|
|
Leitud 1 artikkel
võõras
outo, vieras
muukalainen
■ ‹adj› tavapäratu, harjumatu; võõristust tekitav; mitteoma
outo, vieras
muu, vieras
vieras
M
1 ‹adj› selline, kellest või millest mitte midagi ei teataouto, vieras
▪ ta läks kaasa võõra mehega hän jöhti vieraan miehen mukaan
▪ ümberringi olid ainult võõrad näod ympärillä oli vain outoja kasvoja / ympärillä oli vain vieraita kasvoja
▪ võõras linnas on kerge eksida vieraassa kaupungissa on helppo eksyä
▪ vabandamine on talle võõras anteeksipyytäminen oli hänelle vierasta
■ ‹s› see, keda ei tuntamuukalainen
■ ‹adj› tavapäratu, harjumatu; võõristust tekitav; mitteoma
outo, vieras
▪ tüdruk ütles võõral häälel oma nime tyttö sanoi nimensa oudolla äänellä
▪ seal valitseb võõras keel ja võõras meel siellä vallitsee vieras kieli ja vieras mieli
2 ‹adj› kellelegi teisele kuuluvmuu, vieras
▪ võõraid kirju pole ilus lugeda ei ole sopivaa lukea muiden kirjeitä
▪ kägu muneb võõrasse pesasse käki munii toisten pesiin
3 ‹s› külalinevieras
▪ õhtuks on võõraid oodata illaksi on odotettavissa vieraita
