Eesti-soome sõnaraamat

kukal

‹s›

1 inimese või looma pea tagaosa (koos osa kaelapealsega)
taka|raivo, niska

▪ teatris oli mul nii halb koht, et nägin ainult eesistuja kukalt teatterissa minulla oli niin huono paikka, että näin vain edessä istujan takaraivon

▪ kuklasse sõlme seotud juuksed niskaan kiinni sidotut hiukset

▪ laps silmitses pead kuklasse ajades taevast lapsi katseli taivasta pää takakenossa

■ miski seda meenutav, nt lõiketera tagatahk, roolipinni ja -telje liitekoht
jostakin pään takaosaa muistuttavasta
–
2 kuklas vahetus läheduses
välittömässä läheisyydessä
–

▪ sportlane tunnistas, et tunneb kuklas konkurentide hingeõhku urheilija tunnusti tuntevansa kilpailijoidensa hengityksen niskassaan

■ kuklasse vahetusse lähedusesse
välittömään läheisyyteen
–

▪ jälitajad olid jõudnud pättidele päris kuklasse varjostajat olivat päässeet aivan kelmien kannoille