Soome-eesti suursõnaraamat

luonne 48*J
1 ise·loom ‹loomu›, karakter; (mielenlaatu) loomus ‹3.v›; meele·laad, hinge·laad
◊ jollakulla on iloinen luonne kellelgi on rõõmsameelne iseloom; hän on luonteeltaan umpimielinen ta on loomu poolest kinnine, ta on kinnise iseloomuga; kansan synkeä luonne rahva sünge meelelaad; luonteen lujuus iseloomukindlus
◊  (erik.) hänellä on luonnetta tal on iseloomu; luonteen kasvatus iseloomu kasvatamine; tupakoinnin lopettaminen kysyy luonnetta suitsetamise mahajätmine nõuab tugevat iseloomu
◊  (ihmisestä) hän on voimakas luonne ta on jõuline karakter; hän on romanttinen luonne tal on romantiline loomus; kahden hyvin erilaisen luonteen avioliitto kahe väga erineva karakteri abielu
2 (elottoman olion t. asian perusolemus) olemus, laad, eri·pära
◊ aineen kemiallinen luonne aine keemiline olemus; seuran aatteellinen luonne seltsi ideoloogiline eripära; luonteeltaan epäpoliittinen yhdistys oma olemuselt ebapoliitiline ühendus