Soome-eesti suursõnaraamat

haltija 12
1 omanik; (myös oik.) valdaja; (hoitaja) haldaja, hooldaja
◊ huoneiston haltija korteri omanik; tilin haltija hoiuse omanik, deponent; toimen nykyinen haltija praegune ametnik (teenistuja), ameti (teenistuskoha) praegune haldaja; hänet oli pantu paljon haltijaksi ta on pandud palju eest vastutama (vastutust kandma)
2 (myt.) haldjas; (suojelushenki) kaitse·vaim; (tonttu) maja·vaim, maja·haldjas; (peukaloinen) päka·pikk ‹piku›; (keijukainen) haldjas; muru·neid
◊ hyvä (paha) haltija hea (kuri) vaim, hea (paha) haldjas; metsän haltija metshaldjas, metsavaim; kodin haltija kodu kaitsevaim, koduhaldjas; (maatilan) talu kaitsevaim, taluhaldjas
◊  (kuv.) hän on ollut meidän hyvä haltijamme ta on olnud meie hea haldjas; ilmojen haltija ei suosinut meitä taevataat ei andnud meile ilusat ilma

kääpiö 3 kääbus; pöial·poiss, päka·pikk ‹piku›, härja·põlvlane; (pygmi) liliput
◊ Lumikki ja seitsemän kääpiötä Lumivalgeke ja seitse pöialpoissi
◊  (täht.) valkoinen kääpiö valge kääbus

peukaloinen 38
1 (yhd.) leveäpeukaloinen käsine avara pöidlaga kinnas
2 (subst.)
2a (satuolennosta) pöial·poiss; (tytöstä) Pöial-Liisi; (kääpiö) päka·pikk ‹piku›; härja·põlvlane; (lilliputti) liliput, kääbus
2b (Troglodytes troglodytes) käblik

tonttu 1*C
1 haldjas; maja·vaim; päka·pikk ‹piku›
2 (ark. hölmö) juhm, tobu, loll, põrunud
◊ älä nyt ole tonttu! ära sa loll ole!

tonttu·poika 10*D (·pojan) päka·pikk ‹piku›

tonttu·tyttö 1*C päka·pikk ‹piku› (tüdruk)

tonttu-ukko 1*A päka·pikk ‹piku› (vanameest kujutav)

tupsu·lakki 5*A
1 (subst.)
1a (lakki jossa on tupsu) tutt·müts ‹mütsi›, tutiga müts
1b (tonttu) päka·pikk ‹piku›
◊ tupsulakkien kulkue päkapikkude rongkäik
2 (adj.) ks. tupsulakkinen