Eesti-soome sõnaraamat

püha

‹adj, s›

1 ‹adj› (Jumala kui kõrgemal seisva olendi olemisvaldkonna kohta)
(Jumalaan liittyvästi)
Pyhä

▪ püha kolmainsus Pyhä kolminaisuus

■ Jumalale pühendunud või pühitsetud (ka meelelaadi, eluviisi kohta); ka pühakute nime koostisosa
Jumalalle pyhittäytynyt tai pyhitetty; pyhimysten nimityksen osana
pyhä

▪ pühad õed pyhät sisaret

▪ õigeusukiriku püha sinod ortodoksikirkon pyhä synodi

▪ Püha Birgitta klooster Pyhän Birgitan luostari

■ selline, mis on Jumala, jumaluste, jumalateenistusega seotud
Jumalaan, jumaluuksiin tai jumalanpalvelukseen liittyvä
pyhä, sakraalinen

▪ altar pühade säilmetega alttari, jossa on pyhäinjäännökset

▪ islami püha sõda ehk džihaad islamin pyhä sota eli jihad

▪ püha mägi pyhä vuori

▪ esiisade kuulsad tammikud ja pühad hiied esi-isien kuuluisat tammistot ja pyhät hiidet

▪ püha ohvriloom pyhä uhrieläin

2 ‹adj› eriti sügavat austust vääriv; selline, mida ei tohi rikkuda, labastada
pyhä, kunnioitettava
koskematon, loukkaamaton

▪ kellegi mälestust pühaks pidama pitää jonkun muistoa pyhänä

▪ sinu soov on mulle püha toiveesi on minulle pyhä

■ (rõhutab tunnete, meeleolu tugevust:) sügav, suur
(voimakkaista tunteista)
pyhä, syvä, puhdas

▪ külamees läks püha viha täis kylänmies meni täynnä pyhää vihaa

▪ Milline püha lihtsameelsus siin nõukogus! Mikä pyhä yksinkertaisuus tässä neuvostossa vallitseekaan!

■ ‹adj› esineb ehmatust, imestust, üllatust väljendavates hüüatustes
(säikähdystä, yllättymistä tms. ilmaisevissa huudahduksissa)
pyhä, hyvä

▪ Püha müristus, kas see mees on notar? Pyhä jysäys, onko se mies notaari?

▪ Püha jumal! Voi hyvä jumala!

▪ Sa pühade vägi! Voi hyvä luoja!

3 ‹s› rahvapärimuslik, kultuslik või riiklik tähtpäev, mil ei tehta tööd
pyhä, pyhä|päivä, juhla|päivä

▪ riiklikud ja kiriklikud pühad valtiolliset ja kirkolliset juhlapäivät

▪ tähtpäevad ja pühad veedetakse koos perega merkkipäivät ja pyhät vietetään perheen kesken