Soome-eesti suursõnaraamat

apulais·kaupungin·johtaja 10 ase·linna·pea ‹pea›

harmaa·hapsi 7, (29)
1 (subst.) (henkilöstä) hall·pea ‹pea›
2 (adj.) ks. harmaahapsinen

harmaa·pää 18
1 (subst.) (henkilöstä) hall·pea ‹pea›, kulu·pea ‹pea›
2 (adj.) ks. harmaapäinen

hempukka 14*A (halv.) leht·saba, tuule·pea ‹pea›, eputis

hepsankeikka 9*A leht·saba, eputis, tuule·pea ‹pea›

houkka 10*A loll, loll·pea ‹pea›, tobu, ohmu, juhmard; (hupakko) rumal naine (tüdruk), lollike[ne], hani, kana

huima·pää 18 hulljulge inimene, uljas·pea ‹pea›, tuisu·pea ‹pea›; (adj.) hull·julge ks. myös huimapäinen

huitukka 14*A leht·saba, eputis, tuule·pea ‹pea›
◊ tytön huitukka kergemeelne (tuulepäine) tüdruk

hulivili 5 vok.s. Ä tuule·tallaja, tuisu·pea ‹pea›; nalja·vend, viguri·vänt, võru·kael, vembu·mees
◊ huoleton hulivili muretu tuuletallaja

hupsu 1
1 (adj.) (hassu, höpsö) narr, rumal, loll, juhm, ogar, veider; (naurettava) naeru·väärne, naljakas
2 (subst.) narr, narrike, loll·pea ‹pea›, lollike, tobu, tobuke, juhmakas, tohman, tola, napakas, veidrik

hurja·pää 18 uljas·pea ‹pea›, tuisu·pea ‹pea›; (raivoisa henkilö) raevutseja, märatseja
◊ hän on juovuksissa oikea hurjapää purjuspäi on ta lausa metsaline

härkä·pää 18 põik·pea ‹pea›

höhlä 10 (ark.) (hupsu) tobu, totakas; (hölmö) juhm; (tollo) tola; (höppänä) lollakas, loll·pea ‹pea›
◊ ihan höhlä kaveri täitsa tobe sell
◊ senkin höhlä! igavene [vana] lollpea!

hölmöläinen 38
1 kilplane
2 (tyhmyri) loll·pea ‹pea›; (ääliö) juhmard
◊ suunnitelmaa pidettiin hölmöläisten hommana plaan arvati kilplaste tööks

höyry·pää 18 (ark.) taina·pea ‹pea›; (hullu) loll·pea ‹pea› ks. myös höyrypäinen

ingressi 5 leheartikli pea; ingress

isäntä 10*J
1 (maatilan haltija) pere·mees; (tilallinen) [talu·]pere·mees
◊ isäntä ja renki peremees ja sulane; pitäjän rikkaimmat isännät kihelkonna kõige jõukamad (rikkamad) peremehed
2 (perheenpää) perekonna·pea ‹pea›
◊ mitäs isäntä? no tere ka, peremees!
3 (kutsuilla tms.) peo·pere·mees
◊ toimia tilaisuuden isäntänä olla üritusel peremeheks
4 (omistaja) omanik
◊ ravintolan isäntä restoraniomanik; koiran isäntä koeraomanik
5 (vars. liik.) (isännistön jäsen) juhatuse (eestseisuse) liige
6 (valtias) isand, valitseja
◊ hän oli ankara isäntä ta oli range valitseja; olla isäntänä omassa talossaan omas majas peremees olla
7 (myt.) isa, isand
◊ Tapio, metsän isäntä Tapio, metsa isa (isand)
8 (biol.) pere·mees

jako·pää 18 (tekn.) jagamis·pea ‹pea›

johdanto·kappale 48 sissejuhatav peatükk, algus·pea·tükk; ajaleheartikli pea

johdate 48*C ajaleheartikli pea

johtaja 10
1 juhataja, direktor; (päämies) ülemus; juht ‹juhi›; (vars. ulkomaisen kirkkokunnan) pea ‹pea›
◊ hän on synnynnäinen johtaja ta on sündinud juht; yrityksemme tarvitsee päteviä johtajia meie firma vajab asjatundlikke juhte; kansallinen johtaja rahvajuht; hän oli poikien kiistämätön johtaja ta oli poiste vaieldamatu juht; jonkun johtajana ollessa kellegi direktoriks olemise ajal; paavi on katolisen kirkon johtaja paavst on katoliku kiriku pea; terroristien johtaja terroristide pealik
◊  (oik.) yllyttäjä ja johtaja ässitaja ja juht
2 (ammattinimikkeenä) direktor, juhataja; (orkesterin, kuoron) dirigent, koori·juht ‹juhi›; (laitoksen) direktor, juhataja; (kirkollisissa t. uskonnollisissa yhteyksissä myös) patriarh
3 (putki tms.) viemäri toimii likaveden johtajana kanalisatsioon juhib reovee (musta vee) ära

jukuri·pää 18
1 (subst.) põik·pea ‹pea›
2 (adj.) ks. jukuripäinen

jyrsin 33
1 (tekn. jyrsinkoneen pyörivä terä) närits·puuri·pea ‹pea›
2 (maat.) frees

jästi·pää 18 (halv.) jahu·pea ‹pea›, taina·pea ‹pea›, pudru·pea ‹pea›, kummi·pea ‹pea›

jäykkä·niska 9 põik·pea ‹pea›, sõge·sikk
◊ hän on oikea jäykkäniska ta on tõeline sõgesikk

jäärä·pää 18
1 (subst.) põik·pea ‹pea›
2 (adj.) ks. jääräpäinen

kaalin·kerä 10 ; kaalin·kupu 1*E kapsa·pea ‹pea›

kaheli 6 (ark.) loll; hull; arutu; puu·pea ‹pea›; peast segane

kahva 9 käe·pide, sang; (varsi) vars, saba, pea ‹pea›
◊ oven kahva ukselink, ukse käepide; veitsen kahva noa pea; miekan kahva mõõga käepide; (kuv.) tulla kurviin kahva edellä külg ees kurvi sõita; sõita nii, et kurvid sirged
◊  (kuv.) pitää kiinni vallan kahvasta võimul olla; tarttua vallan kahvaan võimule tulla

kalan·pää 18 kala·pea ‹pea›

kalju 1
1 (adj.) (ihmisestä) kiilas, kiilas·päine; (karvaton) karvutu; (paljas) paljas
◊ ajattaa päänsä kaljuksi lasta oma pea paljaks (kiilaks) ajada; hänellä on kalju päälaki tal on paljas pealagi; kalju kallio paljas kalju; kalju tunturinlaki paljas tundrulagi; toukan ruumis on kalju tõugu keha on karvadeta
2 (subst.) kiilas·pea ‹pea›; (ark.) kiilakas
◊ kiiltävä kalju läikiv kiilaspea; ohuiden hiusten läpi kuumottaa kalju kiilas kumab läbi õhukeste juuste

kalju·pää 18
1 (subst.) (henkilöstä) kiilas·pea ‹pea›; (ark.) kiilakas
2 (adj.) ks. kaljupäinen

kallo 1
1 kolp, pea·luu; (anat.) kolju
◊  (ark.) kolauttaa jotakuta kalloon kellelegi vastu pead anda; hän ampui kuulan kalloonsa ta laskis endale kuuli pähe
2 (kuv., ark.) pea ‹pea›, kolu
◊ hänellä on kova kallo tal on kõva [pea]kolu, ta on kõva peaga; hän yritti ajaa matematiikkaa poikien kalloon ta püüdis poistele matemaatikat pähe ajada; se ei mahdu minun kallooni see ei mahu mulle pähe, mu pea ei võta seda kinni

kanan·pää 18 (kuv., ark.) kana·pea ‹pea›
◊ olemme mekin oikeita kananpääpäitä me oleme ikka suured kanapead

kaupungin·johtaja 10 (Suom.) linna·pea ‹pea›

keikauttaa 53*C (kaataa kumoon) ümber ajada {jokin midagi} ; kummuli (pea peale) keerata {jokin midagi}
◊ (kuv.) vaalit keikauttivat voimasuhteet päälaelleen valimised pöörasid jõuvahekorrad pea peale

keino·pää 18 kunst·pea ‹pea› (kasutatakse stereofoonilisel helisalvestusel)

kihara·pää 18
1 (subst.)
1a (kiharatukkainen pää) lokkis pea
1b (henkilöstä) äidin pieni kiharapää ema väike käharpea
2 (adj.) ks. kiharapäinen

kirjasin·kehä 10 kera·pea ‹pea› (kirjutusmasinal)

kirjoitus·pää 18 (tietotekn.) kirjutus·pea ‹pea›

klani·pää 18 (ark.) kiilakas, kiilas·pea ‹pea› ks. myös kaljupää

kodin·onni 7 (Soleirolia soleirolii, syn. Helxine solerolii) helksiine; (kans.) kodu·rahu, maja·õnn, poisi·pea ‹pea›

kohdakkoin peatselt, varsti; pea ‹—›, peagi
◊ teos ilmestynee kohdakkoin teos ilmub ilmselt varsti

kova·korvainen 38 (kuv.) sõna·kuulmatu, üle pea kasvanud; väänik, kange·kaelne

kruunu·pää 18
1 (adj.) ks. kruunupäinen
2 (subst.) kroonitud pea; (kuv.) (hirvi) põder
◊ Euroopan kruunupäät Euroopa kroonitud pead; metsiemme kruunupää meie metsade kroonitud pea (põder)

kupu 1*E
1 (kupera suojus) kumm, kuppel
◊ lampun kupu lambi kuppel; hatun kupu kübara pesa
◊  (kuv.) taivaan sininen kupu sinine taevakumm
2 (linnun) pugu; (leik.) (ihmisen maha) vats
◊  (kuv.) pistää jotakin kupuunsa midagi põske pista; syödä kupunsa täyteen vatsa täis süüa
3 (kaalin, salaatin) pea ‹pea›
4 (kasv.) perigoon

kupu·kanta 9*J (tekn.) pool·ümar·pea ‹pea› (kruvil)

kuuma·kalle 8 (ark.) tuli·pea ‹pea›, keevaline inimene
◊ onpa tosi kuumakalle! on vast tulipea!, no on alles tulipea!

kuusio2 3 kuus·nurk; (ruuvin kuusio) kuus·kant·pea ‹pea› (kruvil)

kuusio·kanta 9*J kuus·kant·pea ‹pea›