[ASL] Alamsaksa laensõnad eesti keeles

kraas, kraasi 'villakraas' < kasks krasse 'Kratze', Bsks Krase

• Esmamaining: Göseken 1660
• Vana kirjakeel: (Göseken 1660: 429) kahset 'weberkarthe / wollenkarthe'; kaasitama (kraasima) 'Kartetschen'; (Vestring 1720-1730: 94) Krasid 'Woll Kratzen'; Krasima 'Die Wolle kratzen'; (Helle 1732: 120) krasid 'Wollkratzen'; (Helle 1732: 322) krasid 'die Krasen'; (Hupel 1780: 190, 166) krasid Pl. r. 'Wollkratzen'; kaarsed r., kaarsi d. 'Wollkratzen Pl.'; kaarsma d. 'Wolle kratzen'; (Hupel 1818: 100) kraas, -i r. d. 'Wollkratze, Krempel'; kraasma d. 'krempeln, Wolle kratzen'; (Lunin 1853: 41, 72) kaars, -e ~ -i r. d. 'чесалка, гребень для чесанiя шерсти'; kaarsma d. 'чесать шерсть'; kraas -i r. d. 'чесалка'; kraasma d. 'чесать шерсть'
• Murded: kraas, kraasi 'villakraas' K I TLä; kraas´ Jä VJg I; kraass (-s´s) Kam Urv Krl; kraas, `kraasi R; raas, raasi L KJn Trv Pst (EMS III: 789); `kraas´sli Rõu; kraas´t Rõn (EMS III: 791)
• Eesti leksikonid: Wiedemann 1869: 425 krāz´, krāzi 'Wollkratze'; Wiedemann 1893: 386 krāz´, krāzi (kār´, kār´s) 'Wollkratze'; EÕS 1925: 274 kraas 'Wollkratze'; kraasima 'kratzen, krempel, kardätschen'; ÕS 1980: 307 kraas;
• Saksa leksikonid: MND HW II: 1 krasse 'Wollkamm, Gerät zum Auskämmen der Wolle'; kraskam 'Kamm zum Krempeln, Durchkämmen, Abkratzen der Wolle'; krassen (kratzen, krazen) 'kratzen, auskämmen, durchkämmen, krempeln (bei der Wollbereitung)'; Hupel 1795: 125 Krase (st. Wollkratze, Krempel) 'daher das Zeitwort krasen st. krempeln, kämmen, kartetschen'
• Käsitlused: < kasks... (EEW 1982: 975); < ee kraasima, vrd sm raasia (märksõna kraas) (Raun 1982: 50)
• Läti keel: lt kārstava, kā'r´stǝv Wolldocke; kārst, kā’rst Wolle kratzen, docken (Kettunen 1938: 107); lt karstūvis Wollkratze (VLV 1944: 313);
• Sugulaskeeled: sm karsta [1745] villan muokkaukseen käytetty piikikäs lauta(pari) / Wollkamm, Karde < ? balti, vrd ld kar̃šti 'karstata villoja; sukia hevosta', lt kārst 'karstata (villoja), kammata' (SSA 1: 318); sm raasi (1826) (villa)karsta / Wollkamm, Karde < ee kraas (SSA 3: 34); sm karstata (villoja) Wolle kratzen, docken (Kettunen 1938: 107); is kraaziᴅ (Len) villakraasid (Laanest 1997: 82); lv kaŕ̄š̀ Wolldocke; lv kaŕ̄š̆šə̑ Wolle kratzen, docken < vrd kasks harst 'Harke' (Kettunen 1938: 107)

pillama, pillata 'pillutama' < kasks spillen

• Esmamaining: Müller 1600-1606
• Vana kirjakeel: (Müller 1600-1606: 266) ninck næmat piddawat erra|pillatuth sama; (Müller 1600/2007: 234) Se Kochnret olli meidt keick errapillanut (15.05.1603) 'segadusse ajanud'; (Müller 1600/2007: 324) tæma piddÿ -- needt Risti Inimeßet vchest toÿsest erra pillotama (14.10.1603) 'et ta need ristiinimesed üksteisest eemale pillutaks'; (Rossihnius 1632: 283) kumb minnu kahn ei mitte hagge, se erra|pillab; Pea meid Issand sinno Sönna man n. pilla se Pawesti n. Türcki tappetusse; (Stahl HHb III 1638: 52 'ära hävitama, hukkama') ∫e errapillap 'der zu∫trewet'; (Stahl LS II 1649: 447) ∫e Hunt wottap kinni, ninck errapillap needt lambat 'der Wolff erha∫chet, vnd zer∫trewet die Schaffe'; (Gutslaff 1648: 241) pillama 'strewen'; (Göseken 1660: 737) errapillotama 'zerspillen (dispergere)'; (Virginius 1687-1690) Sest sinoga pillan mina Södda-Wäe Leerid ärra; (Vestring 1720-1730: 180) Pillama 'Verspillen'; (Piibel 1739) Ma näggin keik Israeli laiale pillatud ollewad; (Hupel 1780: 242) pillama r., d. 'verspillen, zerstreuen'; ärrapillama 'verschwenden, durchbringen'; (Hupel 1818: 181) pillama r. d. 'zerstreuen, verspillen'; (Lunin 1853: 140) pillama r. d. 'разсыпать, разсѣяться, разогнать'
• Murded: `pillama (`pildama) 'kukkuda laskma; raiskama, läbi lööma' R; `pillama Jäm Khk Muh Rei sporL Ris Juu sporJä VJg Sim I Plt KJn SJn M Puh Nõo Rõn San sporV(-mma Har) (EKI MK); `püllama Pöi (EKI MK; EMS VII: 477)
• Eesti leksikonid: Wiedemann 1869: 902 pillama, pillata (pillada) 'schütten, streuen, werfen, verschütten, zerstreuen'; Wiedemann 1893: 818 pillama, pillata (pillada) (pillatama, pilma) 'schütten, streuen, werfen, verschütten, zerstreuen'; ÕS 1980: 513 pillama;
• Saksa leksikonid: Lübben 1888 spilden, spillen 'aufbrauchen, anwenden, verschwenden; ungenutzt, unangewandt lassen'; Spilder 'Verschwender'; Schiller-Lübben spillen, spilden 'aufbrauchen, verwenden, besonder zu unnützen Dingen, verschwenden, neben ab fallen lassen'; MND HW III spilden, spillen 'ausgeben, aufwenden; übermäßig ohne Not verschwenderisch verbrauchen, verbringen, vertun; unrechtmäßig verbrauchen'
• Käsitlused: < ? kasks spillen, spilden (EEW 1982: 2046-2047); < kasks spilden, spillen (Ariste 1963: 100-101; Liin 1964: 59); < vrd ee pilduma; < kasks spillen (Raun 1982: 122); < kasks spillen (SSA 2: 364); < asks spillen 'ära tarvitama, raiskama; kukkuda laskma' (EES 2012: 370; EKS 2019)
• Sugulaskeeled: sm pillata [1702] kaataa päälleen t. lattialle, sotkea / verschütten, beschmutzen < rts spilla 'kaataa, läikyttää; menettää, tuhlata' (vrt kasks spillen 'tuhlata, hävittää; tiputtaa, varistaa; küsks spildan 'tuhota') (SSA 2: 364); vdj pillata maha loksutada, maha pillata; проливать, расплескать (VKS: 920); lv pi`llə̑ verschwenden, zerstreuen < rts spilla, kasks spilden (Kettunen 1938: 289); lv pillõ pillata; šķērdēt (LELS 2012: 242)
• Vrd pilduma

tuupi, tuupi tegema 'peksma' < kasks stupe 'Rutenzüchtigung'

• Esmamaining: Wiedemann 1869
• Murded: `tuupi [tegema; saama] sporR sporSa Muh Mär Kse Var Tõs Tor Ris Juu JMd VJg sporI Plt KJn SJn Krk Nõo (EKI MK)
• Eesti leksikonid: Wiedemann 1869: 1361 tūp, tūbi 'Stoss, Schub, Schlag'; tūpi sāma 'Prügel bekommen'; Wiedemann 1893: 1231 tūp, tūbi 'Stoss, Schub, Schlag'; tūpi sāma 'Prügel bekommen'; ÕS 1980: 742 tuupi [tegema]; Tuksam 1939: 927 Staupe 'vitsad; ihunuhtlus';
• Saksa leksikonid: Lübben 1888 stupe 'Säule oder Pfahl, woran ein Verbrecher gebunden wurde, um öffentlich mit Ruten gezüchtigt zu werden; diese Züchtigung'; Schiller-Lübben stupe 'Säule oder Pfahl, woran ein Verbrecher gebunden wurde, der verurtheilt war öffentlich mit Ruthen gezüchtigt zu werden; Stäupung, Geißelung'; MND HW III stupe 'Schandpfahl, Schandsäule; Rutenzüchtigung, Stäupung, öffentliche Auspeitschung'
• Käsitlused: < lms deskr, vrd ee tuup (vrd tuubil täis 'vollgepfropft') (EEW 1982: 3390); < asks stupe 'peksupost; vitstega peksmine', stupen '(vitstega) ihunuhtlust andma' (Uibo 2010: 374-375; EES 2012: 559)
• Sugulaskeeled: sm tuupata [17879 työntää, tönäistä / stoßen, schubsen < rts stupa 'kaatua, horjahtaa' (SSA 3: 341)