|
|
Leitud 1 artikkel
retku 1
1 (roikkuvat, huonot vaatteet tms.) lotendavad riided; räbal; kalts
◊ maton retku vaibaräbal; kulkea retkuissa lotendavates riietes ringi käia, räbalates (räbalais) käia
2 (halv.) (miehestä) laaberdis; lakard; (maleksija) logeleja; (juopporetale) sopa·joodik; (juoppo) joodik; (hummailija) pummeldaja, prassija
3 (ark.)
3a (pettämisestä) lentää (mennä) retkuun õnge minna, pettust uskuma jääda; vetää jotakuta retkuun kedagi tüssata, kedagi ninapidi vedada; A narrasi B:tä, ja B meni retkuun A narris B-d ja B läks õnge
3b (rakastumisesta) olla retkussa johonkuhun kellessegi armunud olla, kellestki sissevõetud olla
