Soome-eesti suursõnaraamat

kehua 52
1 (kiittää) kiita; (ylistää) ülistada
◊ kehua jotakuta ahkeruudesta kedagi usinuse eest kiita, kellelegi agaruse eest kiitust avaldada; hän kehui ruokaa hyväksi ta kiitis, et toit on hea; kehua jotakin maasta taivaaseen midagi taevani ülistada (kiita); ruoassa ei ollut paljon kehumista toit polnud eriti kiita, söök ei väärinud erilist kiitust; keskinäisen kehumisen kerho vastastikuse kiitmise klubi (irooniliselt); "Miten olet voinut?" — "Eipä [ole] kehumista." ("Eipä kannata kehua.") "Kuidas sul on läinud?" — "Pole põhjust kiita."
2 (kerskua) kiidelda {jotakin millegagi} , hoobelda {jotakin millegagi} , uhkeldada {jotakin millegagi} ; (ylvästellä) suurustada {jotakin millegagi} ; (ark.) kergelda, hüpata {jotakin millegagi}
◊ hän kehui valloituksillaan ta hooples oma vallutustega; hän kehui minulle osaavansa kaiken ta kiitles minu ees, et oskab kõike; nyt kehut jo liikaa! nüüd sa suurustad juba liiga palju!, ära ülearu hüppa!