Soome-eesti suursõnaraamat

aika1 9*D (heikko vartalo aja-)
1 aeg
◊ aika kuluu aeg kulub (kaob); aika kului kuin siivillä aeg läks kui lennates; aika rientää aeg lendab (ruttab, kihutab); sadan vuoden aika saja aasta pikkune aeg; paikallista aikaa kohaliku aja järgi; työ ei valmistu vielä vähään aikaan töö ei saa veel niipea valmis; hetken aikaa natuke (pisut) aega; jonkin aikaa mõnda aega; kaiken aikaa kogu aeg; tappaa aikaa aega surnuks lüüa; (sananp.) aika on rahaa aeg on raha; aika käy niukaksi aega jääb väheks; aika loppuu kesken ajast jääb puudu
2 (ajanjaksoista) aikansa lapsi oma aja laps; olla peräisin Venäjän vallan ajalta Vene ajast pärit olla; ajalle tunnusomainen ajale iseloomulik (tüüpiline); ajasta aikaan ajast aega; ennen aikaan endisel ajal, vanasti; kaikkien aikojen saavutus kõigi aegade [tipp]saavutus; ikuisiksi ajoiksi igaveseks ajaks, igavesteks aegadeks
◊  (ajanmukaisuudesta) aikansa elänyt oma aja ära elanud; olla ajan tasalla kaasaja tasemel olla, hetke seisu peegeldada; pysyä ajan tasalla ajaga kaasas käia (sammu pidada); saattaa ajan tasalle kaasaja tasemele (ažuuri) viia; olla ajastaan jäljessä ajast maas olla
3a (tietystä ajankohdasta) aika ja paikka edellä mainitut aeg ja koht nagu eespool mainitud (näidatud); tilata aika aega kinni panna (reserveerida); tähän aikaan vuorokaudesta niisugusel päevaajal (ööajal); saapua sovittuun aikaan kokkulepitud ajal saabuda; saapua sopimattomaan aikaan ebasobival ajal tulla; kello on ajassa kell on õige (käib õigesti); pysyä ajassa mitte ajakavast maha jääda, graafikusse jääda; olla perillä ajoissa õigel ajal [kohale] jõuda; ennen aikojaan enne õiget aega, enneaegselt; kuolla ennen aikojaan enne oma aega (liiga vara) surra; kaikki ajallaan iga asi omal ajal; on aika mennä nukkumaan on aeg magama minna; on aika mennä kotiin on [paras] aeg koju minna; sinun on jo aika viisastua sul on juba aeg aru pähe võtta; on korkea aika on ülim (viimane) aeg
3b (epämääräisestä ajankohdasta) aika ajoin aeg-ajalt, vahetevahel; hyvissä ajoin aegsasti, varakult; ajan mittaan (oloon) (tullen) aja jooksul; sillä (siksi) aikaa sel[samal] ajal; viime aikoina viimasel ajal; kaikkina vuorokauden aikoina ööpäev läbi; siihen aikaan tol ajal, tollal; yhteen aikaan mingil (teatud) ajal; niihin aikoihin neil (noil) aegadel
◊  (Raam.) ja tapahtui niinä aikoina ja neil aegadel (sel ajal) sündis
3c (jonkin t. jonkun aikana) kello neljän aikoihin kella nelja paiku (aegu); ensimmäisen maailmansodan syttymisen aikoihin Esimese maailmasõja puhkemise aegu; lukukauden aikana semestri jooksul; entisen päätoimittajan aikana endise peatoimetaja ajal; Ruotsin vallan aikana Rootsi [valitsuse] ajal
3d (elämästä ja kuolemasta) talo kestää minun aikani maja peab minu eluaja vastu; hänen aikansa oli tullut tema aeg oli käes (tulnud); tuntea aikansa lähestyvän oma lõpu (tunni) lähenemist tunda; kun minusta aika jättää kui mina siit ilmast lähen, kui minu aeg täis saab; siirtyä ajasta iäisyyteen ajalikust igavikku minna
4 (sanonnoissa) seurata aikaansa ajaga kaasas käia; aikansa kutakin iga asi (kõik) saab kord otsa; tapasin hänet pitkästä aikaa kohtasin teda üle hulga aja; pitkästä aikaa! ometi kord jälle!, pika aja järel [sind ka näha]!; eipä aikaakaan ega läinudki palju aega; hyvänen aika! heldene (armas) aeg!; jo on aikoihin eletty! noh on ikka ajad kätte jõudnud!, sihukest [asja] pole ennem kuuldud (nähtud)!; kreivin aikaan soodsal ajal, õnnelikul hetkel; Neiti aika õiget aega teatav hääl nt telefonis; aikojen alku aegade algus; kautta aikojen läbi aegade, kõigil aegadel
◊  (sananparsissa) sen aika näyttää eks aeg näita[b]; se on sen ajan murhe see on selle aja mure
5 (sanaliitoissa) saada aikaan {millegagi} hakkama saada, {millegagi} toime tulla, teoks teha, korda saata, põhjustada

aika·luokka 10*A (kiel.) aeg, aja·vorm, tempus

aika·merkki 5*A aja·signaal, õige aeg (kõnek)

aika·määrä 10 aeg, aja·hulk; täht·aeg
◊ johonkin tarvittava aikamäärä millekski vajalik aeg

aika·tiedotus 39 õige aeg, õige aja teatamine (nt telefoniteenusena)

aina1 (adv.)
1 alati, aina, ikka, kogu aeg
◊ kuten aina ennenkin nagu ikka ennegi; ei aina tiedä, mihin joutuu ega alati ei tea, mis [sust] saab
2 (yhä) üha, aina, muud·kui
◊ se jatkuu aina vain see jätkub üha, see läheb muudkui edasi; se viipyy aina vain see laseb ennast ikka [veel] oodata, see venib ja venib (kõnek)
3 (joka kerta)
◊ (sananl.) alku aina hankala iga algus on raske
4 (jonkin varmuutta ilmaistaessa) aina tässä jokin keino keksitään küll alati leidub mingi võimalus; aina minä sinut voitan sind võidan ma iga kell (igal juhul)
5 (tavanomaisuudesta) istuttiin aina kaksi rinnan istuti ikka kahekesi kõrvuti
6 (toistumista merkitsevää ilmausta vahvistamassa) aina vain [muudkui] kogu aeg; aina joskus ikka mõnikord; aina vähän päästä ikka aeg-ajalt; aina ja joka paikassa ikka ja alati
7 (rajakohtaa merkitsevissä ilmauksissa)
◊ aina siitä hetkestä alkaen just sellest silmapilgust peale; aina jouluun asti lausa jõuluni välja; aina tähän asti päris siia[maa]ni välja; kuume nousi aina 40 asteeseen palavik tõusis isegi (lausa) 40 kraadini
8 (vertailuissa) aina parempi üha (ikka) parem; aina vähemmän ja vähemmän ikka vähem ja vähem
9 (vaihtelua merkitsevissä ilmauksissa) aina sen mukaan kuin — ikka selle järgi, kuidas —; aina silloin, kun — alati siis, kui —; aina tarpeen mukaan ikka vajaduse järgi; aina tarvittaessa ikka vajaduse (tarbe) korral

alituiseen; alituisesti alati, aina, ala·tasa, üht·soodu; (pysyvästi) pidevalt, jätkuvalt, lakkamatult; (koko ajan) kogu aeg; (iänikuisesti) lõpmatult

alkamis·aika 9*D (·ajan) algamise aeg, alguse aeg, algamis·aeg
◊ jumalanpalveluksen alkamisaika on muuttunut jumalateenistuse alguse aeg on muutunud; kokouksen alkamisajaksi merkittiin kello 9 koosoleku algamisajaks märgiti kell 9; koulujen alkamisaikaa on lykätty koolide algamise aega on edasi lükatud

alvariinsa (kans.) ühte·järge ‹—›, vahet pidamata, kogu aeg

ase·velvollisuus·aika 9*D (·ajan) kohustusliku sõjaväeteenistuse aeg, sõjaväekohustuse aeg (kestus)

ehtimiseen (vähän väliä) ühte·lugu ‹—›, aeg-ajalt; (yhtenään, alinomaa) ala·tasa, pidevalt, ühte·soodu; (lakkaamatta) kogu aeg
◊ ehtimiseen korotetaan hintoja pidevalt tõstetakse hindu

enimmäis·aika 9*D (·ajan) maksimaalne aeg

esi·historia 12 esi·aja·lugu ‹loo›; esiajalooline (eelajalooline) aeg

euro·aika 9*D (·ajan) Kesk-Euroopa aeg, euro·aeg

hevos·kuuri 5 (leik.) range distsipliiniga aeg (enda ravimisel, spordis, majandamisel jm)
◊ panna joku hevoskuurille kelleltki range distsipliini täitmist nõudma hakata, kedagi range kontrolli alla panna

hirmu·aika 9*D (·ajan)
1 sodan hirmuajat sõjaõuduste aeg
2 (urh. ennätysaika) rekordiline aeg
◊ hän juoksi hirmuajan 5 000 metrillä ta saavutas 5 000 meetri jooksus rekordilise aja

hukka-aika 9*D (·ajan) raisatud (mahavisatud) aeg; (tuotannossa) ebaproduktiivne aeg

ihanne·aika (vars. urh.) suurepärane (väga hea) aeg
◊ hän saapui perille ihanneajassa ta jõudis finišisse väga hea ajaga

illan·suu 18 õhtu hakk, õhtueelne aeg
◊ hän tuli kotiin vasta illansuussa ta tuli koju alles õhtu eel (õhtu hakul)

ilta·hetki 7 õhtune aeg

ilta·puhde 48*F õhtune aeg (endisaegses talus pärast päevatööde lõppu ja enne magamaminekut)

imetys·aika 9*D (·ajan) imetus·aeg; (ihmisestä myös) rinnaga toitmise aeg
◊ imetysaikana imetusajal

jouto·aika 9*D (·ajan) jõude·aeg; (vapaa-aika) vaba aeg; töö·seisak
◊ hän opiskeli joutoaikoinaan ta õppis vabal ajal

juoksu·aika 9*D (·ajan)
1 (urh.) jooksudistantsi läbimisel saavutatud aeg
2 (el.) jooksu·aeg, inna·aeg; (liik.) veksli ringlusaeg, veksli kehtivusaeg, optsiooni kehtivusaeg

kahvi·aika 9*D (·ajan) aeg kohvi juua
◊ nyt on kahviaika nüüd on aeg kohvi juua; kahviaika on klo 10 kohvijoomise aeg on kell 10, kell 10 juuakse kohvi

karenssi 5 ; karenssi·aika 9*D (·ajan) omavastutuse aeg; oote·aeg (aeg, mille eest ei maksta haigusraha)

keski·aika 9*D (·ajan)
1 kesk·aeg
◊ pimeä keskiaika pime keskaeg; keskiajalla keskajal
2 (keskimääräinen aika) keskmine aeg

kiire·kausi 27 kiire aeg (periood), kõrg·aeg
◊ elokuu on maatalouden kiirekausi august on põllumajanduses kiire aeg (periood)

koulutus·aika 9*D (·ajan) väljaõppe aeg

kuningas·aika 9*D (·ajan) kuningriigi aeg

kuoletus·aika 9*D (·ajan) (liik.) võla kustutamise (tasumise) aeg, lunastamis·päev; (liik.) tagasi·makse[·täht]·päev

kärki·aika 9*D (·ajan) (urh.) tipp·aeg, parim aeg

käsi·aika 9*D (·ajan) (urh.) käsitsi mõõdetud aeg

lapsi·vuode·aika 9*D (·ajan) (lääk.) sünnitusjärgne aeg, lapse·voodi·aeg

loma·kausi 27 puhkus[e]·hoo·aeg, puhkuste aeg

loppu·aika 9*D (·ajan) (jäljellä oleva aika) järelejäänud aeg; (loppuvaihe) lõpp·järk, lõpp·faas; (usk.) viimne·aeg, maailmalõpu eelne aeg; (urh.) lõpu·aeg

luku·hetki 7 aeg lugemiseks
◊ rauhallinen lukuhetki rahulik aeg lugemiseks

luppo·aika 9*D (·ajan) (kans.) jõude·aeg, vaba aeg
◊ maanviljelijälle jää talvisin luppoaikaa põllumehele jääb talvel vaba aega

marttyyri·aika 9*D (·ajan) (hist.) märtrite aeg (usklike tagakiusamise aeg Rooma riigis)

menneisyys 40 (mennyt aika) minevik; möödanik (van kõrgst); ammumöödunud aeg; (menneet asiat, tapahtumat) möödunu, olnu; (entisyys, muinaisuus) muinas·aeg, muistne aeg, ennemuistne aeg; (historia) aja·lugu ‹loo›; eel·aja·lugu ‹loo›
◊ kaukainen menneisyys kauge (hall) minevik; lähimenneisyys lähem minevik, lähiminevik; kansan kunniakas menneisyys rahva kuulsusrikas minevik (ajalugu); loistava menneisyys hiilgav minevik; kaukana menneisyydessä kauges (hallis) minevikus, kaua aega tagasi; kieliriidat ovat jo menneisyyttä keeletülid on juba minevikku (möödanikku) jäänud (vajunud)
◊  (kuv.) menneisyyden haamut mineviku varjud

minimi·aika 9*D (·ajan) miinimum·aeg, minimaalne aeg
◊ suorittaa työ minimiajassa teha töö ära miinimumajaga

ministeri·kausi 27 ministriks oleku aeg
◊ hänen ministerikautensa jäi lyhyeksi tema ministriks oleku aeg jäi lühikeseks

ministeriys 40 (ministerikausi) ministriks olek; ministriks oleku aeg

murros 39
1 murrangu·aeg, murranguline aeg; murrangu·järk, murrangu·periood; üle·mineku·aeg; (mullistus) murrang, revolutsioon, pööre ‹pöörde›; (käännekohta) pöörde·punkt; (kriisi) kriis
◊ aatteellinen murros ideoloogiline murranguaeg; yhteiskuntarakenteen murros sotsiaalne (ühiskondlik) murrang; ühiskonnastruktuuri murrang; kokea uskonnollinen murros usulist kriisi läbi (üle) elada
2 (murtuma) murd; (geol.) murrang; (miner. murtumapinta) murd, murde·pind ‹pinna›
◊ maankuoren murrokset ja siirrokset maakoore murrangud ja lihked
3 (murrokko) tuule·murd, tuule·heide; raie·jäätmed, raidmed
◊ myrskyn kaatama murros tormimurd
4 (sot.) ks. murroste

murros·aika 9*D (·ajan) murrangu·aeg, murranguline aeg; murrangu·järk, murrangu·periood

murros·kausi 27 murrangu·aeg, murranguline aeg; üle·mineku·aeg; (vaihe) murranguline periood (ajajärk), murrangu·järk

muutto·aika 9*D (·ajan) kolimise aeg; rände·aeg
◊ kurkien muuttoaika kurgede rändeaeg

määrä·aika 9*D (·ajan)
1 (määrähetki) kindlaksmääratud aeg (ajamoment, hetk), kokkulepitud aeg; (aikataulun mukainen) õige aeg (sõiduplaani kohaselt) ettenähtud (väljakuulutatud) aeg
◊ hän tuli määräaikaan ta tuli kindlaksmääratud (kokkulepitud) ajal, ta tuli õigel ajal; juna saapui määräaikaan rong saabus õigel ajal, rong saabus sõiduplaani kohaselt; määräajoin toistuva ilmiö perioodiliselt (regulaarselt, kindlatel aegadel, korrapäraselt) korduv nähtus
2 (määräpituinen aika) täht·aeg; (vars. maksuaika) täht·päev, tärmin, aegumis·täht·aeg, lõpp·täht·aeg
◊ määräajan kestävä työsopimus tähtajaline tööleping; asettaa jollekin määräaika midagi tähtajaga siduda, midagi tähtajaliseks teha, millelegi tähtaega panna; määräaika menee umpeen tähtaeg (tähtpäev) lõpeb (möödub); määräajan kuluessa määratud aja jooksul; määräajan loputtua tähtaja lõppedes; pärast tähtaja möödumist; työ valmistui määräajassa töö valmis tähtajaliselt (tähtaegselt, tähtajaks); töö valmis määratud aja jooksul; ylittää määräaika viikolla tähtajast nädala võrra üle minna

normaali·aika 9*D (·ajan)
1 (virallinen) ametlik aeg, normaal·aeg
◊ kesäajasta siirryttiin normaaliaikaan suveajast mindi üle vööndiajale (õigele ajale)
2 (aikataulun mukainen) ettenähtud aeg; (opiskeluaika) normaal·aeg
◊ juna saapui normaaliaikaan rong tuli ettenähtud ajal; hän suoritti tutkinnon normaaliajassa ta lõpetas õpingud normaalajaga

olo·aika 9*D (·ajan) oleku aeg, viibimise aeg
◊ hänen Saksassa-oloaikanaan tema Saksamaal oleku ajal, tema Saksamaal viibimise ajal