|
|
Leitud 1 artikkel
keikka 9*A (ark.)
1 (soittokeikka) esinemine, tuur ‹tuuri› (popansambli v -laulja kohta)
◊ tehdä (heittää) keikkoja esinemas käia; yhtye on huomenna keikalla Vaasassa ansambel esineb homme Vaasas; hän kävi keikalla ravintola A:ssa ta käis A restoranis esinemas; yhtye kävi keikoilla maaseudulla bänd käis maal tuuritamas, ansambel käis maakohtades esinemas; hänellä on keikka televisiossa tal on esinemine televisioonis
2 (tilapäistyö) [ühekordne] töö·ots
◊ tehdä keikkoja juhuslikke (musti) otsi teha; (vars. toimittajasta tms.) saateid teha (mittekoosseisulisena); hän käy heittämässä keikkoja eri rakennustyömailla ta käib ehitustel juhuslikke otsi tegemas; hän elätti itsensä satunnaisilla keikoilla ta teenis elatist juhuslike otstega; taksi sai keikan Tapiolaan takso sai otsa Tapiolasse
3 (rikoksesta) kuri·tegu; (murrosta) sisse·murdmine
◊ jengi teki keikkoja kelloliikkeisiin kamp murdis kellapoodidesse sisse
