Soome-eesti suursõnaraamat

helma 9
1 (paidan, hameen) alumine äär, alumine serv, saba; (takin) hõlm
◊ hameen helma seelikusaba; paidan helma särgisaba; hän juoksi takin helmat hulmuten ta jooksis mantlihõlmade (kuuehõlmade) lehvides; hän kohotti suojapeitteen helmaa ta kergitas presendi serva (hõlma); lapset pyörivät äitinsä helmoissa lapsed rippusid ema seelikusabas; lapsed sebisid emal jalus; (ark.) ruosteiset helmat roostetanud karbilaiend (autol)
2 (syli) süli ‹süle›, hõlm; rüpp
◊ istua kädet helmassa istuda käed rüpes
3 (kuv.) aikuinen mies ja roikkuu äitinsä helmoissa suur mees juba, aga hoiab ikka ema põllepaelast (põllepaeltest) kinni; kodin helmassa kaitsvate koduseinte vahel; ryhmä palasi emäpuolueen helmaan rühmitis tuli tagasi oma emapartei tiiva alla; luonnon helmassa looduse rüpes (hõlmas), vabas looduses; pimeyden (yön) helmassa pimeduse (öö) hõlmas (varjus); aurinko vajosi meren helmaan päike vajus mere rüppe

helmus 39 ; helmusta 13 (takin tms.) hõlm; (hameen) ala·serv ‹serva›, saba

hännys 39 saba (pms frakil)

hännystellä 67 lipitseda, pugeda, saba liputada {jotakuta kellegi ees}
◊ hännystellä esimiehiään ülemuste ees pugeda

häntä 10*J
1 saba, händ
◊ koiran (hevosen, hiiren) häntä koera (hobuse, hiire) saba; pitkä, tuuhea häntä pikk, kohev saba; heiluttaa häntäänsä saba liputada
◊  (kuv.) heiluttaa häntää[nsä] jollekulle kellegi ees saba liputada, lipitseda, pugeda, kellegi kintsu kaapida; häntä koipien välissä saba (händ) jalg[ad]e vahel; hän juoksee kuin tuli hännän alla ta jookseb nagu oleks tuli saba (hänna) all; jutussa ei ole päätä eikä häntää sellel lool pole saba ega sarvi, ei otsa ega aru; häntä pystyyn! pea püsti!; (sananl.) kukas kissan hännän nostaa, jos ei kissa itse kes koera saba kergitab kui koer ise
2 (häntä-, loppupää) saba, ots
◊ pyrstötähden häntä komeedi saba; siittiön pää ja häntä spermatosoidi pea ja saba; jonon hännillä saba otsas, järjekorra lõpus; hän jäi kilpailussa hännille ta jäi võistluses viimaseks ks. myös hännänpää, häntäpää

imarrella 67*K meelitada; (mielistellä) lipitseda, pugeda {jotakuta kellegi ees} ; (hännystellä) saba liputada {jotakuta kellegi ees}
◊ imarteleva lipitsev; imarrella esimiestään ülemuse ees pugeda (lipitseda); huomionosoitus imarteli häntä tähelepanuavaldus meelitas teda; on erittäin imartelevaa, että — on äärmiselt meelitav, et —; hän tunsi itsensä imarrelluksi ta tundis end meelitatuna

jono 1 (peräkkäinen) järje·kord ‹korra›; (ark.) joru, saba; (rivi) jada; järjend; (vuorijono) ahelik; (voim.) kolonn; (sot.) kolonn; (tietotekn.) string, sõne; (jakso) järg ‹järje›
◊ olla jonossa sabas seista; pitkä jono hiihtäjiä pikk rodu suusatajaid; autot etenivät pitkänä jonona autod liikusid edasi pikas rivis; liittyä jonon hännille saba lõppu asuda; ohittaa jono rivist (kolonnist) mööda sõita
◊  (sot.) jonoon järjesty! kolonni paigale!
◊  (kuv.) edessäni oli vain arkipäivien harmaa jono mu ees oli ainult argipäevade hall rida

kahva 9 käe·pide, sang; (varsi) vars, saba, pea ‹pea›
◊ oven kahva ukselink, ukse käepide; veitsen kahva noa pea; miekan kahva mõõga käepide; (kuv.) tulla kurviin kahva edellä külg ees kurvi sõita; sõita nii, et kurvid sirged
◊  (kuv.) pitää kiinni vallan kahvasta võimul olla; tarttua vallan kahvaan võimule tulla

kiihdyttää 53*C
1 (jouduttaa) kiirustada, [takka] kihutada; (kans.) tuld saba (hänna) alla teha; (vars. tekn.) kiirendada; (tehostaa) forsseerida; (kiihdyttää toimintoa) stimuleerida
◊ kiihdyttää askeleitaan sammu kiirendada; kiihdyttää [auton nopeutta] suoralla sirgel teelõigul kiirust lisada; kiihdyttää tahtia tempot kiirendada; sydämen toimintaa kiihdyttävä lääke südametegevust stimuleeriv ravim; pommituksia kiihdytettiin pommitamisi suurendati
2 (saattaa kiihdyksiin) närvi ajada, endast välja viia; (ärsyttää) ärritada, vihastada; (kiihottaa) õhutada; (lietsoa) üles kütta
◊ lahjusskandaali kiihdytti mieliä korruptsiooniskandaal küttis meeled üles; kiihdyttää jonkun vihaa kellegi viha õhutada, kedagi vihale ärritada

kippura·häntä 10*J
1 (subst. kippurainen häntä) rõngas saba
◊ koiralla oli kippurahäntä koeral oli rõngas saba
2 (adj.) ks. kippurahäntäinen

pyrstö 1
1 saba
◊ linnun pyrstö linnusaba; kalan pyrstö kalasaba; ravun pyrstö vähi lakk; valaan pyrstö vaalasaba
◊  (ark.) hän oli lentää pyrstölleen ta oleks istuli kukkunud
2 (pyrstöä muistuttavista kuvioista tms.) saba
◊ leijan pyrstö tuulelohe saba; lentokoneen pyrstö lennuki saba; komeetan pyrstö komeedi saba; Otavan pyrstön kolme tähteä Suure Vankri saba kolm tähte

pörrö·häntä 10*J
1 (pörröinen häntä) turris saba; kohevil saba
2 ks. pörröhäntäinen

ravun·pyrstö 1 vähi saba, vähi lakk

saparo 2
1 (lyhyt häntä) [lühike] saba, saba·jupp; (porsaan saparo) sea·saba
2 (leik. hiuspalmikko) hiire·saba; väike pats
◊ hänellä oli tukka saparo[i]lla ta juuksed olid hiiresabadeks palmitud

siima·häntä 10*J
1 (subst.)
1a (siimamainen häntä) peenike saba, roti·saba, hiire·saba
1b (hiiri) hiir; (rotta) rott
2 (adj. siimahäntäinen) roti·sabaline, hiire·sabaline