|
|
Leitud 1 artikkel
juur
juuri kasv.
■ kehaosa või elundi kinnitumis- või ühinemiskoht
juuri, tyvi
johonkin kiinnittymiseen liittyvissä ilmauksissa
juuri kuv.
juuri kuv., alku|juuri kuv.
kanta kiel., kanta|vartalo kiel.
4 mat astme alus juurimisel, otsitav arv, mille antud aste võrdub antud arvuga
juuri
M
‹s›1 taime (hrl maa-alune) kinnitus- ja toiteelundjuuri kasv.
■ kehaosa või elundi kinnitumis- või ühinemiskoht
juuri, tyvi
▪ hamba osad kroon, kael ja juur hampaan osat kruunu, kaula ja juuri
▪ juuksur õlitas juukseid juurtest kuni otsteni kampaaja öljysi hiuksia juurista latvoihin / parturi öljysi hiuksia juurista latvoihin
■ ‹väljendites› (kuhugi kinnistumise kohta abstraktsemas mõttes)johonkin kiinnittymiseen liittyvissä ilmauksissa
juuri kuv.
▪ rahulolematus ajas hinges juuri tyytymättömyys juurtui sisimpään
▪ ta elamine oli juured alla saanud hän oli juurtunut / hän oli kotiutunut
▪ maainimene tunneb end linnas elades juurteta kaupungissa asuessaan maalainen tuntee itsensä juurettomaksi
2 millegi algus, lähtekoht, põhjusjuuri kuv., alku|juuri kuv.
▪ minu sugupuu juured ulatuvad 16. sajandisse sukupuuni alkujuuret yltävät 1500-luvulle
▪ paljude arvates on just viin kõige kurja juur monien mielestä viina on kaiken pahan alku ja juuri
3 sõna morfoloogiliselt jagamatu, tuletuselementideta osakanta kiel., kanta|vartalo kiel.
4 mat astme alus juurimisel, otsitav arv, mille antud aste võrdub antud arvuga
juuri
