Soome-eesti suursõnaraamat

erikoinen 38
1 eriline, spetsiaalne; (tavallisuudesta poikkeava) eri·pärane; (omalaatuinen) originaalne, oma·pärane, ise·laadne; (outo) imelik; (poikkeuksellinen) erandlik
◊ hän on ulkomuodoltaan erikoinen ta on originaalse välimusega, tal on omapärane välimus; hän on siitä erikoinen, että — ta on selle poolest eriline, et —; hyvin erikoinen ihminen väga eriline (iselaadne) inimene
◊  (erik. kielt. yhteyksissä) ei mitenkään erikoinen laulaja üldsegi mitte hea laulja
◊  (ark.) se ei näytä erikoisemmalta see ei näi midagi erilist olevat; "Mitä kuuluu?" — "Ei mitään erikoista." "Kuidas läheb?" — "Nagu ikka. (Läheb kah)"
2 ks. erityinen