Eesti-soome sõnaraamat

serv1 ‹s›
1 hrl õhukese, lameda eseme kitsas äärmine osa
reuna, laita, reunus, lieve, päärme

▪ Olav istus kušeti serval Olav istui leposohvan reunalla

▪ lehekülje servale oli midagi kirjutatud sivun reunaan oli kirjoitettu jotakin / sivun laitaan oli kirjoitettu jotain

▪ mees kergitas oma kuldse rüü serva mies kohotti kultaisen asunsa liepeitä

▪ lina servad olid madratsi alla keeratud lakanan liepeet oli käännetty patjan alle

▪ kleidiserv hameenhelma

■ anuma vm seest nõgusa eseme ülaosa, mis on ühtlasi nõu mahtumise piiriks
(astioista tms. koverista esineistä:) yläosa, johon asti esine voi olla täynnä
reuna, laita

▪ õllekruusi serval oli pärmivaht oluttuopin reunalla oli hiivavaahtoa

▪ paadiserv veneen laita

2 mingi ala, territooriumi piirjoon koos äärealaga keskkoha suunas või alast väljapoole
maa-alueen, tien tms. vieri
reuna, reunama tav. mon., laita, laitama tav. mon., ääri, lieve tav. mon.

▪ laadaplatsi serva on kogunenud kümmekond meest markkinapaikan laidalle on kokoontunut kymmenkunta miestä

▪ sõidutee servas pole kõnniteed ajotien reunassa ei ole jalkakäytävää

▪ linnaserv kaupungin liepeet

■ süvendist, august vms väljapoole jääv ääreala
syvänteen, kuopan tms. reuna tai reuna-alue
reuna, laita, parras, vieri, syrjä, penkka

▪ elan oru servas asun laakson reunalla

■ järsaku, mäenõlva, orukülje vms (püstine) külgpind
jyrkänteen, laakson tms. kylki
rinne, törmä

▪ kõrgendiku parem serv on järsk kukkulan oikea rinne on jyrkkä

▪ kaljuserv kallion törmä