|
|
Leitud 1 artikkel
katki
poikki, katki murt.
rikki
(luunmurtumasta tms. ruumiinvammasta)
murtunut, poikki
loppuun suorittamatta tai pääsemättä
kesken, puoli|tiessä kuv., puoli|tiehen kuv.
(tilanteesta, olosuhteista tms.)
huonolla tolalla, pielessä ark.
M
‹adv›1 mitmeks osaks, murdunuks, mitte (enam) terveks; (purunedes) kasutamiskõlbmatu(ks), rikutukspoikki, katki murt.
rikki
▪ lõikasin nööri katki leikkasin narun poikki
▪ varas oli akna kiviga katki visanud varas oli heittänyt kivellä ikkunan rikki
▪ tee peal läks jalgratas katki polkupyörä meni matkalla rikki / polkupyörä hajosi matkalla
■ (ühenduses luumurru vm kehavigastusega:) (kergelt) vigastatud, murdunud(luunmurtumasta tms. ruumiinvammasta)
murtunut, poikki
▪ poiss kukkus nina katki poika kaatui ja mursi nenänsä
▪ Sohvil oli reieluu katki Sohvin reisiluu oli poikki / Sohvin reisiluu oli murtunut
2 ‹hrl verbide jätma, jääma laiendina› lõpetamata, pooleli (hrl mingi tegevuse katkestamise või sellest loobumise kohta)loppuun suorittamatta tai pääsemättä
kesken, puoli|tiessä kuv., puoli|tiehen kuv.
▪ jätsin töö katki ja läksin koju jätin työn kesken ja menin kotiin
▪ kaup jäi katki kauppa peruuntui
■ (üldise olukorra, asjade seisu kohta:) korrast ära, mitte nii, nagu peaks või võiks(tilanteesta, olosuhteista tms.)
huonolla tolalla, pielessä ark.
▪ Katki pole ju midagi! Eihän mikään ole pielessä!
