Soome-eesti suursõnaraamat

ihmis·luonto 1*J inim·loomus ‹3.v›, inimese iseloom

laatu 1*F
1 kvaliteet
◊ olla hyvää laatua hea kvaliteediga olla
2 (luonne) ise·loom ‹loomu›, loomus ‹3.v›, loom ‹loomu›; (olemus) olemus
3 (laji) laad, liik, kategooria, sort; (ominaisuus) omadus
◊ ainoa laatuaan ainuke sellelaadne, omasugustest ainuke
4 (mat. mittayksiköstä) ühik
5 (sanonnoissa) käydä laatuun kõlblik (sobiv) olla

luonne 48*J
1 ise·loom ‹loomu›, karakter; (mielenlaatu) loomus ‹3.v›; meele·laad, hinge·laad
◊ jollakulla on iloinen luonne kellelgi on rõõmsameelne iseloom; hän on luonteeltaan umpimielinen ta on loomu poolest kinnine, ta on kinnise iseloomuga; kansan synkeä luonne rahva sünge meelelaad; luonteen lujuus iseloomukindlus
◊  (erik.) hänellä on luonnetta tal on iseloomu; luonteen kasvatus iseloomu kasvatamine; tupakoinnin lopettaminen kysyy luonnetta suitsetamise mahajätmine nõuab tugevat iseloomu
◊  (ihmisestä) hän on voimakas luonne ta on jõuline karakter; hän on romanttinen luonne tal on romantiline loomus; kahden hyvin erilaisen luonteen avioliitto kahe väga erineva karakteri abielu
2 (elottoman olion t. asian perusolemus) olemus, laad, eri·pära
◊ aineen kemiallinen luonne aine keemiline olemus; seuran aatteellinen luonne seltsi ideoloogiline eripära; luonteeltaan epäpoliittinen yhdistys oma olemuselt ebapoliitiline ühendus

luonteen·laatu 1*F meele·laad; (luonne) loomus ‹3.v›, ise·loom ‹loomu›
◊ tasainen luonteenlaatu vaikne iseloom

luonto 1*J
1 loodus
◊ elävä luonto elus loodus; karu luonto karm loodus; tropiikin luonto troopika loodus; talvinen luonto talvine loodus; kesäisen luonnon kauneus suvise looduse ilu; veden kiertokulku luonnossa vee ringkäik looduses; luonnon tasapaino järkkyi looduse tasakaal lõi kõikuma; luonnon tuhoaminen looduse hävitamine; luonnon saastuttaminen looduse reostamine; luonto puhkeaa kukkaan loodus puhkeb õitsele; luonto herää talviunesta loodus ärkab talveunest; lähteä ulos luontoon välja loodusesse minna; oltiin koko päivä luonnossa oldi kogu päev looduses; luonnon helmassa looduse rüpes; luonnon antimet looduse annid; näin merikotkan ihan luonnossa nägin merikotkast otse looduses; tutkia luonnon salaisuuksia looduse saladusi uurida
◊  (luonnonvoimista) luonto näytti voimansa loodus näitas oma jõudu; olla luonnon armoilla looduse võimuses olla
◊  (kuv.) palata luontoon loodusesse tagasi pöörduda
◊  (ark.) maksaa jotakin luonnossa midagi natuuras maksta
2 (ihmisen ominaisuuksista) loomus ‹3.v›, ise·loom ‹loomu›, meele·laad; olemus
◊ hänellä on iloinen luonto tal on rõõmsameelne loomus; hänellä on hurja luonto tal on pöörane iseloom; koko luontoni nousee sitä vastaan kõik minus hakkab sellele vastu, kogu mu olemus astub sellele vastu; se käy luonnolle see hakkab mulle vastu, see on mulle vastumeelt; ei hänen luonnollaan varasteta tal ei ole küll varga loomust; minkäpä kukaan luonnolleen mahtaa? ega inimene oma iseloomu vastu ei saa; luonto vaatii osansa loodus nõuab oma [osa]; rohkaista luontonsa oma julgust kokku võtta; kysyy vanhempana luontoa lähteä uusille urille vanas eas uut alustada nõuab tugevat iseloomu; jonkun luonto alkaa nousta kellelgi hakkab hing (süda) täis saama; meillä ei ollut luontoa tappaa kissaa meil polnud südant kassi tappa
◊  (sananl.) luonto se on joka tikanpojan puuhun vetää küll loodus asjad paika paneb; tottumus on toinen luonto harjumus on teine loomus
3 ks. luonne

mielen·laatu 1*F meele·laad; (luonne) ise·loom ‹loomu›, karakter; (temperamentti) temperament; (luonteenlaatu) loomus ‹3.v›, loom ‹loomu›

olemus 39
1 olemus; (hahmo) nägu, kuju; (luonne) ise·loom ‹loomu›, loomus ‹3.v›, karakter; (sielu) hing
◊ ulkoiselta (sisäiseltä) olemukseltaan oma väliselt olemuselt; koko olemukseltaan kogu oma olemuselt (iseloomult); hän ärsyttää pelkällä olemuksellaan ainuüksi tema olemus ärritab; puhujan olemuksessa oli voimaa ja varmuutta kõneleja olemuses oli jõudu ja meelekindlust; hän keskittyi musiikkiin koko olemuksellaan ta keskendus muusikale kogu oma olemusega (hingega)
2 (ominaislaatu) olemus, meele·laad; (perusluonne) karakter, natuur
◊ jonkin ilmiön perimmäinen olemus mingisuguse nähtuse põhiline olemus; selvittää älykkyyden olemusta intelligentsuse (intelligentsi) olemust selgitada; kansallisen kulttuurin olemus rahvuskultuuri olemus; olemukseltaan erilainen oma olemuselt (meelelaadilt) teistsugune; olemukseltaan samankaltainen oma olemuselt (meelelaadilt) samasugune

ryhti 5*F
1 rüht, keha·hoid, keha·hoiak
◊ hänellä on hyvä ryhti tal on hea rüht (kehahoid); ta on hea kehahoiakuga; kohentaa ryhtiään end [rohkem] sirgu ajada
◊  (erik. hyvä ryhti) vanhus oli säilyttänyt ryhtinsä vanur oli säilitanud oma [hea] rühi; vanur oli endiselt rühikas (sirgeseljaline)
2 (kankaan tms.) püsivus, vastu·pidavus; (vaatekappaleen muodosta) vorm
◊ puku menetti pesussa ryhtinsä kleit läks pesus vormist välja; ryhtinsä pitävää kangasta vastupidav kangas (riie)
3 (kuv. moraalinen lujuus) kindla·meelsus; julgus; ise·loom ‹loomu›; selg·roog ‹roo›
◊ hänessä oli ryhtiä toimia vakaumuksensa mukaan tal oli iseloomu (kindlameelsust) tegutseda enda veendumuse järgi; tal jagus (oli) julgust oma veendumuse järgi tegutsemiseks; hänessä on ryhtiä ta on kindlameelne (julge); ta on sirge seljaga; tal on selgroogu

sielun·maisema 10 (kuv. sielunelämä) hinge·elu; sise·elu, sise·maa·ilm; (luonto) ise·loom ‹loomu›, loomus ‹3.v›; (mieliala) meele·olu

sisu 1
1 (sitkeys, sinnikkyys) sitkus, visadus, südidus; (tahdonvoima) tahte·jõud ‹jõu›; (kestävyys) vastu·pidavus; (itsepintaisuus) kangus, kange·kaelsus, põik·päisus, ise·meelsus; jonn, jonnakus; (tarmo) tarm, energia, südidus; (lannistumattomuus) väsimatus, järele·jätmatus, murdumatus; (hellittämättömyys) kindlus, kindla·meelsus, vankumatus, järele·andmatus; (uskallus, rohkeus) kartmatus, julgus, vaprus
◊ suomalainen sisu soome visadus (sitkus, südidus, jonn); soome sisu (kõnek); voimat loppuivat, mutta sisulla vielä jatkoimme jõud oli otsas, aga tahtejõuga siiski jätkasime; hänellä ei ollut sisua kertoa totuutta ta ei julgenud (söandanud, tihanud) tõtt rääkida; onko sinulla sisua siihen? julged sa seda teha?; kas sinust on selle tegijat?; sisu petti mu julgus kadus; lõin põnnama (kõnek); häneltä meni sisu kaulaan ta julgus sai otsa; ta süda langes saapasäärde; tal tuli hirm peale; tal puges hirm naha vahele
2 (luonteenlaatu) loomus ‹3.v›, loom ‹loomu›, ise·loom ‹loomu›
◊ hänellä on paha sisu tal on halb (raske, äkiline, sant) iseloom; tal on halb (äge) loomus; ta on järsu (äkilise) loomuga; motkotus kävi hänen sisulleen näägutamine ajas ta närvi (tegi ta närviliseks); näägutamine hakkas talle vastu; näägutamine ajas ta vihale; sisuni kuohahti mul sai hing (süda) täis; sisuni ei antanut myöten pyytää apua uhkus ei lubanud (lasknud) mul abi paluda; purkaa sisuaan työhön oma pingeid töösse maandada

sävy 1
1 (yleisvaikutelma) [põhi·]toon; üld·mulje; (luonne) ise·loom ‹loomu›; (leima) pitser; (vivahde) varjund; (nyanssi) nüanss; ala·toon; (kielteinen sävy) kõrval·maik; kõrval·toon; (tyyli) stiil
◊ keskustelun sävy vestluse põhitoon; puhua lempeään sävyyn rääkida leebes toonis (leebel toonil); puhe oli sävyltään kriittinen kõne põhitoon oli kriitiline; sanomalehdet arvostelivat hallitusta kirpeässä sävyssä ajalehed arvustasid valitsust teravas toonis
2 (värisävy, värivivahde) värvi·toon; värvi·varjund; (nyanssi) värvi·nüanss
◊ punaisen eri sävyt punase värvi erinevad toonid; punainen sävy punane toon (varjund); vihertävä sävy rohekas toon (varjund); se on sävyltään vaalea see on heledatooniline (valkjas); hän oli valinnut vaatteensa sävy sävyyn ta on oma riided valinud toon toonis
3 (valoisuuden asteesta) kontrast
◊ valokuvassa on jyrkät sävyt fotol on teravad kontrastid, foto on liiga kontrastne
4 (mus.) soinnin sävy kõlavärving, tämber