|
|
Leitud 1 artikkel
vaikne
hiljainen, vaimea
rauhallinen, hiljainen
vähä|puheinen, vaitelias
tyyni, tuuleton
hillitty, hiljainen, vaimea
M
‹adj›1 (hääle, helide kohta:) nõrgalt või vähe kuulda olevhiljainen, vaimea
▪ poiss palus vaiksel häälel vabandust poika pyysi hiljaisella äänellä anteeksi
▪ kostis vaikne krabin kuului hiljaista rapinaa
▪ pane muusika vaiksemaks pane musiikki hiljemmälle
2 loomult, laadilt rahulik; vähese jutugarauhallinen, hiljainen
vähä|puheinen, vaitelias
▪ naine on tal vaikse loomuga hänen vaimonsa on luonteeltaan hiljainen
▪ nad elavad vaikses väikelinnas he asuvat rauhallisessa pikkukaupungissa
■ (ilma, looduse kohta:) tuuletu, seetõttu rahuliktyyni, tuuleton
▪ täna on vaikne ilm tänään on tyyni sää
▪ meri on vaikne meri on tyyni
■ (tunnete, nähtuste, seisundite kohta:) tagasi hoitud, mitte selgelt väljendatudhillitty, hiljainen, vaimea
▪ tekkis vaikne lootus, et .. syntyi hiljainen toivo, että..
▪ haige lapse vaikne areng tegi palju rõõmu sairaan lapsen hiljainen kehitys ilahdutti kovasti
