Eesti-soome sõnaraamat

hing1

‹s›

1 vaimne ja surematu alge, mis eksisteerib koos füüsilise kehaga
sielu, henki

▪ surmaga arvatakse hinge kehast lahkuvat sielun ajatellaan erkaantuvan ruumiista kuolemassa

▪ hingede rändamine sielunvaellus

▪ arvati, et vanakuri on tema hinge pärinud luultiin, että paholainen on vienyt hänen sielunsa

2 sisemaailm, eelkõige tundmuste ala
sielu, henki, mieli, psyyke

▪ rahutu hingega inimene ihminen, jolla on levoton sielu

▪ Jäta mu hing rahule! Jätä minut rauhaan!

▪ kolleegi vaenulikud sõnad jätsid hinge sügava jälje kollegan vihamieliset sanat jättivät sieluun syvät jäljet

▪ seda pattu minu hingel pole sitä syntiä minun tunnollani ei ole

▪ räägin kõik hinge pealt ära puhuin kaiken pois mieltäni painamasta

▪ välise asjalikkuse all peitus hell hing ulkoisen asiallisuuden alla oli piilossa lämmin sydän

3 hingamine, hingetõmme või hingeõhk
henki, hengitys

▪ tõmbasime kergendatult hinge vedimme helpottuneena henkeä

▪ poiss pidas vee all mitu minutit hinge kinni poika pidätti henkeään veden alla monta minuuttia

4 elu, eluvõime, eluvaim
henki, elämä

▪ rebane, kel hing armas, naljalt hundi lähedust ei otsi kettu, jolle henki on kallis, ei noin vain hakeudu suden läheisyyteen

▪ palgast jätkus selleks, et hinge sees hoida palkka riitti siihen, että hengissä pysyi

■ (innustava jõu, õhina kohta)
sielu kuv., henki kuv., elo

▪ tema on alati seltskonna hing hän on aina koko seurueen sielu

▪ ta teeb kõike hingega hän tekee kaiken koko sielullaan

▪ näitleja mängus polnud hinge näyttelijän roolityössä ei ollut henkeä

5 elusolend, hingeline, hrl inimene
(ihmisestä tms. elävästä olennosta)
sielu, henki

▪ toas ei olnud ühtegi hinge huoneessa ei ollut ristin sielua

▪ inimhing ihmishenki; ihmissielu vars. ylät.

■ (retoorilistes hüüatustes ja küsimustes)
retorisissa kysymyksissä tms. viittaamassa puhuteltavaan tai puhujaan itseensä
–

▪ Palk on hea, armastav naine kodus – kuhu sa hing veel kipud! Hyvä palkka, kotona rakastava vaimo – mitä muuta sinä kaipaat!