|
|
Leitud 1 artikkel
minä 0 (minun, minua; vastaava mon, pron.: me)
1 (lausepainollisessa asemassa) mina ‹minu›; (lausepainottomassa asemassa) ma
◊ kirja on minun [see] raamat on minu [oma]; auta minua aita mind; älä koske minuun ära puutu (puuduta) mind; minulla on kaksi lasta mul on kaks last; minun (minulla) on nälkä mu kõht on tühi, mul on kõht tühi; hänen ja minun välillä[ni] tema ja minu vahel; ei minun nuoruudessani mitte minu nooruses, minu nooruses küll mitte; kuinka sinä tekisit minuna? kuidas sina minuna (minu olukorras) teeksid?; saat mennä minun puolestani (sijastani) võid minna minu eest (minu asemel); (minun estämättäni) võid minu[gi]pärast (minu[gi]poolest) minna; pois se [ajatus] minusta jäägu minust kaugele see mõte; sitähän minäkin (olemme samaa mieltä) ma olen samal arvamusel; (niin ajattelinkin) just nii ma mõtlesingi; minusta hän on oikeassa minu arvates on tal õigus; minusta tuntuu, että — mulle tundub (paistab), et —; vielä minä teille näytän küll ma teile veel näitan
◊
2 (minän, minää) (minämuotoisessa esityksessä) mina·tegelane, mina·jutustaja
◊ runon minä luuletuse minajutustaja (minategelane)
3 (minän, minää) (ihmisen olemuksesta)
3a (vars. psyk.) mina ‹mina›; ego
◊ oma minä oma mina, isiksus, individuaalsus; minän kehitys lapsuudessa isiksuse (oma mina) [välja]arenemine (kujunemine) lapsepõlves
3b (jostakin ihmisen olemuksen puolesta) mina ‹mina›
◊ tietoinen minä teadlik mina; omistaa huomiota ulkonaiselle minälleen pöörata tähelepanu oma välisele minale (olemusele, küljele); rikastuttaa henkistä minäänsä rikastada oma vaimset mina
3c (toinen minä) toinen minä (vieraat asenteet) teine mina; (kaksoisolento) teine mina, alter ego; toinen, parempi minäni minu teine, parem mina; päähenkilö on kirjailijan toinen minä peategelane on kirjaniku alter ego (teine mina)
