|
Sõnastikust • Sissejuhatus • dict.asl@eki.ee |
Leitud 1 artikkel
üürima, (ma) üürin < kasks hü̂ren 'heuern'
- Esmamaining: Wiedemann 1869
- Murded: `üürima (-mä) R(`hüürimä Kuu); `üirima Khk Muh Hi sporL sporKPõ Ksi Plt KJn; `üürima Hää Iis; `üür´ma Hää Trm; `üür´mä (-me) Trv Krl Rõu Vas (EKI MK)
- Eesti leksikonid: Wiedemann 1869: 1416, 1660 hǖrima, -in 'miethen (namentlich Gebäude, Wohnungen)'; hǖri peale andma 'vermiethen'; hǖr´mä (d) '= hǖrima'; Wiedemann 1893: 1280 hǖrima, -in; hǖr´mä (d) 'miethen (namentlich Gebäude, Wohnungen)'; hǖri peale andma 'vermiethen'; ÕS 1980: 828 üürima 'üürile võtma; üürile andma';
- Saksa leksikonid: Lübben 1888; Schiller-Lübben huren 'heuern, mieten (sowohl Sachen als Personen)'; MND HW II: 1 hü̂ren (hyren) 'pachten (Landbesitz, Grundstück), mieten (Haus, Raum, bewegliche Sachen, Tier)'
- Käsitlused: < ee üür (EEW 1982: 4106); < kasks huren (Ariste 1972: 96; Raun 1982: 219); < rts hyra 'vuokrata, pestata' (SSA 1: 202)
- Läti keel: lt ĩrêt mieten < nd. hǖren (Sehwers 1918: 148; Sehwers 1953: 42); īrēt mieten < mnd. hü̂ren (Jordan 1995: 64);
- Sugulaskeeled: sm hyyrätä, uloshyyrätä [1727] vuokrata, antaa t. ottaa vuokralle < rts hyra 'vuokrata, pestata' (‹ kasks hūren); krj hyyrätä < sm (SSA 1: 202); lvS īr, -ub mieten (SLW 2009: 60); lv īrə̑ mieten, vermieten, pachten < lt īrēt (Kettunen 1938: 82)
- Vt üür
