Pluural

nom. joku jotkut

gen. jonkun joidenkuiden/joittenkuitten

akk. – –

partit. jotakuta joitakuita

ess. jonakuna joinakuina

transl. joksikuksi joiksikuiksi

iness. jossakussa joissakuissa

elat. jostakusta joistakuista

ill. johonkuhun joihinkuihin

adess. jollakulla joillakuilla

abl. joltakulta joiltakuilta

all. jollekulle joillekuille

abess. (jottakutta) (joittakuitta)

komit. – joinekuine

instr. – –

Yksikkö / Singular

nom. jokin kukin mikin

gen. jonkin kunkin minkin

akk. – – –

partit. jotakin/jotain kutakin mitäkin

ess. jonakin/jonain kunakin minäkin

transl. joksikin kuksikin miksikin

iness. jossakin kussakin missäkin

elat. jostakin/jostain kustakin mistäkin

ill. johonkin kuhunkin mihinkin

adess. jollakin/jollain kullakin milläkin

abl. joltakin/joltain kultakin miltäkin

all. jollekin kullekin millekin

abess. – – –

komit. – – –

instr. – – –

Monikko / Pluural

nom. jotkin kutkin mitkin

gen. joidenkin/joittenkin kuidenkin/kuittenkin minkin

akk. – – –

partit. joitakin/joitain kuitakin mitäkin

ess. joinakin/joinain kuinakin minäkin

transl. joiksikin kuiksikin miksikin

iness. joissakin/joissain kuissakin missäkin

elat. joistakin/joistain kuistakin mistäkin

ill. joihinkin kuihinkin mihinkin

adess. joillakin/joillain kuillakin milläkin

abl. joiltakin/joiltain kuiltakin miltäkin

all. joillekin kuillekin millekin

abess. (joittakin/joittain) – –

komit. (joinekin) – –

instr. (joinkin) (kuinkin) (minkin)

Yksikkö / Singular Monikko / Pluural

nom. kukaan/(kenkään) ketkään/(kutkaan)

gen. kenenkään keidenkään/keittenkään

akk. – –

partit. ketään keitäkään

ess. kenenäkään keinäkään

transl. keneksikään keiksikään

iness. kenessäkään/(kessään) keissään/keissäkään

elat. kenestäkään/(kestään) keistään/keistäkään

ill. keneenkään/kehenkään/(kuhunkaan) keihinkään

adess. kenelläkään/kellään keillään/keilläkään

abl. keneltäkään/keltään keiltään/keiltäkään

all. kenellekään/kellekään keillekään

abess. kenettäkään (keittään/keittäkään)

komit. – –

instr. – (kuinkaan)

Yksikkö / Singular Monikko / Pluural

nom. mikään mitkään

gen. minkään minkään

akk. – –

partit. mitään mitään

ess. minään minään

transl. miksikään miksikään

iness. missään missään

elat. mistään mistään

ill. mihinkään mihinkään

adess. millään millään

abl. miltään miltään

all. millekään millekään

abess. – –

komit. – –

instr. – –

B.
Viron muoto-oppia / Eesti morfoloogia

B1.
Yleiskatsaus viron taivutukseen / Eesti vormistiku ülevaade

B1.1. Nominintaivutus / Käänamisparadigma

Kategoria / Lyhenne / Tunnukset (päätteet) / Kysymys /

Kategooria Lühend Tunnused Küsimus

Luku / Arv:

yksikkö / singular sg

monikko / pluural pl de te i V

Sija / Kääne:

nominatiivi / nominatiiv nom – kes/mis

genetiivi /genitiiv gen – kelle/mille

partitiivi / partitiiv part – t d tt keda/mida

aditiivi (lyhyt illatiivi) /

aditiiv (suunduv) adt – de tte se kuhu

illatiivi / illatiiv ill sse kellesse/millesse/kuhu

inessiivi / inessiiv in s kelles/milles/kus

elatiivi / elatiiv el st kellest/millest/kust

allatiivi / allatiiv all le kellele/millele/kuhu

adessiivi / adesiiv ad l kellel/millel/kus

ablatiivi / ablatiiv abl lt kellelt/millelt/kust

translatiivi / translatiiv tr ks kelleks/milleks

terminatiivi / terminatiiv term ni kelleni/milleni

essiivi / essiiv es na kellena/millena

abessiivi / abessiiv ab ta kelleta/milleta

komitatiivi / komitatiiv kom ga kellega/millega

Esimerkit

Mallisanataulukot sisältävät tyypillisiä aste­vai­htelu- ja päätevariantteja, ja tarpeen vaa­ties­sa mukana on useiden nominien taivutus­­muotoja. Yksikön ja monikon genetiivit (puoli­­lihavalla) ovat ns. perussijat, joiden mallin mu­kaan voi muodostaa muita taivu­tus­muo­toja.

Symboli V edustaa erilaisia monikon vo­kaa­­­leita (e, i, u), jotka taivutusmuodoissa korvaa­vat vartalovokaalin ja jotka taivutus­tyyppi­­numeron jäljessä ilmaisevat, mistä ala­tyy­pistä on kysymys. Muoto­aine­s ­(formatiivi) on kursivoitu, rin­nak­kaismuotojen (ja vastaa­vien muoto­­aines­ten) rajalla on vino­viiva (/) ja 3. kestoastetta ilmai­see aksentti­merkki (').

Näited


Näitesõnade vormides on esindatud tüüpilised tüveastmed ja muutelõppude variandid, vajaduse korral on lisatud ka teiste noomenite muutevorme. Ainsuse ja mitmuse omastav (paksus kirjas) on baasvormid, mille analoogial saab moodustada teisi muutevorme.

Sümbol V esindab erinevaid mitmusevokaale (e, i, u), mis asendavad muutevormis tüvevokaali ja mis tüübinumbri järel näitavad alltüüpi. Formatiiv on kursiivis, paralleelvormide (ja vastavate formatiivide) vahel on kaldkriips (/), 3. väldet tähistab aktsendimärk (').

Muoto / Muotoainekset (formatiivit) / Esimerkit /

Vorm Formatiivid Näited

sg nom – j'alg mõte

sg gen – jala m'õtte

sg part – t d tt j'alga mõtet m'aad v'ett

sg adt – de tte se j'alga –

s'uurde v'ette olulisse

sg ill sse jalasse m'õttesse

sg in s jalas m'õttes

sg el st jalast m'õttest

sg all le jalale m'õttele

sg ad l jalal m'õttel

sg abl lt jalalt m'õttelt

sg tr ks jalaks m'õtteks

sg term ni jalani m'õtteni

sg es na jalana m'õttena

sg ab ta jalata m'õtteta

sg kom ga jalaga m'õttega

pl nom d jalad m'õtted

pl gen de te / e j'algade mõtete õnnelike

pl part sid id / V j'algasid/j'algu m'õtteid

pl ill desse tesse / Vsse isse j'algadesse/jalusse mõtetesse/m'õtteisse

pl in des tes / Vs is j'algades/jalus mõtetes/m'õtteis

pl el dest test / Vst ist j'algadest/jalust mõtetest/m'õtteist

pl all dele tele / Vle ile j'algadele/jalule mõtetele/m'õtteile

pl ad del tel / Vl il j'algadel/jalul mõtetel/m'õtteil

pl abl delt telt / Vlt ilt j'algadelt/jalult mõtetelt/m'õtteilt

pl tr deks teks / Vks iks j'algadeks/jaluks mõteteks/m'õtteiks

pl term deni teni / (Vni) j'algadeni/(jaluni) mõteteni

pl es dena tena / (Vna) j'algadena/(jaluna) mõtetena

pl ab deta teta / (Vta) j'algadeta/(jaluta) mõteteta

pl kom dega tega / (Vga) j'algadega/(jaluga) mõtetega

Keskeiset erot suomeen nähden:

1) sijoista käytössä on terminatiivi; akku­satiivi ja instruktiivi puuttuvat;

2) illatiivista alkaen kaikki sijat muodos­tetaan genetiivin pohjalta (sekä yksikössä että monikossa);

3) komitatiivista käytetään myös yksikkö­muotoja;

4) ns. lyhyt illatiivi tulkitaan omaksi sijak­seen, aditiiviksi.

Põhilised erinevused soome keelest:

1) käänetest on kasutusel terminatiiv, puuduvad akusatiiv ja instruktiiv;

2) kõik käänded alates illatiivist moodustatakse genitiivi eeskujul (nii ainsuses kui mitmuses);

3) komitatiivil on olemas ka ainsusevorm;

4) omaette käändeks on arvatud aditiiv (adt) ehk suunduv ehk nn lühike illatiiv.

B1.2. Yhdyssanat / Liitsõnad

1. Viron yhdyssanoista taipuu yleensä vain perus­osa, määriteosa(t) jää(vät) taipumatta, esim.

laste·aia·laps : laste·aia·lapse : laste·­aia·lastele - -

Vain yksittäisistä yhdys­sanoista taipuu mää­riteosakin, esim.

vaene·­laps : vaese·lapse : vaest·last - -

see·sama : selle·­sama : sellest·samast : neid·samu - -

2. Peruslukujen alkukomponentit taipuvat vain yksikön nominatiivissa, genetiivissä ja parti­tiivissa, ja muissa taivutusmuodoissa ne ovat yksikön genetiivin muotoisia:

1. Eesti liitsõnadel käändub üldjuhul ainult viimane komponent, täiendsõna(d) jäävad muutumatuks, nt

Üksikutel liitsõnadel käändub ka esikomponent, nt

2. Põhiarvsõnade esikomponendid käänduvad ainult ainsuse nominatiivis, genitiivis ja partitiivis, jäädes järgmistes vormides ainsuse genitiivi kujule:

Sija / Kääne Esimerkit / Näited

sg nom v'iis·sada v'iis·kümmend v'iis·t'eist/(v'iis·t'eist·kümmend) sg gen viie·saja viie·k'ümne viie·t'eist/viie·t'eist·k'ümne

sg part v'iit·sada v'iit·kümmend v'iit·t'eist/v'iit·t'eist·kümmend

/v'iit·sadat /v'iit·kümmet /v'iit·t'eist·kümmet

sg ill viie·sajasse viie·k'ümnesse viie·t'eist·k'ümnesse

pl nom viie·sajad viie·k'ümned viie·t'eist·k'ümned

pl gen viie·sadade viie·k'ümnete viie·t'eist·k'ümnete

pl part viie·sadasid viie·k'ümneid viie·t'eist·k'ümneid

pl ill viie·sadadesse viie·k'ümnetesse viie·t'eist·k'ümnetesse

• Sama koskee myös kolmiosaisia luku­sanoja, esim.

neli·kümmend·kolm : nelja·­kümne·­kolme : nelja·kümne·­kol­mele - -

• Järjestysluvuista taipuu ainoastaan perus­osa, esim.

kahe·kümne·esimene : kahe·­­kümne·esimese : kahe·kümne·esimesel - -

kuue·teist·­kümnes : kuue·­teist·­kümnenda : kuue·teist·kümnendaks - -

• Sama kehtib ka kolmeosaliste arvsõnade kohta, nt

• Järgarvsõnadel käändub ainult põhisõna, nt

B1.3. Vertailuasteet / Võrdlusastmed

1. Komparatiivin pohjana on yksikön gene­tiivin vartalo, johon liittyy komparatiivin tunnus m, esim.

kaval : kavala kavalam, kallis : k'alli k'allim, soolane : soolase
soola­sem, 'uus : uue uuem, õnnel'ik : õnneliku õnnelikum

• Osassa a- ja u-vartaloisia sanoja (taivu­tus­tyypeissä 22, 24, 16, 17) tapahtuu tunnuksen m edessä muutos a/u e, esim.

p'aks : paksu paksem, h'alb : halva halvem, kuri : kurja kurjem, vana : vana vanem

2. Superlatiivi voidaan muodostaa kahdella tavalla. Liittomuotoinen (analyyttinen) superlatiivi muodostetaan lisäämällä kompa­ra­tiivimuodon eteen sana kõige, esim.

kava­lam kõige kavalam, halvem kõige halvem, õnnelikum
kõige
õnnelikum

• Lyhyt superlatiivi (i-superlatiivi) muodos­te­taan tunnuksella im (em). Muodon pohjana on monikon partitiivi. Sanoissa, joiden moni­kon partitiiviin pääte on id, liittyy samaan vartaloon superlatiivin tunnus im, esim.

kaval : kavalaid kavalaim, kallis : k'alleid k'alleim, soolane : soolaseid soola­seim

• Sanoissa, joiden monikon partitiivi päättyy vokaaliin, superlatiivin tunnus im (em) liit­tyy vartaloon siten, että monikon vokaali ka­toaa. Astevaihtelusanoissa vartalo muuttuu heik­ko­asteiseksi, esim.

vana : vanu vanim, oluline : olulisi olulisim

h'alb : h'albu halvim, 'uus : 'uusi uus\im

• Superlatiivin tunnusta em käytetään tyy­pissä 25 (ik-sanat), esim.

õnnelik : õnne­l'ikke õnnelikem

3. Kaikki vertailumuodot taipuvat kuten ta­val­­liset adjektiivit (genetiivissä vartaloon liit­tyy vartalovokaali a ja taivutustyyppi on 2), esim.

uuem : uuema : uuemat, k'alleim : k'alleima : k'alleimat, õnnelikum : õnnelikuma : õnnelikumat

1. Keskvõrde ehk komparatiivi aluseks on ainsuse omastava tüvi, millele liitub kompa­ratiivi tunnus m, nt

• Osal a- ja u-tüvelistel sõnadel (tüüpides 22, 24, 16, 17) toimub tunnuse m ees teisenemine a/u e, nt

2. Ülivõrdel ehk superlatiivil on liitvorm ja lihtvorm. Liitvormi moodustamiseks lisatakse keskvõrde vormi ette sõna kõige, nt

• Ülivõrde lihtvormi moodustamisel on abiks mitmuse osastava vorm. Sõnadel, mille mitmuse osastava lõpp on id, liitub samale tüvele superlatiivi tunnus im, nt

• Sõnadel, mille mitmuse osastava lõpus
on vokaal, liitub superlatiivi tunnus
im (em) ­tüvele nii, et mitmusevokaal kaob. Seejuures astmevahelduslikel sõnadel on ülivõrre nõrgas astmes, nt

• Tunnus em on kasutusel tüübis 25 (ik-sõnad), nt

3. Kõik võrdevormid käänduvad nagu tavali­sed omadussõnad (omastavas lisandub tüve­vokaal a ja muuttüüp on 2), nt

B1.4. Verbintaivutus / Pööramisparadigma

Finiittimuodot / Pöördelised ehk finiitsed vormid

Kategoriat / Kategooriad Lyhenne / Lühend Tunnukset / Tunnused

Tapaluokka eli modus / Kõneviis:

indikatiivi / kindel ehk indikatiiv ind

konditionaali / tingiv ehk konditsionaal knd ksi/ks

epäsuora tapaluokka (modus obliquus,

kvotatiivi) / kaudne ehk kvotatiiv kvt vat

imperatiivi / käskiv ehk imperatiiv imp – ge/ke gu/ku

gem/kem

Aikaluokka eli tempus / Aeg:

preesens / olevik ehk preesens pres

imperfekti / lihtminevik ehk imperfekt impf si/s/is/i

perfekti / pf olema (pres) +

täisminevik ehk perfekt nud tud/dud

pluskvamperfekti / ppf olema (impf) +

enneminevik ehk pluskvamperfekt nud tud/dud Pääluokka / Tegumood:

aktiivi / isikuline ehk personaal ps

impersonaali (passiivi) / ips ta/da ti/di

umbisikuline ehk impersonaal takse/dakse/akse

Persoona / Isik:

yksikön 1. persoona / ainsuse 1. pööre sg 1 n

yksikön 2. persoona / ainsuse 2. pööre sg 2 d

yksikön 3. persoona / ainsuse 3. pööre sg 3 b –

monikon 1. persoona / mitmuse 1. pööre pl 1 me

monikon 2. persoona / mitmuse 2. pööre pl 2 ta

monikon 3. persoona / mitmuse 3. pööre pl 3 vad d

Myönteisyys/kielteisyys / Kõnelaad:

myöntömuoto (affirmatiivi) / af

jaatav kõne ehk afirmatiiv

kieltomuoto (negatiivi) / neg ei + ...

eitav kõne ehk negatiiv {ära, ärge, ärgu, ärgem} + ...

Infiniittiset muodot / Käändelised ehk infiniitsed vormid

Kategoriat / Kategooriad Lyhenne / Lühend Tunnukset / Tunnused

Infinitiivit / Infinitiivid:

ma-infinitiivi eli supiini /

ma-infinitiiv ehk supiin sup ma

sija / kääne: sup in, sup el, mas mast

sup tr, sup ab maks mata

impersonaali (passiivi) / impersonaal sup ips tama/dama

da-infinitiivi / da-infinitiiv inf da/ta/a

des-muoto eli gerundiivi /

des-vorm ehk gerundium ger des/tes/es

Partisiipit / Partitsiibid ehk kesksõnad:

v-partisiippi (aktiivin preesens) /

v-partitsiip (personaali olevik) pts ps pres v/ev

tav-partisiippi (impersonaalin preesens) /

tav-partitsiip (impersonaali olevik) pts ips pres tav/dav

nud-partisiippi (aktiivin mennyt aika) /

nud-partitsiip (personaali minevik) pts ps pt nud

tud-partisiippi (impersonaalin mennyt aika) /

tud-partitsiip (impersonaali minevik) pts ips pt tud/dud

Mallisanojen muodoissa esiintyvät tyypilli­set vartaloiden astevaihtelumuodot ja tai­vu­tus­päätteiden variantit; tarpeen mukaan on tau­lukossa muidenkin verbien muotoja. Puoli­­li­havalla on merkitty teemamuodot (MA, DA, TUD, B, S), joiden pohjalta muut taivutus­muodot ovat muodostettavissa.

• Sulkeissa olevat päätteet ja pronominit voi­vat lauseyhteydessä jäädä poiskin. Muoto­aine­s (formatiivi) on kursivoitu, rinnakkais­muotojen välillä on vinoviiva (/) ja 3. kesto­astetta ilmaisee aksentti­merkki (').

Näitesõnade vormides on esindatud tüüpilised tüveastmed ja muutelõppude variandid, vajaduse korral on lisatud ka teiste verbide muutevorme. Paksus kirjas on põhivormid (MA, DA, TUD, B, S), mille analoogial saab moodustada teisi muutevorme.

•Sulgudes olevad muutelõpud ja pronoo­menid võivad lauses ära jääda. Formatiiv on kursiivis, paralleelvormide vahel on kaldkriips (/), 3. väldet tähistab aktsendimärk (').

Esimerkit / Näited

1) Finiittimuodot / Finiitsed ehk pöördelised vormid

Muoto / Vorm Tunnukset / Tunnused Esimerkit / Näited

Indikatiivi / Indikatiiv (kindel kõneviis)

ind. prees. / ind pres:

sg 1 (ma) n õpin n'äitan

sg 2 (sa) d õpid n'äitad

sg 3 (ta) b õpib n'äitab

pl 1 (me) me õpime n'äitame

pl 2 (te) te õpite n'äitate

pl 3 (nad) vad õpivad n'äitavad

ips takse dakse akse õpitakse näidatakse

s'aadakse tullakse

ind. prees. neg. / ind pres neg:

ps (ma…nad) ei + – ei õpi ei n'äita

ips ei + ta da ei õpita ei näidata ei t'ulda

ind. imperf. / ind impf:

sg 1 (ma) sin in 'õppisin n'äitasin tulin

sg 2 (sa) sid id 'õppisid n'äitasid tulid

sg 3 (ta) s is i 'õppis n'äitas v'õttis tuli

pl 1 (me) sime ime 'õppisime n'äitasime tulime

pl 2 (te) site ite 'õppisite n'äitasite tulite

pl 3 (nad) sid id 'õppisid n'äitasid tulid

ips ti di õpiti näidati t'uldi

ind. impf. neg. / ind impf neg:

ps (ma…nad) ei + nud ei 'õppinud ei näidanud

ips ei + tud dud ei õpitud ei näidatud ei t'uldud

ind. perf. / ind pf:

sg 1 (ma) olen + nud olen 'õppinud olen näidanud

sg 2 (sa) oled + nud oled 'õppinud oled näidanud

sg 3 (ta) on + nud on 'õppinud on näidanud

pl 1 (me) oleme + nud oleme 'õppinud oleme näidanud

pl 2 (te) olete + nud olete 'õppinud olete näidanud

pl 3 (nad) on + nud on 'õppinud on näidanud

ips on + tud dud on õpitud on näidatud

on t'uldud

ind. impf. neg. / ind impf neg:

ps (ma...nad) ei ole + nud ei ole 'õppinud ei ole näidanud

ips ei ole + tud dud ei ole õpitud ei ole näidatud

ei ole t'uldud

ind. pluskv. / ind ppf:

sg 1 (ma) olin + nud olin 'õppinud olin näidanud

sg 2 (sa) olid + nud olid 'õppinud olid näidanud

sg 3 (ta) oli + nud oli 'õppinud oli näidanud

pl 1 (me) olime + nud olime 'õppinud olime näidanud

pl 2 (te) olite + nud olite 'õppinud olite näidanud

pl 3 (nad) olid + nud olid 'õppinud olid näidanud

ips oli + tud dud oli õpitud oli näidatud oli t'uldud

ind. impf. neg. / ind impf neg:

ps (ma…nad) ei olnud + nud ei olnud 'õppinud ei olnud näidanud

ips ei olnud + tud dud ei olnud õpitud ei olnud näidatud

ei olnud t'uldud

Konditionaali / Konditsionaal (tingiv kõneviis)

kond. prees. / knd pres:

sg 1 (ma) ks(in) õpiks(in) n'äitaks(in)

sg 2 (sa) ks(id) õpiks(id) n'äitaks(id)

sg 3 (ta) ks õpiks n'äitaks

pl 1 (me) ks(ime) õpiks(ime) n'äitaks(ime)

pl 2 (te) ks(ite) õpiks(ite) n'äitaks(ite)

pl 3 (nad) ks(id) õpiks(id) n'äitaks(id)

ips taks daks õpitaks näidataks t'uldaks

kond. prees. neg. / knd pres neg:

ps (ma…nad) ei + ks ei õpiks ei n'äitaks

ips ei + taks daks ei õpitaks ei näidataks ei t'uldaks

kond. perf. / knd pf:

sg 1 (ma) nuks(in) 'õppinuks(in) näidanuks(in)

/oleks(in) + nud /oleks(in) 'õppinud /oleks(in) näidanud

sg 2 (sa) nuks(id) 'õppinuks(id) näidanuks(id)

/oleks(id) + nud /oleks(id) 'õppinud /oleks(id) näidanud

sg 3 (ta) nuks 'õppinuks näidanuks

/oleks + nud /oleks 'õppinud /oleks näidanud

pl 1 (me) nuks(ime) 'õppinuks(ime) näidanuks(ime)

/oleks(ime) + nud /oleks(ime) 'õppinud /oleks(ime) näidanud pl 2 (te) nuks(ite) 'õppinuks(ite) näidanuks(ite)

/oleks(ite) + nud /oleks(ite) 'õppinud /oleks(ite) näidanud

pl 3 (nad) nuks(id) 'õppinuks(id) näidanuks(id)

/oleks(id) + nud /oleks(id) 'õppinud /oleks(id) näidanud

ips oleks + tud dud oleks õpitud oleks näidatud

oleks t'uldud

kond. perf. neg. / knd pf neg:

ps (ma…nad) ei + nuks ei 'õppinuks ei näidanuks

/ei oleks + nud /ei oleks 'õppinud /ei oleks näidanud

ips ei oleks + tud dud ei oleks õpitud ei oleks näidatud

ei oleks t'uldud

Epäsuora tapaluokka (kvotatiivi) / Kvotatiiv (kaudne kõneviis)

kvotat. prees. / kvt pres:

ps (ma...nad) vat 'õppivat n'äitavat

ips tavat davat õpitavat näidatavat t'uldavat

kvotat. prees. neg. / kvt pres neg:

ps (ma…nad) ei + vat ei 'õppivat ei n'äitavat

ips ei + tavat davat ei õpitavat ei näidatavat ei t'uldavat

kvotat. perf. / kvt pf:

ps (ma...nad) olevat + nud olevat 'õppinud olevat näidanud

ips olevat + tud dud olevat õpitud olevat näidatud

olevat t'uldud

kvotat. prees. neg. / kvt pres neg:

ps (ma…nad) ei olevat + nud ei olevat 'õppinud ei olevat näidanud

ips ei olevat + tud dud ei olevat õpitud ei olevat näidatud

ei olevat t'uldud

Imperatiivi / Imperatiiv (käskiv kõneviis)

imperat. prees. / imp pres:

sg 2 (sa) – õpi n'äita

sg 3 (ta) gu ku 'õppigu näidaku

pl 1 (me) gem kem 'õppigem näidakem

pl 2 (te) ge ke 'õppige näidake

pl 3 (nad) gu ku 'õppigu näidaku

ips tagu dagu õpitagu näidatagu t'uldagu

imperat. prees. neg. / imp pres neg:

sg 2 (sa) ära + – ära õpi ära n'äita

sg 3 (ta) ärgu + gu ku ärgu 'õppigu ärgu näidaku

pl 1 (me) ärgem + gem kem ärgem 'õppigem ärgem näidakem

pl 2 (te) ärge + ge ke ärge 'õppige ärge näidake

pl 3 (nad) ärgu + gu ku ärgu 'õppigu ärgu näidaku

ips ärgu + tagu dagu ärgu õpitagu ärgu näidatagu

ärgu t'uldagu

imperat. perf. / imp pf:

ps (ma...nad) olgu + nud olgu 'õppinud olgu näidanud

ips olgu + tud dud olgu õpitud olgu näidatud

olgu t'uldud

imperat. perf. neg. / imp pf neg:

ps (ma...nad) ärgu olgu + nud ärgu olgu 'õppinud ärgu olgu näidanud

ips ärgu olgu + tud dud ärgu olgu õpitud ärgu olgu näidatud

ärgu olgu t'uldud

2) Nominaalimuodot / Infiniitsed ehk pöördelised vormid

Muoto / Vorm Tunnukset / Tunnused Esimerkit / Näited

sup ma 'õppima n'äitama

sup in mas 'õppimas n'äitamas

sup el mast 'õppimast n'äitamast

sup tr maks 'õppimaks n'äitamaks

sup ab mata 'õppimata n'äitamata

sup ips tama dama õpitama näidatama t'uldama inf da ta a 'õppida näidata v'õtta

ger des tes es 'õppides näidates v'õttes

pts ps pres v ev 'õppiv n‘äitav v'õttev

pts ips pres tav dav õpitav näidatav t'uldav pts ps pt nud 'õppinud näidanud

pts ips pt tud dud õpitud näidatud t'uldud

Keskeiset erot suomeen nähden:

1) moduksista käytössä on epäsuora tapa­luokka (kvotatiivi) ja potentiaali puuttuu;

2) virossa on 2 infinitiiviä;

3) kieltoverbi ei taivu persoonissa; poik­keuk­sena on imperatiivi, jossa käytetään erityistä är-vartaloa;

4) suomen passiivia vastaa viron impersonaali, epämääräisen tekijän pääluokka;

5) suomen I partisiippia vastaa viron parti­siipin pree­sens, II partisiippia partisiipin perfekti;

6) konditionaalin menneen ajan muodoissa käytetään liittomuotojen ohella myös lyhyitä nuks-muotoja (oleksin tulnud = tulnuksin).

Põhilised erinevused soome keelest:

1) kõneviisidest on kasutusel kaudne kõneviis (kvotatiiv), puudub potentsiaal;

2) eesti keeles on 2 infinitiivi;

3) eitusverb ei muutu pööretes, v.a käskivas kõneviisis, kus on kasutusel eraldi är-tüvi;

4) soome passiivile vastab eesti umbisikuline tegumood (impersonaal);

5) soome I partitsiibile vastab eesti oleviku partitsiip, II partitsiibile vastab mineviku partitsiip;

6) tingiva kõneviisi minevikus on paralleelselt liitvormidega kasutusel ka lühikesed nuks-vormid (oleksin tulnud = tulnuksin).

Nominaalimuotojen taivutus

Kaikki partisiipin preesensit taipuvat kuten ad­jektiivit: taivutus (vartalovokaali a, taivu­tus­tyyppi 2) on esim.

'õppiv : 'õppiva, n'uttev : n'utva, õpitav : õpitava, l'auldav : l'auldava

Määräehdoin (jälkiattribuuttina) voivat tai­pua myös partisiipin perfektit. Kaikki par­tisiipit voivat komparoitua ja vertailu­muo­toina myös taipua, esim.

l'enduvl'enduvam : l'enduvama, uurituduuritum : uurituma

Infiniitvormide käänamine

Kõik oleviku partitsiibid käituvad nagu adjektiivid: nad käänduvad (tüvevokaal on a, tüüp 2), nt

Teatud tingimustel võivad käänduda ka mineviku partitsiibid (järeltäiendina). Kõik partitsiibid võivad kompareeruda ja käänduvad ka võrdevormidena, nt

B1.5. Liitepartikkeli gi/ki / Liide gi/ki

Virossa voi lähes kaikkiin sananmuotoihin liittyä tähdentävä partikkeli gi/ki; poikkeuk­sina ovat vain interjektiot ja konjunktiot. Se, kumpaa varianteista gi ja ki käytetään, riip­puu edeltävästä äänteestä: gi liittyy vokaaliin ja soinnilliseen konsonanttiin (minagi, teangi), ki taas soinnittomaan konsonanttiin (minustki, teadki).

Eesti keeles võib peaaegu igale sõnavormile liituda rõhutav partikkel gi/ki. Erandiks on ainult hüüd- ja sidesõnad. Valik gi ja ki vahel sõltub eelnevast häälikust: gi liitub vokaalile ja helilisele konsonandile (minagi, teangi), ki liitub helitule konsonandile (minustki, teadki).

B2. Viron vartalonmuutokset / Eesti tüvemuutused

Viron kielessä voivat sanoja taivutettaessa muuttua sekä vartalonsisäiset äänteet (aste­vaihtelu) että vartalonloppuiset äänteet. Samaan tyyppiin voi kuulua sanoja, joissa on mo­nia erilaisia vartalonmuutoksia. Vartalo on taulukoissa pystykirjaimin, taivutuspääte kursivoituna ja 3. kestoastetta ilmaisee ak­sentti­merkki (').

Eesti keeles võivad muutuda nii tüve sisehäälikud (astmevaheldus ehk tüve sisemuutused) kui ka tüve lõpuhäälikud (tüve lõpumuutused). Ühes tüübis võib olla koos mitmete erinevate tüvemuutustega sõnu. Tüvi on tabelites püstkirjas, muutelõpp kursiivis, 3. väldet tähistab aktsendimärk (').

B2.1. Vartalon sisämuutokset (astevaihtelu) /
Tüve sisemuutused (astmevaheldus)

Taulukossa on esitetty viron kielen keskei­sis­tä astevaihtelutapauksista sääntö ja esi­merkkejä. Viron astevaihtelulle on luon­teen­omaista erityisesti kestoasteen muuttuminen: vahvassa asteessa on yleensä ns. 3. kesto­aste, heikossa asteessa 2. kestoaste (poikkeuksena on osa kvalitatiivisen aste­vaihtelun tapauk­sista). Kestoasteen muuttu­minen ei aina aiheuta sisä-äänteiden muu­tosta, esim. k'ooli (3. kestoaste, yks. partit.) : kooli (2. kestoaste, yks. gen.).

Tabelis on toodud eesti keele põhilised astmevahelduslikud tüvemuutused (tüve sisemuutused): reegel ja näited. Eesti astmevaheldusele on iseloomulik eelkõige välte muutumine: tugevas astmes on üldjuhul nn 3. välde, nõrgas astmes 2. välde (erandiks osa laadivaheldust). Välte muutusega ei kaasne alati sisehäälikute teisenemist, nt k'ooli (3.v, sg part) : kooli (2.v, sg gen).

Heikkenevässä (normaalissa) astevaihtelussa eri asteet näkyvät yleensä yksikön parti­tii­vista (tai nominatiivista) ja genetiivistä, vah­ve­nevassa (käänteisessä) astevaihtelussa taas yksikön nominatiivista ja genetiivistä. Ver­bien eri astevaihteluvariantit selviävät ver­taa­­malla da-infinitiiviä ja preesensin varta­loa.

Nõrgeneva astmevahelduse puhul näitavad erinevaid astmeid üldjuhul ainsuse osastav (ja/või nimetav) ja omastav, tugevneva puhul ainsuse nimetav ja omastav. Verbil võrreldakse da-tegevusnime ja olevikutüve.

Heikkenevä astevaihtelu / Vahveneva astevaihtelu /

Nõrgenev astmevaheldus Tugevnev astmevaheldus

' : – m'etsa : metsa – : ' hoone : h'oone

k'ammida : kammib vastata : v'astab

'kk : k l'ukku : luku k : 'kk lake : l'akke

h'akkida : hakib hakata : h'akkab

'pp : p k'appi : kapi p : 'pp hüpe : h'üppe

r'ippuda : ripub hüpata : h'üppab

'tt : t k'otti : koti t : 'tt mõte : m'õtte

k'üttida : kütib rutata : r'uttab

'ff/šš : f/š t'ušši : tuši

bl'uffida : blufib

'ss : s p'oissi : poisi s : 'ss perse : p'ersse

m'arssida : marsib kärsata : k'ärssab

'k : g l'ooka : looga g : 'k tõlge : t'õlke

t'õlkida : tõlgib tõugata : t'õukab

'p : b k'impu : kimbu b : 'p koobas : k'oopa

kl'eepida : kleebib pumbata : p'umpab

't : d v'aati : vaadi d : 't vaade : v'aate

v'ältida : väldib vändata : v'äntab

'mb : mm k'umba : kumma mm : 'mb komme : k'ombe

'ambuda : ammub emmata : 'embab

'ld : ll k'ulda : kulla ll : 'ld kolle : k’olde

p'ilduda : pillub hallata : h’aldab

'nd : nn t'undi : tunni nn : 'nd tunne : t'unde

s'ündida : sünnib lennata : l'endab

'rd : rr k'orda : korra rr : 'rd murre : m'urde

m'urda : murrab korrata : k'ordab

'rs : rr v'ars : varre

'b : v l'eiba : leiva v : 'b tarve : t'arbe

h'älbida : hälvib kõlvata : k'õlbab

b : v tõbe : tõve

d : j koda : koja

sadada : sajab

'g : j k'ülge : külje j : 'g hüljes : h'ülge

pärjata : p'ärgab

's : n l'ääs : lääne

'k : – l'aiska : laisa – : 'k nihe : n'ihke

v'ehkida : vehib osata : 'oskab

't : – v'ahtu : vahu – : 't suhe : s'uhte

j'uhtida : juhib kohata : k'ohtab

'b : – k'uube : kuue

b : '– tuba : t'oa

'd : – l'auda : laua – : 'd kääne : k'äände

k'üündida : küünib vaielda : v'aidleb

'd : '– p'oodi : p'oe '– : 'd l'oe : l'oode

pr'aadida : pr'aeb

d : '– ladu : l'ao

vedada : v'eab

'g : – j'alga : jala – : 'g muie : m'uige

n'ülgida : nülib möirata : m'öirgab

'g : '– s'aagi : s'ae

n'äuguda : n'äub

g : '– kägu : k'äo

lugeda : l'oeb

's : – k'uus : kuue

s : '– käsi : k'äe

B2.2. Vartalonloppuisten äänteiden muutokset /
Tüve lõpumuutused

Taulukossa on esitetty viron keskeisistä varta­­lonloppuisten äänteiden muutoksista sään­tö ja esimerkkejä. Muutokset ilmenevät nomi­­nin­taivutuksessa verrattaessa yksikön nominatiivia ja genetiiviä, verbintaivutuk­sessa verrattaessa ma- ja da-infinitiivejä (toi­sinaan myös preesensin vartaloa). Sul­keis­sa on koottuna yhteen useita samaan sään­töön kuuluvia muuttuvia aineksia, esim.

{ae}l = al, el.

• Vartalonloppuisten äänteiden muutokset koskevat monia astevaihteluttomia sanoja, mutta usein muutokset esiintyvät yhdessä aste­vaihtelun kanssa samoissa sanavarta­loissa, esim.

Tabelis on eesti keele põhilised tüve lõpumuutused: reegel ja näited. Lõpumuutus tuleb ilmsiks noomenil ainsuse nimetava ja omastava võrdlemisel, verbil ma- ja da-tegevusnimede (vahel ka olevikutüve) võrdlemisel. Looksulgudega on kokku võetud mitu muutuvat elementi samas reeglis, nt

{ae}l = al, el.

• Lõpumuutusele alluvad paljud astmevahelduseta sõnad, kuid sageli esinevad lõpumuutused ja sisemuutused koos sama sõna tüvedes, nt

k'ont : (k'onti :) kondi (– : i, 't : d), mägi : (mäge :) m'äe (i : e, g : '–),
hammas
: h'amba (s : –, mm : 'mb), liige : l'iikme (e : me, g : 'k),
v
'aatlema : vaadelda (le : el, 't : d)

Sääntö / Reegel Esimerkit / Näited

– : i kirjand : kirjandi, k'ass : kassi

– : e harjutus : harjutuse, n'oor : noore

– : u leping : lepingu, n'äpp : näpu, haril'ik : hariliku

– : a parem : parema, j'alg : jala

– : se pääsuke : pääsukese

– : da tore : toreda

– : me tase : taseme

ne : se hobune : hobuse, r'audne : r'audse

ne : sa s'oodne : s'oodsa

{eiu} : me pääse : p'ääsme, võti : v'õtme, mitu : m'itme

i : e suvi : suve, mägi : (m'äe) mäge

i : ja padi : padja

i : ju ahi : ahju

i : je puri : purje

i : ve põli : põlve

el : li p'iibel : p'iibli

er : ri m'eeter : m'eetri

ev : va l'aulev : l'aulva

em : ma k'oorem : k'oorma

en : na v'aagen : v'aagna

{ae}l : la küünal : k'üünla, k'indel : k'indla

{ae}r : ra peenar : p'eenra, n'ukker : n'ukra

{ue}r : ru s'uhkur : s'uhkru, puder : pudru

{iuae}s : sa t'ähtis : t'ähtsa, k'uulus : k'uulsa, armas : 'armsa, õõnes : 'õõnsa

s : nda kolmas : kolmanda

s : kse j'uus : j'uukse

s : – sipelgas : sipelga

– : a m'aksma : maksab, kuulma : kuuleb

le : el k'eerlema : keerelda

e : – kõnelema : kõnelda, tulema : t'ulla

B2.3. Geminaatio illatiivissa / Geminaatillatiiv

Geminaattaillatiivia eli aditiivia (ns. lyhyttä illatiivia) ei voi muodostaa kaikista sellaisis­ta­kaan sanoista, joissa se sanan äänne­raken­teen puolesta olisi mahdollinen, vaan muo­­don mahdollisuus riippuu myös merkityk­ses­tä. Geminaatiosääntöä sovelletaan yksi­kön partitiiviin, paitsi veri-tyypissä, jossa pohjana on genetiivi (veri : vere : v'erre). Ak­senttimerkki (') osoittaa 3. kestoastetta.

Geminaatillatiivi ehk aditiivi (nn lühikese sisseütleva) vormi ei ole igal sõnal, mille struk­tuur seda lubaks – vormi võimalus sõltub ka tähendusest. Geminatsioonireegel rakendub üldjuhul ainsuse osastava vormile, v.a veri-tüüpi sõnad, kus aluseks on omastav (veri : vere : v'erre). Aktsendimärk (') näitab 3. väldet.

Sääntö / Reegel Astevaihteluttomat / Astevaihtelulliset /

Astmevahelduseta Astmevahelduslikud

b : 'pp raba : r'appa tuba : t'uppa

d : 'tt udu : 'uttu sõda : s'õtta

g : 'kk iga : 'ikka (mägi) mäge : m'äkke

h : 'hh keha : k'ehha

j : 'jj maja : m'ajja

l : 'll tüli : t'ülli

m : 'mm (lumi) lume : l'umme

n : 'nn nina : n'inna

r : 'rr (veri) vere : v'erre

s : 'ss pesu : p'essu

v : 'vv kava : k'avva

B3. Viron taivutustyypit /
Eesti muuttüübid

Viron taivutustyypistön pohjana on avoimen morfologian malliin perustuva luokitus*, jota on täydennetty alatyypeillä. Ala­tyyppejä osoit­taa taivutustyyppinumeron jäl­jessä oleva pienaakkonen. Alatyyppien erot johtuvat morfo­fonologisista muutok­sista, joissa varta­lon viimeinen vokaali muuttuu vokaali­alkui­sen suffiksin vaikutuksesta.

Taulukoista näkyvät mallisanojen teema­muo­­dot. Muut taivutusmuodot voidaan muo­dos­taa näiden teemamuotojen mallin mu­kaan. Rinnakkaismuodot ovat allekkain vino­viivan (/) jäljessä; sulkeissa on periaat­teessa mahdol­linen, mutta vain vähän käy­tetty rinnakkais­muoto. Kolmatta kesto­astetta ilmaisee aksenttimerkki ('). Muoto­aine­s (formatiivi) on kursivoitu.

Eesti muuttüübistiku aluseks on avatud morfoloogiamudel raames välja töötatud klassifikatsioon*, mida on täiendatud alltüüpidega. Alltüüpi näitab väiketäht tüübinumbri järel. Erinevused alltüüpide vahel on tingitud morfofonoloogilistest muutustest, kui tüve viimane vokaal teiseneb vokaaliga algava vormitunnuse mõjul.

Tabelites esitatakse tüüpsõnade muutmine põhivormides. Muud vormid saab moodustada põhivormide eeskujul. Paralleelvormid on üksteise all kaldkriipsu (/) järel, sulgudes on võimalik, kuid vähekasutatav paralleelvorm. Kolmandat väldet tähistab aktsendimärk ('). Formatiiv on kursiivis.

B3.1. Nominit / Noomenid

Nominien alatyyppejä erottaa toisistaan mo­ni­kon vokaali tai muu monikon tunnuksen aiheut­tama muutos, esim.

p'ung punga p'unga S 22i (mon. par­tit. / pl. part. p'ungi)

l'õng lõnga l'õnga S 22u (mon. partit. / pl. part. l'õngu)

v'oodi S 1e (v'oodi + id v'oodeid)

p'uu S 26x (p'uu + id p'uid)

Noomeni alltüüpe eristab mitmusevokaal või muu mitmusetunnuse mõjul toimunud muutus tüve lõpus, nt

Nominien teemamuodot ovat:

yksi­kön nominatiivi, genetiivi, partitiivi, pit­kä illatiivi ja lyhyt illatiivi eli aditiivi (jos sa­nal­la sellainen on); monikon nominatiivi, gene­tiivi, partitiivi ja illatiivi.

• Kunkin tyypin ensimmäisellä rivillä ovat yksikkö-, toisella rivillä monikkomuodot. Mo­ni­kon illatiivin rinnakkaismuotojen mallin mukaan muodostetaan myös toisten sijojen rinnakkaiset monikkomuodot.

Noomeni põhivormid on:

ainsuse nominatiiv, genitiiv, partitiiv, pikk illatiiv ja lühike illatiiv ehk aditiiv (kui see on olemas); mitmuse nominatiiv, genitiiv, partitiiv ja illatiiv.

• Iga tüübi esimeses reas on ainsusevormid, teises reas mitmusevormid. Mitmuse illatiivi paralleelvormide eeskujul moodustatakse ka teiste käänete paralleelvormid mitmuses.

T-nro / sg nom sg gen sg part sg ill / sg adt
T-nr
pl nom pl gen pl part pl ill

0 Ks. B4. Viron pronominien taivutus / Vt B4. Eesti asesõnade käänamine

1 ohutu ohutu ohutut ohutusse
ohutu
d ohutute ohutuid ohututesse/ohutuisse

1e v'oodi v'oodi v'oodit v'oodisse
v'oodi
d v'oodite v'oodeid v'ooditesse/v'oodeisse

2 õpik õpiku õpikut õpikusse
õpiku
d õpikute õpikuid õpikutesse/õpikuisse

2e m'antel m'antli m'antlit m'antlisse
m'antli
d m'antlite m'antleid m'antlitesse/m'antleisse

3 vaher v'ahtra v'ahtrat v'ahtrasse
v'ahtra
d v'ahtrate v'ahtraid v'ahtratesse/v'ahtraisse

4 ase aseme aset asemesse
aseme
d asemete asemeid asemetesse/asemeisse

5 liige l'iikme liiget l'iikmesse
l'iikme
d l'iikmete l'iikmeid l'iikmetesse/l'iikmeisse

5e kallis k'alli kallist k'allisse
k'alli
d k'allite k'alleid k'allitesse/k'alleisse

6 mõte m'õtte mõtet m'õttesse
m'õtte
d mõtete m'õtteid mõtetesse/m'õtteisse

7 hammas h'amba hammast h'ambasse
h'amba
d hammaste h'ambaid hammastesse/h'ambaisse

7e rukis r'ukki rukist r'ukkisse
r'ukki
d rukiste r'ukkeid rukistesse/r'ukkeisse

8 tütar t'ütre tütart t'ütresse
t'ütre
d tütarde t'ütreid tütardesse/t'ütreisse

9 katus katuse katust katusesse
katuse
d katuste katuseid katustesse/katuseisse

10 soolane soolase soolast soolasesse
soolase
d soolaste soolaseid soolastesse/soolaseisse

11 harjutus harjutuse harjutust harjutusesse/harjutusse
harjutuse
d harjutuste harjutusi harjutustesse/(harjutusisse)

12 oluline olulise olulist olulisesse/olulisse
olulise
d oluliste olulisi olulistesse /(olulisisse)

13 s'uur suure s'uurt suuresse/s'uurde
suure
d suurte s'uuri suurtesse/(suurisse)

14 'uus uue 'uut uuesse/'uude
uue
d uute 'uusi uutesse/(uusisse)

15 käsi k'äe k'ätt k'äesse/k'ätte
k'äe
dte käsitesse/(käsisse)

16 kõne kõne kõnet kõnesse
kõne
d kõnede kõnesid kõnedesse

17 raha raha raha rahasse
raha
d rahade rahasid rahadesse

17e kivi kivi kivi kivisse
kivi
d kivide kivisid/kive kividesse/(kivesse)

17i oma oma oma omasse
oma
d omade omasid/omi omadesse/(omisse)

17u sõna sõna sõna sõnasse
sõna
d sõnade sõnasid/sõnu sõnadesse/(sõnusse)

18 madu m'ao madu m'aosse
m'ao
d madude madusid madudesse

18e nuga n'oa nuga n'oasse
n'oa
d nugade nugasid/nuge nugadesse

18u viga v'ea viga v'easse
v'ea
d vigade vigasid/vigu vigadesse

19 seminar seminari seminari seminarisse/seminari
seminari
d seminaride seminare seminaridesse
/(seminari
sid) /(seminaresse)

20 nimi nime nime nimesse
nime
d nimede nimesid nimedesse

21 jõgi j'õe jõge j'õesse/j'õkke
j'õe
d jõgede jõgesid jõgedesse

22e r'iik riigi r'iiki riigisse/r'iiki
riigi
d r'iikide r'iikisid/r'iike r'iikidesse/(riigesse)

22i r'elv relva r'elva relvasse/r'elva
relva
d r'elvade r'elvasid/r'elvi r'elvadesse/(relvisse)

22u h'ind hinna h'inda hinnasse/h'inda
hinna
d h'indade h'indasid/h'indu h'indadesse/(hinnusse)

23u h'ein heina h'eina heinasse/h'eina
heina
d heinte h'einasid/h'einu heintesse/(heinusse)

23i k'oer koera k'oera koerasse/k'oera
koera
d koerte k'oerasid/k'oeri koertesse/(koerisse)

23e p'oiss poisi p'oissi poisisse/p'oissi
poisi
d poiste p'oissisid/p'oisse poistesse/(poisesse)

24u padi padja p'atja padjasse/p'atja
padja
d p'atjade p'atjasid/p'atju p'atjadesse/(padjusse)

24e tühi tühja t'ühja tühjasse/t'ühja
tühja
d t'ühjade t'ühjasid/t'ühje t'ühjadesse/(tühjesse)

24i oder odra 'otra odrasse/'otra
odra
d 'otrade 'otrasid/'otri 'otradesse/(odrisse)

25 kasul'ik kasuliku kasul'ikku kasulikusse/kasul'ikku
kasuliku
d kasulike kasul'ikke kasulikesse
/(kasul'ikku
de) /(kasul'ikkusid) /(kasul'ikkudesse)

26 k'oi k'oi k'oid k'oisse
k'oi
d k'oide k'oisid k'oidesse

26x p'uu p'uu p'uud p'uusse
p
'uud p'uude/puude p'uusid/p'uid p'uudesse/(p'uisse)

B3.2. Verbit / Verbid

Koodi / Verbien teemamuodot /

Lühikood Verbi põhivormid

MA ma-infinitiivi / ma-infinitiiv

DA da-infinitiivi / da-infinitiiv

B indikatiivin preesensin yksikön 3. persoona / indikatiivi preesensi ainsuse 3. pööre

TUD impersonaalin partisiipin perfekti / impersonaali mineviku partitsiip

S indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoona / indikatiivi imperfekti ainsuse 3. pööre

SIN indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoona / indikatiivi imperfekti ainsuse 1. pööre

GU imperatiivin preesensin yksikön 3. persoona / imperatiivi preesensi ainsuse 3. pööre

TAKSE indikatiivin preesensin impersonaali / indikatiivi preesensi impersonaal

T-nro / MA DA B TUD
T-nr
S SIN GU TAKSE

27 elama elada elab elatud
ela
s elasin elagu elatakse

28 'õppima 'õppida õpib õpitud
'õppi
s 'õppisin 'õppigu õpitakse

29 h'üppama hüpata h'üppab hüpatud
h'üppa
s h'üppasin hüpaku hüpatakse

30 v'aidlema vaielda v'aidleb vaieldud
v'aidle
s v'aidlesin vaielgu vaieldakse

31 rabelema rabelda rabeleb rabeldud
rabele
s rabelesin rabelgu rabeldakse

32 s'eisma s'eista seisab s'eistud
s'eis
is s'eisin s'eisku s'eistakse

33 n'aerma n'aerda naerab n'aerdud
n'aer
is n'aersin n'aergu n'aerdakse

34 s'aatma s'aata saadab saadetud
s'aat
is s'aatsin s'aatku saadetakse

35 p'etma p'etta petab petetud
p'ett
is p'etsin p'etku petetakse

36 tulema t'ulla tuleb t'uldud
tul
i tulin tulgu tullakse

37 v'õima v'õida v'õib v'õidud
v
'õis võisin võigu v'õidakse

38 k'äima k'äia k'äib k'äidud
k
'äis käisin käigu käiakse

B4. Viron pronominien taivutus / Eesti asesõnade käänamine

Seuraavassa esitetään viron epäsäännölliset pronominit, joita ei voi taivuttaa malli­sano­jen mukaan. Taivutussanastossa niiden kaik­kien tyyppinumerona on 0. Toisin kuin tai­vu­tus­tyyppitaulukossa ovat seuraavassa mu­kana kaikki taivutusmuodot.

Alljärgnevalt esitatakse ebareeglipärased asesõnad, mida ei saa käänata tüüpsõnade järgi. Morfoloogiasõnastikus on neile kõigile pandud tüübinumbriks 0. Erinevalt tüübitabelitest näidatakse siin kõik muutevormid.

B4.1. Persoonapronominit / Isikulised asesõnad

Yksikkö / Singular

nom mina/m'a sina/s'a tema/t'a

gen minu/m'u sinu/s'u tema/t'a

part m'ind s'ind teda

ill minusse/m'usse sinusse/s'usse temasse/t'asse

in minus/m'us sinus/s'us temas/t'as

el minust/m'ust sinust/s'ust temast/t'ast

all minule/m'ulle sinule/s'ulle temale/t'alle

ad minul/m'ul sinul/s'ul temal/t'al

abl minult/m'ult sinult/s'ult temalt/t'alt

trans minuks sinuks temaks

term minuni sinuni temani

ess minuna sinuna temana

ab minuta sinuta temata

kom minuga sinuga temaga

Monikko / Pluural

nom meie/m'e teie/t'e nemad/n'ad

gen meie/m'e teie/t'e nende

part m'eid t'eid n'eid

ill m'eisse t'eisse nendesse/n'eisse

in m'eis t'eis nendes/n'eis

el m'eist t'eist nendest/n'eist

all m'eile t'eile nendele/n'eile

ad m'eil t'eil nendel/n'eil

abl m'eilt t'eilt nendelt/n'eilt

trans meieks/m'eiks teieks/t'eiks nendeks/n'eiks

term meieni teieni nendeni

ess meiena teiena nendena

ab meieta teieta nendeta

kom meiega teiega nendega

B4.2. Demonstratiivipronominit / Näitavad asesõnad

Yksikkö / Singular Monikko / Pluural

nom s'ee t'oo n'eed n'ood

gen selle tolle nende nonde

part seda toda neid n'oid

ill sellesse/s'esse tollesse/t'osse nendesse/n'eisse nondesse/n'oisse in selles/s'es tolles/t'os nendes/n'eis nondes/n'ois

el sellest/s'est tollest/t'ost nendest/n'eist nondest/n'oist

all sellele tollele nendele/n'eile nondele/n'oile

ad sellel/s'el tollel/t'ol nendel/n'eil nondel/n'oil

abl sellelt/s'elt tollelt/t'olt nendelt/n'eilt nondelt/n'oilt

trans selleks/s'eks tolleks nendeks/n'eiks nondeks/n'oiks

term selleni tolleni nendeni nondeni

ess sellena tollena nendena nondena

ab selleta tolleta nendeta nondeta

kom sellega tollega nendega nondega

B4.3. Refleksiivipronominit / Enesekohased asesõnad

Yksikkö / Singular Monikko / Pluural

nom ise ise

gen enese/'enda eneste/'endi

part ennast/'end 'endid

ill enesesse/'endasse enestesse/'endisse

in eneses/'endas enestes/'endis

el enesest/'endast enestest/'endist

all enesele/'endale enestele/'endile

ad enesel/'endal enestel/'endil

abl eneselt/'endalt enestelt/'endilt

trans eneseks/'endaks enesteks/'endiks

term eneseni/'endani enesteni/'endini

ess enesena/'endana enestena/'endina

ab eneseta/'endata enesteta/'endita

kom enesega/'endaga enestega/'endiga

B4.4. Interrogatiivi- ja relatiivipronominit /
Küsivad ja siduvad asesõnad

Yksikkö = monikko / Yksikkö = monikko /

Singular = pluural Singular = pluural

nom k'es m'is

gen kelle mille

part keda mida

ill kellesse millesse

in kelles milles

el kellest millest

all kellele millele

ad kellel/k'el millel/m'il

abl kellelt/k'elt millelt/m'ilt

trans kelleks milleks

term kelleni milleni

ess kellena millena

ab kelleta milleta

kom kellega millega

B4.5. Indefiniittipronominit / Umbmäärased asesõnad

Päätettä seuraa liite gi/ki. / Muutelõpule järgneb liide gi/ki.

Yksikkö / Singular

nom k'eegi m'iski k'umbki 'ükski

gen kellegi millegi kummagi ühegi

part kedagi midagi k'umbagi 'ühtegi/'ühtki

adt k'umbagi 'ühtegi

ill kellessegi millessegi kummassegi ühessegi

in kelleski milleski kummaski üheski

el kellestki millestki kummastki ühestki

all kellelegi millelegi kummalegi ühelegi

ad kellelgi millelgi kummalgi ühelgi

abl kelleltki milleltki kummaltki üheltki

trans kellekski millekski kummakski ühekski

term kellenigi millenigi kummanigi ühenigi

ess kellenagi millenagi kummanagi ühenagi

ab kelletagi milletagi kummatagi ühetagi

kom kellegagi millegagi kummagagi ühegagi

Yksikkö / Singular Monikko / Pluural

nom k'õik k'õik

gen kõige k'õikide/kõigi

part k'õike k'õiki

adt k'õike

ill kõigesse k'õikidesse/kõigisse

in kõiges k'õikides/kõigis

el kõigest k'õikidest/kõigist

all kõigele k'õikidele/kõigile

ad kõigel k'õikidel/kõigil

abl kõigelt k'õikidelt/kõigilt

trans kõigeks k'õikideks/kõigiks

term kõigeni k'õikideni/kõigini

ess kõigena k'õikidena/kõigina

ab kõigeta k'õikideta/kõigita

kom kõigega k'õikidega/kõigiga

* Symboli V edustaa erilaisia vokaaleita. / Sümbol V esindab erinevaid vokaale.

* Symboli V edustaa erilaisia vokaaleita (vokaalinpidentymiä), esim. pojallensa/pojalleen.

V esindab erinevaid vokaale, mis võivad n ees pikeneda, nt pojallensa/pojalleen.

* Symboli V edustaa erilaisia vokaaleita. / Sümbol V esindab erinevaid vokaale.

A. Suomen muoto-oppia

A. Soome morfoloogia

A. Suomen muoto-oppia

A. Soome morfoloogia

* Monikon 1. persoonan tehtävässä käyte­tään myös passiivin indikatiivin preesensiä:

Ühiskeeles kasutatakse mitmuse 1. pöördes ka passiivi kindla kõneviisi olevikku:

otetaan ’võtkem’, ei oteta ’ärgem võtkem’, ’ärme võtame’

A. Suomen muoto-oppia

A. Soome morfoloogia

A. Suomen muoto-oppia

A. Soome morfoloogia

A. Suomen muoto-oppia

A. Soome morfoloogia

han/hän annab väljendile vabandava, mahendava varjundi:

ka/liitub eitusverbile ja tal on ühendava sidesõna funktsioon või tähendust rõhutav ülesanne:

Liidepartikli kin tähenduseks on ‘ka, isegi’; sageli on aga selle ülesandeks pelgalt rõhutamine ja eelöeldule viitamine. Eitavas lauses on kin asemel kaan/kään. – Eesti keeles on vaid üks liidepartikkel (ki/gi). Selle vasteks soome keeles on jaatavas lauses kin, eitavas kaan/kään:

ko/ väljendab küsimust:

pa/ tähendus on rõhutav:

s-partikli funktsiooniks on küsimustele ja käs­kudele pehmendava varjundi andmine. s liitub pronoomeneile, teatavatele adverbidele, sidesõnadele, verbi käskiva kõneviisi vormidele ja liidepartikleile ko/ ja pa/:

* Taivutusnumero / Tüübinumber

* Viks, Ülle. Väike vormisõnastik I: Sissejuhatus & grammatika; II: Sõnastik & lisad. Tallinn, 1992.

Viron vastineiden taivutussanasto / Eesti vastete morfoloogiasõnastik

Käyttäjälle / Kasutajale

1. Vironkielisten vastineiden taivutussanasto esittää morfologiset tiedot niistä sanoista, jot­ka esiintyvät suomi–viro-sanakirjassa haku­sanan vironkielisinä vastineina. Nämä vas­ti­neet ovat taivutussanaston haku­sanoina. Mukana ovat ainoastaan yksisanaiset vas­ti­neet (yhdistämättömät ja yhdyssanat); yhdys­­sanat löytyvät perusosan (jälkim­mäi­sen osan) sana-artikkelista. Sanan osat, jotka varsinai­ses­sa sanakirjassa ovat hakasulkeissa, ovat tai­vutussanastossa ilman sulkeita, esim. vare­[mini] = varemini.

• Viron sanojen taivutustiedot on koottu sa­nas­­toon tietokoneen avulla Eesti Keele Insti­tuutin morfologiaohjelmaa käyttäen.

1. Eesti vastete morfoloogiasõnastik esitab morfoloogilised andmed nende eesti sõnade kohta, mis esinevad soome-eesti sõnaraamatus märksõna vastetena. Põhisõnastiku vaste on morfoloogiasõnastikus märksõna. Morfoloogiasõnastikku on võetud ainult ühe­sõnalised vasted (liht- ja liitsõnad); liitsõna tuleb otsida tema põhisõna (viimase osa) sõnaartiklist. Nurksulgudes olevad sõnaosad on välja kirjutatud, nt varem[ini] = ­varemini.

• Info eesti keele sõnade muutmise kohta on lisatud arvuti abil, kasutades selleks Eesti Keele Instituudi morfoloogiatarkvara.

2. Morfoloogiasõnastikus kasutatakse üldiselt morfofonoloogilist kirjaviisi, v.a liitsõna­loendid, mis on tavalises ortograafilises kirja­viisis.

Mujal (märksõnas, vormides, viidetes) on tähistatud 3. välde (') ja ebaregulaarne rõhk (`), nt absol'uutselt, ver`anda.

2. Taivutussanastossa käytetään yleensä morfo­fonologista oikeinkirjoitusta, paitsi yhdys­­sana­luetteloissa, jotka noudattavat normaalia oikeinkirjoitusta.

Muualle (hakusanaan, taivutusmuotoihin, viit­­­teihin) on merkitty 3. kestoaste (') ja poik­keuk­sellinen painotus (`), esim. absol'uut­selt, ver`anda.

Jos sananmuotoon sisältyy muotoaines (for­matiivi), se erotetaan vartalosta kursiivia käyt­tä­mällä, esim. aidata, r'õivais, valimised.

• Taivutussanaston hakusanat ovat samassa taivutusmuodossa, jossa ne esiintyvät sana­kirjassa vas­ti­neina. Tavallisesti haku­muotona on perusmuoto: nomineilla yksikön nomina­tiivi (elu, t'õeline, neli, s'ee), verbeillä da-infi­nitiivi (kiirustada).

Ellei jokin sanakirjassa esiintyvä vastine ole haku­muodossa, on tällainen taipunut sanan­muoto viitehakusanana, johon liittyy kieli­opil­li­nen täydenne ja viite hakumuotoon:

Kui sõnavorm sisaldab morfoloogilist formatiivi, eristab seda tüvest kursiivkiri, nt aidata, r'õivais, valimised.

• Morfoloogiasõnastiku märksõna on samas muutevormis, nagu ta põhisõnastiku vastena esineb. Tavaliselt on see algvorm: noomenil ainsuse nimetav (elu, t'õeline, neli, s'ee), verbil da-tegevusnimi (kiirustada).

Kui sõna ei ole algvormis, järgneb muutevormis märksõnale grammatiline märgend (vorminimi) ja viide algvormile:

eluga sg kom elu

kihlad pl nom (k'ihl)

kiirustades ger kiirustada

Sana koskevat taivutustiedot ovat haku­muodon artikkelissa; sul­keis­sa ovat sellaiset hakusanat, joiden haku­muo­toa ei yleensä kielessä käytetä:

Andmed sõna muutmise kohta esitatakse algvormi artiklis; sulud märksõna ümber näita­vad, et seda sõna algvormis (ainsuse nimeta­vas) ei kasutata:

elu adt: 'ellu S 17

(k'ihl) kihla k'ihla S 22u

kiirustada V 27

3. Taivutussanastossa esitetään hakusanojen taivutuksesta seuraavat tiedot: eräitä taivu­tusmuotoja, sanaluokat ja taivutustyypit sekä mahdolliset poikkeukset.

Yhdyssanat ovat perusosansa artikkelissa mää­riteosien luettelona. Muodoltaan homo­nyy­misissa haku­sanoissa on lisäksi suomen­kielinen merkitysvihje.

3.1. Taivutus­muo­dot (normaalikirjaimin)

Taivutusmuodot mainitaan, jos sanavar­ta­lossa on muutoksia (ks. 2. osa: B2).

Nominien kuvauksessa mainitaan taval­li­sesti yksikön genetiivi (ensimmäisenä), jota voi­vat seurata partitiivi (toisena) ja joissakin tai­vu­tustyypeissä myös monikon genetiivi (kol­mantena). Tarpeen vaatiessa esitetään lisäksi lyhyt illatiivi eli aditiivi (lyhenne adt).

3. Morfoloogiasõnastikus esitatakse järgmised andmed eesti märksõna kohta: muutevormid, sõnaliik ja muuttüüp ning erandlikud muutevormid.

Liitsõnad esitatakse põhisõna artiklis esikomponentide loendina. Vormi poolest homo­nüümsetele märksõnadele lisatakse soomekeelne tähendusvihje.

3.1. Muutevormid (harilikus kirjas)

Muutevormid esitatakse ainult juhul, kui sõnatüves esineb käänamisel-pööramisel muutusi (vt 2. osa: B2).

Noomeni kirjes on tavaliselt ainsuse omastav (esimesel kohal), millele võib lisanduda osastav (teisel kohal), mõnes muuttüübis ka mitmuse omastav (kolmandal kohal). Vajaduse korral lisatakse lühike sisseütlev ehk aditiiv (vormilühend adt).

hobi S 17

aken 'akna S 8

s'ukk suka s'ukka S 22i

l'aas laane l'aant laante S 14

maja adt: m'ajja S 17u

tuba t'oa adt: t'uppa S 18e

Verbien kuvauksessa voi olla joko ma-infini­tiivi (muotoaines ma) tai indikatiivin pree­sen­sin yksikön 3. persoona (muotoaines b). Joissain taivutustyypeissä voidaan mainita myös imperatiivi (gu), tud-partisiippi (tud/dud) tai passiivin preesens (akse).

Verbi kirjes on tavaliselt kas ma-infinitiiv (formatiiv ma) või kindla kõneviisi oleviku ainsuse 3. pööre (formatiiv b). Mõnes muuttüübis võib lisanduda käskiv kõneviis (gu), tud-partitsiip (tud/dud) või impersonaali olevikuvorm (akse).

alistada V 27

vaadata v'aatama V 29

l'eppida lepib V 28

k'anda k'andma kannab k'antud V 34

p'uua p'ooma poogu puuakse V 38

• Taivutusmuotojen esitystä on tiivistetty seu­raavasti: pystyviivan (|) vasemmalle puo­lel­le hakusanassa jää sanan vaihtelematon osa, johon liittyvät yhdysmerkin (-) jälkeiset osat, ja näistä yhdessä muodostuu taivu­tus­muoto. Jos hakusanassa ei ole pystyviivaa, sil­loin vaihtelemattoman osan muodostaa koko sana.

• Muutevormide esitust lühendatakse järgmisel moel: püstkriips (|) märksõnas ­eraldab märksõna ja muutevormide ühisosa, millele liitub sidekriipsu (-) järgne osa vormist, neist kokku moodustub muutevorm. Kui märk­sõnas püstkriips puudub, siis on ühisosaks terve sõna.

puna|ne -se -st = punase punast

k'it|tel -li = k'itli

lopsaka|s - = lopsaka

kõnel|da -ema = kõnelema

tore -da = toreda

s'opran -i = s'oprani

3.2. Sanaluokka ja taivutustyyppinumero (puolilihavana kursiivitekstinä)

Sanaluokan osoittaa yksikirjaiminen lyhen­ne (ks. Sanaluokkien lyhenteet). Jos lyhen­teitä on kaksi (SA, DK jne.), sanaluokan valin­ta riippuu lause­yhteydestä; sanasto esittää molemmat vaihto­ehdot.

Jokaista taivutustyyppinumeroa vastaa ku­vaus taivutustyyppitaulukossa (ks. 2. osa: B3). Rinnakkaisten taivutustyyppi­nume­roiden ­vä­lissä on aaltoviiva (~), jos tyypit ovat sa­man­arvoiset, ja kaksoisaalto­viiva (»), jos en­sik­si mainittu on ensisijainen. Tyyppi­­numeron jäl­jessä voi olla ala­tyypin merkki: e i u x.

Typpinumero 0 merkitsee, ettei tai­vu­tus­tyyp­pi sisälly taivutustyyppi­taulu­koi­hin, vaan sanan kaikki muodot ovat pro­no­minien tau­lu­koissa (ks. 2. osa: B4).

f'ookus -e S 11~9

k'ael kaela k'aela kaelte/k'aelade S 23»22u

h'alb halva h'alba A 22u

j'ulm julma j'ulma A 22i

din'ee S 26x

s'ee selle seda P 0 * pl nom: n'eed, pl: nende n'eid

3.3. Poikkeukset (merkin * jäljessä)

Poikkeuksellisia ovat sellaiset muodot, joita ei voi muodostaa taivutustyyppitaulukoiden pohjalta. Poikkeukset ja niitä koskevat kieli­opilliset merkinnät ovat taivutustyyppi­nume­ron jäljessä. Muodon (poikkeuksellista) puut­tumista osoittaa viiva (–).

3.3. Erandid (tärni * järel)

Erandlikud on muutevormid, mida ei saa moo­dustada tüübikirjelduse järgi. Erandid esitatakse koos vastavate grammatiliste märgenditega pärast tüübinumbrit. Vormi puudumist näitab kriips (–).

ajada V 27 * ips: 'aetud

lum|i -e S 20 * sg part: l'und, adt: l'umme

mõlema P 2 * sg nom:

3.4. Variantit (hakusanat, muodot, sana-artik­kelit)

Taivutuksen (tarpeen vaatiessa myös ääntä­myksen) variaatio esitetään sana-artik­kelissa tavallisesti vinoviivan (/) toisistaan erotta­mien rinnakkaismuotojen avulla:

3.4. Variandid (märksõnad, vormid, sõna­artiklid)

Muutmisvariante (vajadusel ka hääldusvariante) näidatakse tavaliselt sõnaartiklis paral­leelvormide abil, mida eraldab kaldkriips (/):

ammu/'ammu D

h'ais|ev -va/-eva A 2

n'aps napsi/napsu n'apsi/n'apsu S 22e

kubu k'oo/kubu adt: k'uppu S 18~17

v'ettida v'ettib/vetib V 27~28

j'alg jala j'alga S 22u * pl gen: j'algade/j'alge (peamiselt kaassõnaühendites)

mina/m'a minu/m'u m'ind P 0 * ( pron pl: meie/m'e) (minä)

• Jos toinen variantti on taipumaton, sen sana­­luokkalyhenne on samassa artikkelissa mer­kin & jäljessä.

Jos sanan erilaiset mahdolliset taivutukset poik­­­keavat toisistaan suuresti, on kustakin va­­riantista oma sana-artikkelinsa. Niitä yhdis­­­­tävät toisiinsa keskinäiset &-viitteet (sul­keissa taivutustyyppinumeron jäljessä). Yhdys­­sanat esitetään vain yhden variantin artikkelissa.

ersa S 16 & G

kr'aaks kraaksu kr'aaksu S 22e & I

k'orst|en -na S 2 (& korsten) ¨ suitsu tehase tellis·kivi vabriku

korsten k'orstna S 8 (& k'orsten)

4. Suomenkielinen merkitysvihje (kursi­voi­tuna sulkeissa)

Morfologisesti homonyymisistä sanoista on erilliset sana-artikkelit. Homonyymien toisis­­taan erottamista helpottaa taivutus­tyyppi­numeron jäljessä oleva suomen­kie­linen ­vihje:

4. Soome tähendusvihje (sulgudes kursiivis)

Morfoloogiliselt homonüümsetel sõnadel on eraldi sõnaartiklid. Homonüümide vahel valiku tegemist hõlbustab soomekeelne tähendusvihje pärast tüübinumbrit:

vaht vahi v'ahti S 22e (vartija) ¨ pargi tule·torni värava öö - -

vaht vahu v'ahtu S 22e (vaahto) ¨ puhastus seebi manna - -

• Varsinaisessa sanakirjassa on homonyy­misten vasti­neiden jäljessä kulmasulkeissa yksi homo­nyymeja toisistaan erottava taivu­tusmuoto tai kieliopillinen tarkenne, jonka avulla käyttäja löytää taivutussanstosta oikean sana-artikkelin. Taipu­mattomilla sa­noil­la on muodon ase­mesta viiva ‹-›.

• Soome-eesti põhisõnastikus on homonüümsete vastete järel noolsulgudes üks eristav muutevorm või grammatiline märgend, mille abil kasutaja saab morfoloogiasõnastikust leida õige sõnaartikli. Muutumatutel sõnadel on vormi asemel kriips ‹-›.

maali·vahti5*F urh. värava·vaht ‹vahi›

muna·vaahto1*F ruok. kogel·mogel, muna·vaht ‹vahu›

täällä 1. siin ‹-›, teal van - -

juoksu·lista9 tekn. siin ‹siini›

maa·voimat10 (mon.) maa·jõud pl, maa·vägi - -

hengen·voima10 vaimu·jõud ‹jõu›

5. Yhdyssanat (merkin ¨ jäljessä)

Yhdyssanat ovat perusosansa artikkelissa, sillä niiden morfologia on yleensä sama kuin perusosan. Artikkelin lopussa on yhdys­sanan määriteosien aakkosellinen luettelo.

5. Liitsõnad (märgi ¨ järel)

Liitsõnad esitatakse viimase komponendi artiklis, sest nende morfoloogia ühtib üldjuhul põhisõna omaga. Artikli lõpus on liit­sõna esikomponentide alfabeetiline loend.

Hakusanan edellä oleva piste ilmaisee, että sa­na esiintyy (tässä sanakirjassa) ainoastaan yhdys­sanan osana.

Punkt märksõna ees näitab, et sõna esineb (selles sõnaraamatus) ainult liitsõna osana.

tuba t'oa adt: t'uppa S 18e ¨ elu haige hotelli kamina klassi kõrtsi - -

p'õiki D ¨ pool risti-

kirjastada V 27 ¨ all peal

·'and|lik -liku -l'ikku A 25 ¨ järele seadus ära

·küpseti S 1e ¨ vahvli

Jos moniosaisen yhdyssanan perusosa on itsessään yhdyssana, se on alleviivattu ja sii­hen liittyvät mää­riteosat ovat omana ryhmä­nään.

Piste ryhmän alussa olevan yhdyssanan edes­sä osoittaa, että sana esiintyy (tässa sana­kirjas­sa) vain yhdyssanan osana.

Kui mitmeosalise liitsõna teine pool on omakorda liitsõna, siis joonitakse ta alla ja esitatakse sellega seostuvad esikomponendid eraldi rühmana.

Punkt rühma alustava liitsõna ees näitab, et sõna esineb (selles sõnaraamatus) ainult liitsõna osana.

anne 'ande S 6 ¨ juhtimis kunsti muusika - - ¨ aru·anne: aasta- finants rei­si uurimis vahe - - ¨ välja·anne: eri·ala juubeli perioodika - - ¨ üles·­anne: eksami elu lisa tootmis töö - -

j'aam jaama j'aama S 22u ¨ auto·bussi bensiini - - ¨ ·ala·jaam: alaldus mast trafo - -

• Ne yhdyssanat, joiden määriteosa taipuu, ovat saaneet oman kuvauksensa. Kullakin tai­pu­valla osalla on oma taivutustyyppi­nume­ronsa, jotka erottaa toisistaan rivin­keskinen piste.

• Need liitsõnad, millel ka esikomponent käändub, on saanud omaette kirje. Igal muutuval liitsõnaosal on oma tüübinumber (eristatud liitsõnapiiri märgiga).

'emb-k'umb emma-kumma 'emba-k'umba P 22i·22i

teine·p'ool teise·poole t'eist·p'oolt teiste·poolte S 12·13 * adt: t'eise·p'oolde

k'aks·sada kahe·saja k'aht[e]·sada[t] ... kahe·sajale (esiosa jääb genitiivi)
N 22·18
* pl: –

Perusosan artikkelin yhdyssanaluettelossa merk­ki ^ vastaavan määriteosan yhteydes­sä viittaa erillisen yhdyssanakuvauksen ole­massa­oloon:

Põhikomponendi artikli liitsõnaloendis osutab eraldi liitsõnakirje olemasolule märk ^ vastava esikomponendi ees:

k'umb kumma k'umba P 22i ¨ ^emb-

p'ool poole p'oolt poolte NS 13 (puolisko; puoli; sivu) ¨ abi·elu ala - - ^teine tüve - -

sada saja NS 18u * sg part: sada/sadat ¨ aasta ^kaheksa ^kaks ^kolm ^kuus ^mitu - -

• Varsinaisessa sanakirjassa yhdyssanavasti­neihin on merkitty rivinkeskisellä pisteellä yhdysosien raja(t), jotta käyttäjä löytäisi hel­pom­min kulloisenkin perus­osan:

• Soome-eesti põhisõnastikus on liitsõnalistel vastetel märgitud keskpunkti abil liit­sõna­piir(id), et kasutaja leiaks põhikomponendi kergemini üles:

kaksi·sataa31·9*F kaks·sada

harjoitus·tehtävä10 harjutus, harjutus·üles·anne, õppe·üles·anne

otsikoida62 peal·kirjastada

Taivutussanastossa käytettävät erikoismerkit ja lyhenteet / Morfoloogiasõnastikus kasutatud märgid ja lühendid

Erikoismerkit / Märgid

' osoittaa 3. kestoastetta

tähistab 3. väldet

` osoittaa poikkeuksellista painotusta

tähistab ebaregulaarset rõhku

viittaa hakusanaan

viitab märksõnale

( ) (hakusanassa:) osoittavat hakusanan, jonka hakumuotoa ei yleensä kielessä käy-
tetä

(märksõnas:) sisaldavad märksõna, mida ei kasutata algvormis

( ) (homonyymeissa:) osoittavat suomenkielisen merkitysvihjeen

(homonüümide puhul:) sisaldavad soomekeelset tähendusvihjet

| (hakusanassa:) erottaa hakusanan ja taivutusmuotojen yhteisen osan

(märksõnas:) eraldab märksõna ja sõnavormide ühisosa

- (taivutusmuodoissa:) korvaa hakusanan ja taivutusmuotojen yhteisen osan

(vormides:) asendab märksõna ja sõnavormide ühisosa

– (poikeuksissa:) osoittaa muodon puuttumisen

(erandites:) näitab vormi puudumist

/ erottaa rinnakkaismuotoja

eraldab paralleelvorme

¨ aloittaa yhdyssanaluettelon

alustab liitsõnade loendit

· (yhdysosien tai tyyppinumeroiden välissä:) osoittaa yhdyssanan yhdysosien rajan

(sõnaosade või tüübinumbrite vahel:) tähistab liitsõnapiiri

~ erottaa tasavertaiset taivutustyyppinumerot

eraldab võrdväärseid tüübinumbreid

» erottaa epätasavertaiset taivutustyyppinumerot

eraldab ebavõrdseid tüübinumbreid

& viittaa taivutusvarianttiin (= ja)

osutab teisele muutmisvariandile (= ja)

[ ] osoittavat, että tietty sananosa voi jääda pois

sisaldab sõnaosa, mis võib ära jääda

^ viittaa yhdyssanakuvauksen olemassaoloon

viitab liitsõnakirje olemasolule

Sanaluokkien lyhenteet / Sõnaliigilühendid

A adjektiivi / adjektiiv ehk omadussõna

D adverbi / adverb ehk määrsõna

I interjektio / interjektsioon ehk hüüdsõna

J konjunktio / konjunktsioon ehk sidesõna

K suhdesana (post- tai prepositio) / adpositsioon ehk kaassõna

N numeraali / numeraal ehk arvsõna

P pronomini / pronoomen ehk asesõna

S substantiivi / substantiiv ehk nimisõna

V verbi / verb ehk tegusõna

Muotojen lyhenteet / Vormilühendid

Ks. myös B1.1: Nominintaivutus ja B1.4: Verbintaivutus / Vt ka B1.1: Käänamisparadigma ja B1.4: Pööramisparadigma

ab abessiivi / abessiiv ehk ilmaütlev

abl ablatiivi / ablatiiv ehk alaltütlev

ad adessiivi / adessiiv ehk alalütlev

adt aditiivi (ns. lyhyt illatiivi) / aditiiv ehk suunduv (ehk lühike sisseütlev)

af myöntömuoto (affirmatiivi) / afirmatiiv ehk jaatav kõne

all allatiivi / allatiiv ehk alaleütlev

el elatiivi / elatiiv ehk seestütlev

es essiivi / essiiv ehk olev

gen genetiivi / genitiiv ehk omastav

ger des-muoto eli gerundiivi / gerundium ehk des-vorm

ill illatiivi / illatiiv ehk sisseütlev

imp imperatiivi / imperatiiv ehk käskiv kõneviis

impf imperfekti / imperfekt ehk lihtminevik

in inessiivi / inessiiv ehk seesütlev

ind indikatiivi / indikatiiv ehk kindel kõneviis

inf da-infinitiivi / da-infinitiiv

ips passiivi / impersonaal ehk umbisikuline tegumood

knd konditionaali / konditsionaal ehk tingiv kõneviis

kom komitatiivi / komitatiiv ehk kaasaütlev

kvt epäsuora tapaluokka (kvotatiivi) / kvotatiiv ehk kaudne kõneviis

neg kieltomuoto (negatiivi) / negatiiv ehk eitav kõne

nom nominatiivi / nominatiiv ehk nimetav

part partitiivi / partitiiv ehk osastav

pf perfekti / perfekt ehk täisminevik

pl monikko / pluural ehk mitmus

pl1 monikon 1. persoona / pluurali ehk mitmuse 1. pööre

pl2 monikon 2. persoona / pluurali ehk mitmuse 2. pööre

pl3 monikon 3. persoona / pluurali ehk mitmuse 3. pööre

ppf pluskvamperfekti / pluskvamperfekt ehk enneminevik

pres preesens / preesens ehk olevik

ps aktiivi / personaal ehk isikuline tegumood

pt preteriti / preteeritum ehk (üld)minevik

pts partisiippi / partitsiip ehk kesksõna

sg yksikkö / singular ehk ainsus

sg1 yksikön 1. persoona / singulari ehk ainsuse 1. pööre

sg2 yksikön 2. persoona / singulari ehk ainsuse 2. pööre

sg3 yksikön 3. persoona / singulari ehk ainsuse 3. pööre

sup ma-infinitiivi eli supiini / supiin ehk ma-infinitiiv

term terminatiivi / terminatiiv ehk rajav

tr translatiivi / translatiiv ehk saav

3.2. Sõnaliik ja muuttüüp (poolpaksus kursiivis)

Sõnaliiki näitab ühetäheline lühend (vt Sõna­liigilühendid). Topeltsõnaliigi (SA, DK jne) puhul sõltub sõnaliigi valik lausekontekstist, sõnaraamat annab võimalikud variandid.

Igale tüübinumbrile vastab oma tüübikirjeldus tüübitabelis (vt 2. osa: B3). Paralleel­tüüpide vahel on tilde (~), kui tüübid on võrdväärsed, ja topelttilde (»), kui esimene tüüp on eelistatum. Tüübinumbri taga võib olla alltüübi tähis: e i u x.

Tüübinumber 0 tähendab, et tüübikirjeldust pole, kuid sõna kõik vormid on kirjas asesõnade tabelites (2. osa: B4).

• Kui teine variant on muutumatu sõna, on te­ma sõnaliigitähis samas artiklis märgi & ­järel.

Suuremate muutmiserinevuste korral on igal variandil oma sõnaartikkel, mida seovad vas­tastikused &-viited (sulgudes, pärast tüübinumbrit). Liitsõnad esitatakse ainult ühe variandi artiklis.